perjantai 17. kesäkuuta 2011

(Mäkäräisten) puremia ja (hius) murtuma


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

"Alphonse! Kato tänne, otetaan kuva!"

"Ai minne?"

"Mihin piti kattoo?"

"Ai jaa. Joo."

 
Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Otsikon sulkeisiin jätetyt täsmäsanat olivat tarpeen, sillä "puremia ja murtuma" olisi ollut aavistuksen liian raflaava otsikko ja olisi saattanut lukijoiden silmissä muodostaa erheelisen kuvan: koira osallisena koiratappelussa tai ihminen kapakkatappelussa. Mutta ihan näin draamattisista tapahtumista ei kuitenkaan ole ollut kyse: ainoastaan lähikontaktista mäkäräisten ja ovenkarmin kanssa.

Oletteko nähneet miltä näyttävät silmät kun niiden kimppuun on hyökännyt yhtä miestä vaille komppaniallinen mäkäräisiä? Minä olen, jo melkein viikon ajan katsoessani aamulla peiliin. Siinä, missä yläluomet ovat olleet, on kaksi turvonnutta ilmatyynyalusta ja ripsien rajaa reunustaa tulipunainen paukamien helminauha. Turvotuksen saa onneksi laskemaan painamalla pakastetta keittiöpyyhkeeseen käärittynä luomia vasten ja paukamat voi oivallisesti meikata piiloon. Mutta näky on siistimättä vähintäänkin karu. (Olen melko varma, että jossakin kauhuleffassa on käytetty tehosteena autenttisia mäkäräisten pureksimia ihmisiä.)

En ymmärrä miksi hyönteisten piti hyökätä juuri silmiin, kun laajempaakin ja paksumpi-ihoista aluetta olisi ollut tarjolla. Luomissa on viheliäisen ohut iho ja jälki on sen mukaista.

Hyttyset puolestaan ovat avuliaasti viimeistelleet sen, mitä mäkäräiset ovat niille jättäneet ja olen vakuuttunut, että tämänkesäinen supersukupolvi lentäviä vampyyreja on lähes immuuni hyttysmyrkkyjä kohtaan. Se on niille ehkä hidaste, muttei este. Olen yrittänyt suojata sekä itseni että koiran (Alfielle valjaisiin hyttysmyrdeä) aamulenkeillä, mutta meitä kumpaakin on varotoimenpiteistä huolimatta kupattu säälittömästi: koiraa mahan alta ja minua kaikkialta.

Ja se hiusmurtuma? Varpaani. Minulla ja vasemman jalan pikkuvarpaallani on pitkä yhteinen tapaturmahistoria ja voisin puuduttaa teidät hengiltä kuvailemalla jokaisen epäonnista uloketta kohdanneen vaurion, mutta sen sijaan totean vain, että ensimmäisen kerran mursin varpaani pahasti vuonna 1989 ja siitä lähtien sitä on yritetty ottaa lähes vuosittain tahattomasti hengiltä. Sitä on vahingossa hakattu sängynjalkoihin, kynnyksiin, ovenkarmeihin, betoniporsaaseen, se on rappusissa kompastellessa jäänyt pinon alimmaiseksi jne. jne. Sillä nyt vaan on käsittämättömän huono tuuri. Tällä kertaa löin sen ovenkarmiin, edellinen kerta sattui täsmälleen näihin aikoihin vuosi sitten ja jouduin teippaamaan sen pitkäksi aikaa lenkkeillessäni. Nyt pääsin vähemmällä, mutta kiitettävän karmealta se on kyllä näyttänyt viime päivät mustelmineen.

Huusin vertahyytävästi kun paukautin sen makuuhuoneen ovenkarmiin viedessäni puhtaita pyykkejä vaatehuoneeseen ja koira juoksi välittömästi yläkertaan katsomaan, että kuka tappaa ja ketä, ja voisiko se kenties osallistua vähintään peijaisiin. Se tuijotti minua hetken hölmistyneenä kun hypin yhdellä jalalla ja päätti sitten, ettei sen apua tarvittu tällä kertaa. Varpaan hoitamiseen se on kuitenkin aktiivisesti yrittänyt osallistua nuolaisemalla sitä aina ohimennessään.

10 kommenttia:

  1. Auts, että mäkäriä, kun hyttysissäkin on kestämistä :(

    Tuo ruokavalio kuulostaa kiinnostavalta, varsinkin ne luut...

    Varvas on varmasti hurjan kipeä. Meidän äippä on samanlainen tohelo... eikun varpaanpotkija. Paranemisia!

    VastaaPoista
  2. Auts auts ja auts :(
    Ihana tuo kuvasarja !

    VastaaPoista
  3. Olli sanoo: onneksi kaikki tuo ei sattunut mäyräkoiralle.

    Ihminen sanoo: mäkäräiset tulivat aivan yllättäin ja näyttää jaloissakin paukamat kestävän pari viikkoa. Käytän paukamiin kortisonia enemmän kuin naamaani kosteusvoidetta. Apteekissa sanottiin, että pari kertaa päivässä. Minä sanon, että pari kertaa tunnissa tai tulen hulluksi kutinan kanssa.

    Pikaisia paranemisia!

    VastaaPoista
  4. Myrsky: ne ovat nuo varpaat monesti tiellä ;) Alphonse suosittelee ruokavaliota enemmän kuin lämpimästi, on sen verran ihanaa syödä tuota sapuskaa!

    Väistele, Myrsky-pieni, hyttysiä, ilkeitä kavereita ovat! Ja kiitos myötätunnosta, varvas voi jo hyvin =)


    Paloma: juu, kiitettävän hyvin on koira oppinut väistelemään kameran linssiä ;) Haasteellista saada siitä enää nykyään naamalähikuvia :D

    Olli: nii-in. Siinä on riittävästi, että hyttyset kiertävät ympärillä ja mahassa on paukamia!

    Aikku: kortisoni olisikin ollut helpottavaa, mutten uskaltanut ihan silmiin kuitenkaan laittaa, kaulaan ja jalkoihin kylläkin. En käsitä mistä nuo mäkäräiset yhtäkkiä tulivat, ei niitä tuolla tavalla viime kesänä ollut...johtuikohan siitä, että oli hellekesä ja pääsivät kunnolla munimaan?

    VastaaPoista
  5. Koittakaahan tervehtyä. Nuo itikoiden puremat ovat järkyttäviä. 18-vuotias tyttäreni oli eilen täysin paniikissa kun aamulla poskesta löytyi punkki. Naapurin sairaanhoitajan avustuksella poistettiin ja nyt sitten tarkkaillaan ettei tule mitään ihomuutoksia borrelioosin varalta. Siskoni mies sai Ruotsissa jänisruton hyttysten puremista joten kyllä niitä kaikkia itikoita kannattaa yrittää välttää. Toivottavasti luomet asettuvat paikoilleen ja varvas ei enää kipuile. Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  6. Marja-Leena: kiitos vaan, tervehdytty on :) Hui kamala...jänisrutto itikanpuremasta? Noita hyttysiä on kyllä täällä ainakin enemmän kuin muistan, että olisi ollut vuosiin (vai muistanko ihan päin honkia?:) tai sitten ne ovat ottaneet meikäläisen enemmän maalitaulukseen kuin aikaisemmin.

    VastaaPoista
  7. Kommentoin tätä vähän myöhässä kun aikoinaan en päässyt ton nettiongelman takia. Kyllä noi hyttyset ja mäkärät ovat kamalia. Täälläpäin oli eka mäkärähyökkäys kesäkuun alkupuoliskolla ja eilenillalla havaitsin uuden mäkärähyökyaallon. Hyttyset tulivat heti ekan mäkäräaallon jälkeen kun helteet loppuivat. Ja varvas? Oli varmaan kipeä. Kannattaisiko harkita turvakenkien hankintaa ;D voisivat varpaat säästyä pahimmalta. Itsekin kakarana kolhein varpaitani milloin mihinkin, aikuisiällä en sentään niin paljon, mutta joskus hiukan kun ei ole muutakan tekemistä ;)
    PS. Ihana kuvasarja teksteineen taas Alfiesta.

    VastaaPoista
  8. Ellieli: meillä haiskahtaa vahvasti hyttysmyrkyltä jatkuvasti. Ei tarvi paljon hajuvesiä käytellä kun nahka haisee OFF:lta. Yäk. Heh, varvas notkuu taas mukana kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan :)Turvakengät vois olla mun juttu, myönnän :)

    ps. kiits kehuista, Alfie on välillä kova poika poseeraamaan ja taas toisinaan sitä ei vois vähempää kiinnostaa ja kääntää pään pois heti kun näkee kameran :)

    VastaaPoista
  9. Juu, sama täällä. Offi on hyvä hajuvesi :D
    Hyvä että varvas on taas kunnossa.

    Ellillä sama juttu, toisinaan se on hyvinkin kuvauksellinen, toisinaan taas muut asiat mielessä. Toisaalta voisko tuo pään poiskääntäminen tarkoittaa, että kuvaa nyt herran tähden välillä toiseltakin puolelta?

    VastaaPoista
  10. Ellieli: sehän voi hyvinkin olla, että koiran mielestä se parempi puoli naamasta ei ole ollut riittävästi esillä :)

    VastaaPoista