Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olemme harjoitelleet viime päivinä naisihmisen kanssa erilaisia komentoja, käskyjä ja temppuja. Ja jottei tästä nyt tulisi mitään väärinkäsityksiä, niin minun täytyy täsmentää, että hän on harjoituttanut minulla temppuja ja minä olen yrittänyt saada häntä toteuttamaan esittämiäni käskyjä ja komentoja. Huonolla menestyksellä, valitettavasti.
Ihme juttu, että minulla ei ole mitään vaikeuksia suorittaa temppuja joita hän minulta vaatii (silloin kun minua huvittaa), mutta hän ei osaa tehdä sitä pienintäkään asiaa jota häneltä odotan. Miten vaikeaa voi olla ruveta leikkimään kanssani kun haukkuen komennan? Onkohan hän hieman hidas oppimaan uusia asioita?
Osaan käskystä kieriä, nousta takajaloilleni seisomaan, pyöriä ympyrää, koskettaa esineitä kuonolla tai tassulla, tiedän mitä tarkoittaa 'oikealle' ja 'vasemmalle' (vaikkakin joskus lenkeillä minun oikeani on eri kuin ihmisen oikea, erityisesti jos seuraan jälkiä), mutta sitten kun otan leveän haara-asennon ja haukahtelen vaatimuksiani ilmaan, hän käskee minua olemaan komentamatta. Millä tavalla nämä asiat nyt korreloivat keskenään siten, että tässä säilyisi jonkinlainen tasapuolisuus? Eivät mitenkään.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Viikonloppuna innokkaasti lenkkeillyt mäyräkoira ulkoilutti yhtä innokasta miesihmistään, joka kantoi kameraa mukanaan. Lenkiltä tuli mukaan liikkuvaa kuvatallennetta; hieman heikkolaatuista ja huojuvaa, koska kuvan lähteenä toimi tällä kertaa ainoastaan digipokkari, ja alati liikkeessä olevan Alfien kuvaaminen käsivaralta on suhteellisen haasteellista. Mutta klipistä saanee jonkinlaisen käsityksen mäyräkoirasta joka toteuttaa itseään lempipuuhassaan, umpihankihyppelyssä.
Alfie Tuulitukka (ei siis enää humppatukka) painaltaa kuin tunturipuhuri raikkaana ja reippaana. Ihan herkistyin, nyyh...
VastaaPoistaPyrdeliini: Tuulitukka on elementissään maastossa (tai ylipäänsä kaikkialla missä on riittävästi lunta, kuten klipissä), äsken käytiin heittämässä reilun tunnin lenkki ja kyllähän ne jarrut sitten sieltä taas löytyivät kun pyörätietä mentiin. Miten voikin olla niin ääripään kaveri?! :D Oliko Pyrdessä samaa vikaa pienenä?
VastaaPoistaPakko kertoa (näin Pyryn selän takan) että jarrutusvikaa ja pääkköpäisyyttää Pyrystä on löytynyt aivan pennusta ihan tähän päivään saakka :)
VastaaPoistaPyry on aina kulkenut omia polkujaan ja me perässä, heh heh.
Lisäksi venkoilua ilmenee jos tuulee, sataa, pyryttää, on liikaa pakkasta (-10 yli), on liian kuuma jne. Metsässä kyllä vauhtia piisaa ja siellä ei yhtään kiukutella, on aina mukavaa.
Samaa juntturamaisuutta, anteeksi, omaa tahtoa (heh) on siis tarjolla sieläkin :) Siinä se osa mäyräkoiran charmia varmasti piileekin; koira, jolla on vahva itsenäinen pohjavire ja keinot sen toteuttamiseen ;) Ihania ne ovat, nuo mäykyt, kaikkine pienine kommervenkkeineen! :D
VastaaPoistaMäyräkoira painelee umpihangessa kovempaa kuin moni luulee ;) toissa talvena kokeilin umpihangessa juosta perässä kun toisiksi vanhin mäykky paineli tuhatta ja sataa hirven perässä. Tyydyin jäämään paikalleni ja odottamaan koska neiti suvaitsi palata lähtöpaikalle. 20 min kulutta paikalle saapui ikionnellinen ja väsynyt mäykkynen.
VastaaPoistaPaloma: juu-u, mäyräkoiran töppöjaloilla pääsee kyllä yllättävän kovaa ja aina ihmettelen sitä lihasvoimaa joka niissä piilee, se tekee moninkertaisen työn pitkäjalkaisiin lajitovereihinsa verrattuna rynnistäessään syvässä hangessa eteenpäin :)
VastaaPoista