Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olen muutaman kerran kohdannut lajitovereita puskista, takavasemmalta ja yllättäin. Vapaana olevat koirat ovat tulleet tervehtimään ja vaikka ne ovatkin olleet ystävällisiä luonteeltaan, en pidä siitä, että jostakin ilmestyy yhtäkkiä iso kaveri jonka tuloa en ole ihmiseni kanssa nähnyt tai kuullut. Olen säikähtänyt ja halunnut kotiin. Tämä ei mielestäni kuulu reilumeininkikerhoon; jokaisen koiran pitäisi saada lenkkeillä rauhassa.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Ulkoillessamme kohtaamme välillä koiranomistajia joita eivät laki koirien kiinnipitämisestä taajama-alueilla koske. Ihmeellistä kyllä, nämä omistajat ovat olleet aina isojen uroskoirien kanssa liikekannalla. Pienemmän koirat ja nartut pysyvät visusti kiinni, mutta ilmeisesti isot urokset ovat saaneet erivapauden toteuttaa itseään siellä missä pyöräteillä liikkuu pieniä lapsia, koirafoobikkoja ja muita kulkijoita. Olen vakuuttunut, että koiria pelkäävän ihmisen tilanne paranee huomattavasti kun vastaan juoksee vasikankokoinen koira kita levällään iloisesti loikkien. Eikös se ole vähän sama kuin veisi korkeuskammoisen ihmisen lentokoneeseen, pistäisi laskuvarjon selkään ja tuuppaisi ulos avonaisesta ovesta? Täytyyhän tässä jokin logiikka toki olla, että koirat saavat juoksennella irti monen kymmenen metrin päässä omistajistaan. Ehkä ne ovat terapiakoiria joiden avulla tutustutetaan pienet lapset koiriin tai helpotetaan koirafoobikkojen elämää? Tai ehkä niiden avulla testataan reaktionopeutta ihmisillä: kuinka nopeasti saat hypättyä vesilätäkköön ohi porhaltavan koiran tieltä? Otetaanko kellolla aikaa?
Monet pistävät koiransa kiinni kun näkevät vastaantulijoita, mutta tähänkin junaan mahtuu niitä asemalle jääviä jotka vähät välittävät hetkellisestä kauhusta muiden silmissä. Vaikka lähtökohtahan on jo valmiiksi nurin: koiraa kun ei saisi pitää ollenkaan vapaana asutuksen keskellä. Vähän jo valmiiksi hirvittää, että minkälaiseen tilaan sitä saa itsensä psyykattua seuraavan kerran kun vastaan rynnistää iso irtomallia oleva hurtta. On nimittäin enemmän kuin todennäköistä, että räyhähenki korvaa zen-tilani ja tulee esitettyä värikkäitä ja lauserakenteiltaan monimutkaisia pohdintoja siitä mitä mieltä olen aiheesta "koirat irrallaan pyöräteillä".
 |
| Viirusilmä Viuhkahäntä kyttäysasemissaan. |
Tässäpä onkin aihe, joka saa verenpaineeni huippulukemiin! Totta kai saatan olla hieman katkera niille, joiden koirat pysyvät irrallaan ja silti toimivat kuin ajatus, meidän mäykyn kanssa tuollaisesta on turha nähdä edes unta.
VastaaPoistaMutta silti. Mielestäni koiria voi ihan hyvällä omalla tunnolla pitää irti taajamien pikku metsiköissä yms. ollessaan kahdestaan, mutta miksi niiden kanssa pitää tulla pyöräteille pelottelemaan muita? Ja jos ei ole kiinnostunut kanssakulkijoiden hyvinvoinnista niin ajattelisi edes oman koiransa turvallisuutta. Entä sitten, kun autotien toisella puolella onkin jotain mielenkiintoista ja koira laukkaa suoraan auton alle? Totta kai voi ajatella naivisti, että oma koira on niin tottelevainen, että pysähtyisi käskystä, mutta kyse on kuitenkin eläimestä, eikä siihen voi tuollaisissa asioissa koskaan luottaa sataprosenttisesti. Pahoittelen avautumista :D
Ps: Ihastelen joka kerta Alfien kuvia. Meillä ei koskaan harkittu pitkäkarvaista mäykkyläistä, mutta näitä kuvia katsoessa ihmettelen, että miksi ei. Teidän koiruus näyttää nimittäin todella kauniilta...tai siis tietenkin komealta, kun on uroksesta kyse ;)
Sanotaanko näin että vaikka emme asu edes taajama-alueela kunnioitan niitä koiranomistajia jotka älyävät pitää koiransa kiinni. Asetuin kerran ison uros-hoffin eteen kävelysauvoineni ja komensin sitä tiukasti seis ja iskin kävelysauvat ristiin. Ossi ja mieheni nimittäin seurasivat perästä. Pikkuisen muirisi tämä hoffi mutta ei käynyt kimppuuni ja pysähtyi siihen sauvojeni eteen. Hetken päästä tuli omistajatar joka kovasti pyyteli anteeksi ja pisti koiransa kiinni. Mieheni oli jo pelastanut Ossin syliinsä ja väistänyt kankahalle. Ossi on nimittäin kerran aikaisemmin todennut että hyökkäys on paras puolustus ja napannut tätä kurkusta. Tuli kiire vaikka molemmat olivat remmeissä. Ei tullut heistäkään kavereita. Ei taida sellaista uroskoiraa löytyäkään josta herramme pitäisi... Vai dobberia olet hankkimassa - ainakin toiveissasi. Koirarotu josta itse en pidä ja johtuu siitä että 16-vuotiaana kun hissukseen kääntelin kevytmoottoripyörääni parkkipaikalla kaukaisen silloisen naapurimme dobberi iski kiinni nilkkaani. Oli tietysti vapaana. Onneksi oli nahkapuku päällä ja ajosaappaat jalassa. Mutta pienen pelon jätti rotua kohtaan. Komeitahan nuo ovat. Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaSunan: kiitän Alfien puolesta ulkonäkökommentista! =)
VastaaPoistaSamaa mieltä noista pikkumetsistä, täällä meilläkin on paljon metsäplänttejä siellä täällä ja isompaa puustoa jossa koiran voisi päästää irti (paitsi ei meidän poikaa ehkä kuitenkaan...ainakaan vielä). En käsitä minkä takia koiran kanssa pitää pyörätiellä pelleillä? Mua myös ihmetyttää ja ärsyttää eräskin koirakko jossa uros (joka murisee toisille uroksille ja väläyttelee hampaitaan) käy päivittäisillä juoksulenkeillä omistajansa vapaana. Koiran koko kehonkieli on jännittynyt, se on takakireä ja liikeherkkä...tikittävä aikapommi. Joko omistajat eivät osaa lukea sen lähettämiä signaaleja tai sitten eivät välitä. Koira pistetään kyllä ohitustilanteissa kiinni, mutta päästetään heti vapaaksi kun ohi on menty. (Pari kertaa yrittänyt lähteä meidän perään. Kiva.)
Se on täysin totta mitä sanoit tuosta, että koira on arvaamaton. Parhaimmillaankin se on eläin jolla on eläimen vaistot ja toimintamallit. Yksikään koira ei ole sataprosenttisesti kenenkään hallinnassa, näin se vain menee.
Marja-Leena: Mulla on ollut jo pitkään haaveena saada dobberi, tosin haluaisin toisen mäykynkin :) Jos saisin päättää, täällä meillä asuisi iso, iloinen lauma koiria! :D Dobberi on kaunis ja jalo koira, koulutettuna loistava, egonjatkeeksi hankittuna vaarallinen. Kaikki on kiinni kasvatuksesta ja koulutuksesta. Rotu on ottanut siipeensä paljon mediasta; koira on demonisoitu elokuvissa ja lööpeissä, vähän sama kuin mitä amstaffeille on kanssa nyt tapahtumassa. Ja ainahan niitäkin yksilöitä löytyy jotka on jätetty kouluttamatta tai koulutettu väärin, valitettavasti.
Juu, koirat on syytä pitää kiinni siellä missä liikuskelee muitakin kulkijoita. Mä olen tosi kiukkuinen jos jostakin paukkaa äkkiäarvaamatta koira tervehtimään Alfieta, kun se vielä on pentukin.
Naapurin kaksi dobermannia näytti olleen meidän pihalla aamulla kauriiden ruokinta paikalla. Mies sai otettua muutaman kuvan. Ei kiva, sillä aina kohdatessa haukkuu, murisee ja näyttää hampaita - ja vielä meidän pihassa. Muutenkin nyt kun aita on ns. matalalla - kumpikin osapuoli pääsee helpolla ja rähäkkä on valmis - arvaa kumpi häviää :(
VastaaPoistaNe ei vaan suostu pysymään omalla pihalla - ja ollaan sanottu naapuriin siitä.
Täälläkään ei voida ymmärtää alkuunkaan ihmisiä, jotka pitävät koiriaan vapaana taajama-alueella (tai paljon muuallakaan). "Tää on ihan kiltti", sanotaan, mutta minä vastaan aina, että tämä ei ole tarkoittaen Ollia, joka 5 kertaa pienempänä näyttää melko pieneltä ja kiltiltä, mutta joka ihan varmasti puolustautuakseen käy kiinni. Tästähän ei ole mitään tieteellistä näyttöä, mutta sellaista ei halutakaan saada. Ennakoimalla ohitetaan vaaralliset tilanteet.
VastaaPoistaTässä meidän lähistöllä asuu iso musta karvainen koira, joka on jo pari kertaa päässyt irti Ollin lähistöllä. Ensimmäisellä kerralla pääemäntä käytti ääntään ja rumia sanoja kertoessaan ulkoiluttajalle mielipiteensä. Ihmettelin oikein, ettei sanomalehden lukijapalstalla ollut juttua nykynuorison kauheasta kielenkäytöstä. Toisella kerralla oli mies napannut Ollin syliin ajoissa. Kolmatta kertaa en halua kokea. Koiraa sitä paitsi ulkoiluttaa nuori pojankloppi, jolla on vaikeuksia saada koira hallintaan.
Koska pidän itse koirani kiinni (paitsi mökillä), niin oletan muidenkin fiksujen koiranomistajien toimivan samalla tavalla.
Ja Olli on samaa mieltä Alfien kuvista, hienoja ovat. Kotiväki yhtyy mielipiteeseen. Mies ihannoi pitkäkarvaisia, mutta lyhytkarvaisessa koirassa on omat hyvät puolensa.
Paloma: tosi vastuutonta käytöstä teidän naapureilta! Se on ihan selvää, että jos vastassa on dobberi, niin siinä mäyräkoira jää jalkoihin ja toiseksi! En ymmärrä ihmisiä jotka eivät ota vastuuta koiristaan, ihan sama mikä on koiran rotu. Murisevatko koirat teille ihmisillekin vai ainoastaan teidän mäykyille? Jos näyttävät ihmisellekin hampaitaan, niin siinä on kyllä sitten kaksi sokatonta käsikranaattia! Toivottavasti saatte naapurit kuriin ja järjestykseen ja pistävät hurttansa kiinni jos eivät muuten pysy omalla tontillaan ennen kuin jotakin sattuu.
VastaaPoistaOlli: kiitoksia kehuista, Alfien puolesta :) Pitkäkarvainen humppatukka pärjää hyvin pakkasella, mutta näin rapakeliaikana sitten tulevatkin esiin ne pitkiksen miinuspuolet kun ollaan korvakarvoja myöten kurassa. Argh. Alfielle tulee myöskin kuuma hyvin nopeasti, joten todennäköisesti kesällä meillä sitten hellepäivinä ollaan kostea huivi kaulassa ettei karvanaama vallan läkähdy ;) Kylmällä vedellä kasteltu huivi on kyllä mainio ja halpa viilennyskeino, olen varma, että sitä vielä heinäkuun (toivottavasti!!:) tulevissa helteissä tarvitaan monta monituista kertaa :)
Eikö ole kumma homma, että koirien kiinnipitäminen astusten keskellä ei vaan tunnu menevän joillakin ihmisillä jakeluun?! Vaikka Alfie on yltiösosiaalinen ja kiltti koirakohtaamisissa ja vaikka se kuinka tottelisi luoksetulokäskyä (jota se ei vielä aina tottele välittömästi), niin siltikään en antaisi sen juosta vapaana. En luota siihen sataprosenttisesti, niin kuin en luota yhteenkään koiraan, enkä ole koskaan luottanutkaan, koska vaistot menevät opitun ohi. Aina.
Suurin osa koiranomistajista toimii fiksusti, mutta täytyy kyllä myöntää, etten pidä siitäkään jos muitta mutkitta päästävät oman koiransa haistelemaan Alfieta. Mä en koskaan usko vastaantulijan sanaa että "tää on ihan kiltti" ennen kuin katson itse mitä koiran elekieli kertoo, se kun ei valehtele. Sitä paitsi mun mielestä kuuluu ensin tsekata onko se vastapuolelle ihan ok että koirat tervehtivät toisiaan.
Olen ollut havaitsevinani, että nuo koiranomistajat, joilla noita erivapauksia on, toteuttavat niitä hartaasti muillakin elämän osa-alueilla. Tekevät niin kuin tykkäävät, välittämättä juuri kenestäkään tai mistään muusta tai siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Mutta jokseenkin kylmäävää, kun täällä meillä kylän koirat saattavat olla liikkeellä aivan yksinkin, ilman niitä ulkoiluttajia. Tulee sellainen "nyt tulee meidän Topista jauhelihaa -olo", kun iso rottis juoksee mun ohi takaa päin kohti edellä kulkevaa Topia... Onneksi tuo mainittu otus on kuitenkin kiltti narttu, hieman rajunpuoleinen vain ja valtavan kokoinen...
VastaaPoistaAnu: Joo, siis itse itseään ulkoiluttavat koirat ne vasta vaarallisia ovatkin! Siinähän saa olla silmät selässäkin, että näkee mistä suunnasta tulee jotakin vasikankokoista karvanaamaa esiin. Huhhuh.
VastaaPoistaMaria: juu murisee ja haukkuu. Nyt en ole hetkeen törmännyt niihin kun olen itse omalla tontilla esim metsässä. Ei auta kuin kääntää katse maahan ja pitää kädet mahdollisimman tiiviisti kroppaa vasten. Dobberi on ihana rotu, meillä ollut aiemmin kaksi sakemannia. Dobberi on vahtikoira, mutta menee jo liiallisuuksiin jos viettävät osan ajastaan meidän pihalla. Säälin myös kauriita, josa nappaavat niihin kiinni. Naapureille on sanottu ja toivottavasti ovat myös ymmärtäneet pointin.
VastaaPoistaPaloma: ainut keino aggressiivista koiraa vastaan tosiaan taitaa olla tuo "puuksi" muuttuminen. Itse en ainakaan muuta tiedä enkä ole muuta käyttänytkään. Tähän asti on toiminut.
VastaaPoistaJep, koiran suojelu- ja vahtivietin ei _todellakaan_ pitäisi laajentua koskemaan naapureidenkin tonttia! Toivottavasti naapurit tajusivat pointin!