Koira joka pitää verhoista

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ulkona on rapakeli. Vastustan. En pidä siitä, että mahanalus kastuu ja varpaiden välistä tursuaa rapaa ja loskaa. Ihmistä on naurattanut minun tyylini kävellä lätäkköjen läpi silloin kun en voi niitä mitenkään kiertää. Hän sanoo, että heilautan etutassujani sivulle yrittäessäni väistellä pisaroita. Ihmiskävelyssä se näyttäisi samalta kuin joku juoksisi kyynerpäät ulospäin, pikkusormet pystyssä. Olen ehkä luonnehdinnasta vähän loukkaantunut. Olen myös loukkaantunut rapakelistä. Joudun maha/tassupesulle kun tulen ulkoa. Vastustan.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Blogia seuraavat tietänevät, että Alfie pitää verhoista; nimenomaan niiden päällä makailusta. Ja koska minä pidän pitkistä, lattalle asti valuvista verhoista, jaamme koira kanssa mieltymyksemme. Erona tosin on se, että otan mieluummin verhoni ilman koiraa. Tämä on osoittautunut todella visaiseksi ongelmaksi, sillä koiran mielestä verhoihin kuuluu ehdottomana lisäasusteena niiden päällä röhnöttävä mäyräkoira. Mieluiten puruluu suussaan. Tästä tulee sanomista, ihan päivittäisellä tasolla. Kun sitä komennetaan pois verhojen päältä se nousee raskaasti ja värisevästi huokaisten ja laahautuu pois. Ja sananmukaisesti todellakin laahautuu eteenpäin, koska se riiputtaa kaikkia mahdollisia ruuminosiaan näyttääkseen miten loukkaantunut se on. Jos se painuisi vieläkin alemmas, se epäilemättä joutuisi ryömimään. Ja kaikkea tätä säestää tuskastunut huokailu.

Jostakin kumman syystä Alfie ei ole aikaisemmin huomannut, että myös makuuhuoneen verhot laskeutuvat maahan asti. Tai siis ei ollut huomannut ennen viime viikkoa. Koirallahan on yläaulassa petinsä, mutta monesti aamuisin se löydetään nukkumasta makuuhuoneen ikkunan edestä, matolta, tuolin alta kieppiasennosta tai selältään.

Eräänä yönä heräsin siihen, että kuulin verhoja vedettävän kiskoillaan edestakaisin. Ja koska koko talo nukkui, ääni oli aavemainen. Nousin istumaan ja huomasin, että ikkunan edessä verhot liikkuivat hitaasti, mutta varmasti. Lähempi tarkastelu osoitti, että koira veteli niitä hampaillaan, aikomuksenaan kiskoa niiden helmat pediksi alleen.

Olen kai jo niin tottunut ääneen, etten enää herää siihen öisin, mutta aamulla monesti huomaan, että toinen verhoista on vedettynä ikkunan eteen. Sen päällä kuorsaa onnellinen mäyräkoira selällään.

Mäyräkoira yöpuulla. Peti kaipaisi näemmä pesukonetta, koska se on tahrittu täyteen valkoista puruluuryönää. Nalle ja Verokarhu ovat tulleet poistetuiksi kurituksen jälkeen sängystä.