Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Jos luulitte että olen omin lupineni sinne kavunnut, olitte väärässä. Päinvastoin, olen joutunut sinne nostetuksi vastoin omaa lupaani. Minut on pistetty sinne seisomaan. Siis, seisomaan. Jossakin kohtaa tästä hommasta katosi pointti, nimittäin tehtiin kaikenlaisia temppuja vaikka kuinka monta ja sitten ihminen haki silityslaudan. Oletin, että siihen liittyy jokin mukava leikki, mutta miten mukavaa nyt voi olla kun joutuu seisomaan paikoillaan ja jalkoja väännellään kummalliseen haara-asentoon. En pitänyt siitä, mutta ihmisen mieliksi pönötin siellä aikani ja sain palkaksi nappuloita. Diili ei ollut loppupeleissä huonompi, harvemmin sitä pelkästä seisomisesta ruokaa saa, mutta se pointti jäi minulta edelleen häviksiin.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Mahdollisia mätsäreitä ja näyttelyitä (voi luoja, mitähän siitäkin tulee...) silmällä pitäen seisomista ja yleisesti nätisti olemista on harjoiteltu. En ole pessimisti, lähinnä kai hyvin valistunut optimisti tai inhorealisti, mutta jotenkin nyt vaan jäytää takaraivossa jonkinasteinen kauhuvisio siitä mitä tuleman pitää. Alphonse yrittää kiivetä (läpi esteiden, luonnollisesti) ensimmäisen näkemänsä nartun selkään (se todennäköisin skenaario), haluaa tervehtiä aivan kaikkia (tässä kohtaa mikään muu toimintamalli ei vain sen kohdalla tule kysymykseen) ja niin loputtomasti, että ensimmäisenä repeävät omat hermoni ja sitten muiden. Se kieltäytyy antamasta tsekata itseään (ei tosin murise eikä näyttele torahampaitaan, sehän tästä nyt vielä puuttuisi), vaan yksinkertaisesti väistelee niin liukkaasti ettei siitä saa otetta. Se jumittaa paikoilleen ja kieltäytyy liikahtamasta senttiäkään, paitsi niiden narttujen selkään. Urokset kelpaavat myös, tiukan paikan tullen.
Silti, treenaillaan pikkuhiljaa ja toivotaan, että yhdessä yössä tapahtuu niin laajamittainen muutos, että kuin taikaiskusta se on sitten valmis kun aika koittaa. Jos törmäämme joissakin edellämainituista karkeloista, niin me olemme sitten se porukka jotka tulevat poistetuiksi paikalta ja valokuvat pärstöistämme koristavat seuraavan Mäyräkoiramme-lehteä isoin, punaisin ruksein jotka on vedetty naamakuvien päälle.
 |
| Miten niin tuo kieltomerkki koskee minuakin? Siinähän on ihan selvästi suomenpystykorvan kuva. |
Täälläkin on maalailtu kauhuskenaarioita näyttelyjen suhteen. Pahin kuvitelmani on se, jossa se (ohuttakin ohuempi) näytttelyhihna ottaa ja katkeaa kesken kehässä pyörimisen neidin kovan vetämisen seuraukseni. Sitten koira havaitsee hetkensä koittaneen ja suhahtelee ympäri kehää nuuskimassa koiria ja minä säntäilen epätoivoisesti perässä yrittäen pyydystää liukasliikkeistä saukkoa. Ja samalla kaikki kehäammattilaiset nyrpistelevät nokkaansa meille.
VastaaPoistaMutta jos kaikki mahdolliset epäonnistumiset on jo käyty mielessä, niin eihän niistä yksikään voi tapahtua, koska silloin yllätys olisi jo pilalla? Eihän?
Kieltämättä samat kauhuskenaariot valtaavat toisinaan omat ajatukseni.. Varsinkin kun ensimmäisiin näyttelyihin on nyt virallisesti ilmoittauduttu.
VastaaPoistaMe käytetään myös silityslautaa harjoitusjalustana ja pitkän harjoittelun jäljeen alkaa näyttää siltä, että koira saattaa jopa pysyä hetken paikallaan pöydällä, ainakin ilman häiriötekijöitä (joita näyttelyissä ei tietenkään ole nimeksikään).. Saapahan sitten nähdä koristaako punainen ruksi meidänkin naamavärkkejä :D
Sunan: tuo näyttelyhihna muakin arveluttaa (monien muiden seikkojen lisäksi, siis ;) Mä niin näen kaikki jännitysnäytelmän ainekset siinä ideassa, että lähtisi tuon dervissin kanssa mihinkään missä a)pitää osata käyttäytyä ja b) on paljon muita koiria läsnä. Siinä on kyllä koossa ainekset sellaiseen soppaan, että alta pois! :D
VastaaPoistaJuu, mä kanssa uskon, että jos maalaa kaikki mahdolliset pirut seinille, niin kaikki menee sitten ihan ok (köh,köh ;)
Idatoi: Me ei vielä edes uskalleta haaveilla näyttelyistä, ennen kuin on käyty mokailemassa miljoonissa mätsäreissä! :D (huomaa peruspositiivinen asenne! :) Saapa nähdä...mutta silityslauta on tosiaan aika oiva apuväline. Alfieta ei hirvitä seisoa millään pinnalla, eikä sillä ole korkeanpaikankammoa (välillä toivon että olisi kun se roikkuu rappusilla ihan miten päin tahansa), joten silityslauta on oikein näppärä tähänkin käyttötarkoitukseen.
VastaaPoistaTeille kovasti onnea näyttelyihin, sitten kun olette menossa! Pidellään täällä tsemppaushenkisesti peukkuja! :)