Mäyräkoira valmistautuu kesän tuloon

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Valmistaudun kesään karttamalle paljasta asfalttia ja hyppimällä hupenevissa lumikasoissa. En ymmärrä ihmisten iloa lumien katoamisesta, otan sen henkilökohtaisena loukkauksena. Olen ylettömän tyytyväinen että pääsen päivittäin lumille metsään ja valitsen tiellä aina mieluummin jäisen, liukkaan pinnan kuin asfaltin. Ihmiset eivät voi ymmärtää tätä, mutta heiltä menee niin moni muukin asia ohi, ettei se mitenkään yllätä minua.

Kevään vihdoinkin tullessa olen löytänyt itsestäni lisävirtanappulan, jota olen painellut innokkasti lenkkien jälkeen. Kuuden kilometrin lenkki ja sen päälle tunnin leikkiminen koirakaverin kanssa riehumalla ei ole onnistunut uuvuttamaan minua, vaan kotona olen jatkanut puruluitteni kanssa saalisleikkiä ja temmeltänyt ympäri taloa. Ihminen on, valitettavasti, ollut riehaantumatta kanssani, vaikka olenkin koettanut houkutella häntä mukaan härnäämällä ja juoksemalla häntä ympäri.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoiraa on alettu valmentaa kesää varten. Takaovea on pidetty auki nyt kun ilmat ovat lämmenneet sen verran, että tuulettaminen avonaisesta ovesta ei jäädytä ihmisiä välittömästi lattiaan kiinni. Koiraa on kielletty menemästä takapihan terassille ilman lupaa ja toistaiseksi se on livahtanut sinne ainoastaan kerran. Muuten se parkkeeraa avonaisen oven eteen makuulle, nuuskuttaa kuono pitkällä tuulta ja suunnittelee epäilemättä vuosisadan vankilapakoa.

Takapiha on ongelmallinen. Naapureiden pihan erottaa ainoastaan parimetriset pensasaidanpätkät kummallakin puolella eikä piha ole aidattu muuten kuin kasvustolla. Ja koska takapihalla oleillaan kesällä paljon, treenaaminen pihakäyttäytymiseen ei tule hetkeäkään liian aikaisin kun kyseessä on itsepäinen koira.

Alfien paras ystävä, seinänaapuriemme uroskoira, on tottunut kaikkina menneinä kesinä oleilemaan meidän kanssamme pihalla ja livahtamaan myös sisälle, jonne se on saanut tulla halutessaan (koira on ollut meillä myös hoidossa), joten todennäköisesti kesällä on odotettavissa edestakaista juoksua kun kaksi koiraa ravaa sisällä ja ulkona toistensa perässä leikkimässä. Uroskoira pitää pihaamme omana reviirinään ja pysyy sillä, joten Alfie kyllä pysyy sen vanavedessä jos molemmat ovat ulkona. Muutenhan mäyräkoiraa metsä kutsuu eikä se varmastikaan vapaana pysyttele omalla tontillaan. Joten mietinnässä on jonkinlaisen kevytrakenteisen aidan väsääminen  tai koiran kytkeminen kiinni pitkällä juoksunarulla kiinni ettei pakoja tapahdu ja että se pääsee halutessaan sisälle vilvoittelemaan.

Piha on länsi-eteläsuuntainen, siellä on aurinkoisina päivinä paahtavan kuuma (eräskin mäyräkoiran naispuoleinen ihminen on siellä grillannut itseään tuntikausia kovassa paahteessa menneinä kesinä, suunnattoman onnellisena. Iltaisin huushollissa on saattanut hieman haista palanut nahka.) eikä varjoa ole. Tämäkin ongelma on ratkaistava jotenkin, esim. aurinkovarjolla. Siihen ei ole aikaisemmin ole ollut tarvetta, koska edellä mainitulle mäyräkoiran ihmiselle mikään määrä aurinkoa ei ole ollut vielä tähän päivään mennessä riittävästi.

Mutta nyt aloitetaan pienistä askelista: tapapihan patiolle ei ole menemistä luvatta. Houkutus on ollut suuri, mutta sitä yhtä kertaa lukuunottamatta livahtamista ulos ei ole tapahtunut vaikka ihmiset ovat olleet toisessa huoneessa mäyräkoiran päivystäessä avonaisen oven edessä mahdollista vapaana liikkuvaa riistaa. Kesällä eletään pitkälti takaovi auki, joten toiveissa olisi, että etuovikäytäntö jatkuu käsittämään talon takaosankin. Alfie on nimittäin vihdoinkin oppinut, ettei se saa kulkea etuovesta ulos ilman lupaa, vaikka se olisikin auki. Mitätön voitto ihmiskunnalle, valtava harppaus mäyräkoiraperheelle, erityisesti sen takia, että vaikka oppimiskäyrä on ollut kovasti nousujohteinen, on tottelevaisuuskäyrä puolestaan ollut laskusuunnassa viime aikoina. Mutta ehkäpä impulssikoulutus alkaa vähitellen kantaa sitä hedelmää jota olen odottanut kovasti kypsyväksi.

ps. pissaa ei ole sisälle tullut sitten viikonlopun ja koira tuntuu muutenkin tällä hetkellä tottelevan hieman paremmin; ulkona se jättää mukaansa nappaamat löydöt komennon kuultuaan eikä kansoita ruokakaappinsa edustaa iltaisin. näpistysmentaliteetilla. Se poistuu keittiöstä ruokailun alettua käskyn kuuluessa, eikä mulkoilua lukuunottamatta protestoi muuten. Toivo elää, siis.

ps. oma oppimiseni saavutti myös lakipisteensä kun vain ja ainoastaan kahden kerran jälkeen opin ottamaan puhtaat pyykit pois pesuhuoneesta jo ennen koiran lenkittämistä ja pesuhuonerynnäkköä lenkin jälkeen. Minullakin on siis toivoa, epäilyistäni huolimatta.

Edit. mitä onkaan sanottu siitä, ettei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa? Vajaa puoli tuntia postauksen lähettämisen jälkeen keittiöstä tavattiin huuliaan lipova mäyräkoira, joka oli siirtänyt tuolia pöydän edestä. Pöydällä oli allekirjoittaneen väsäämää fetasalaattia lautasella...syyllinen näytti nöyrältä.