maanantai 20. kesäkuuta 2011

Sateinen maanantai


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Tänä aamuna, kesken lenkkimme, sadekuuro yllätti meidät. Ihmiseni on joskus yllättävien harhojen vallassa säiden suhteen: vaikka taivas onkin tumma ja täynnä uhkaavaa pilvimassa, hän jättää sadevarusteet kotiin. Näin tälläkin kertaa ja jouduimme pikaisesti valitsemaan lyhyemmän vaihtoehtoreitin takaisin kotiin kun aamusade satoi päällemme. Kuljemme kyseistä reittiä vain silloin kun on lunta, koska se vie pitkin pyöräteitä ja kumpikin meistä yleensä pitää enemmän metsäreiteistä ja kuntopoluista. Tätä valitsemaamme reittiä kulkevat kuitenkin monet koirat päivittäin ja nytkin kohtasimme muutamia karvaisia kavereita omistajineen.

Etenin innokkaasti maata nuuskien ja ihmiseni näki, että olin päässyt jonkin erityisen mielenkiintoisen jäljille. Moista hännän heilutusta aiheuttaa yleensä vain kaksi asiaa: ruoka tai jäniksen/rusakon jäljet. Ihminen bongasikin kaksi siistiä, lähekkäin olevaa kasaa isomman koiran nappuloita, jotka näyttivät olevan osittain piilotetut tien vierustan soran sekaan. Saattaahan olla, että kyseessä oli jonkin koirakon vahingossa tiputtamat einekset, mutta ruokakasat vaikuttivat epäilyttäviltä. Viime aikojen koiramyrkytystapausten valossa ihmiseni korjasi kasat kakkapussiin ja vei roskikseen. En ehtinyt maistaa yhtäkään nappulaa.

 
Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Sadesää. Mäyräkoira ei enää juurikaan vastustele lenkkeilyä silloin kun sade huuhtoo niskaa, mutta kyllä se joka kerran pysähtyy ulko-ovella ja katselee epätoivoisena ympärilleen, kuin etsien katseellaan paikkaa johon ei sataisi.

Sen sateenkestävyyttä on lisätty viemällä sitä lenkille sen lempipaikkoihin silloin kun vettä tulee taivaalta ja yritetty tehdä lenkit niin mukaviksi kuin mahdollista, että syksyn sateiden aikaan vaivannutta totaalikieltäytymistä ei enää jouduttaisi kokemaan. Toistaiseksi tulokset ovat olleet yllättävän hyviä.

Itsehän varauduin varustuksella, joka alkuun tuntui olevan hätävarjelun liioittelun herkillä rajapinnoilla, kun puin sadeviitan ja lähes polveen asti ulottuvat kumisaappaat (jotka painoivat jalassa tonnin ja olo oli muutenkin viittoineen hobittimainen), mutta tunnin kuluttua olin valintaani tyytyväinen; vettä satoi tihenevällä vauhdilla eikä kevyemmillä varusteilla olisi pärjännyt kuivana kotiin asti. Aamulla olin jättänyt sadekamppeet kotiin, koska hetkittäinen ylioptimismi sai epäilemään, että netin sadetutkat eivät sittenkään olisi pitäneet paikkaansa. Pitivät ne ja olin vettynyt. 

Aurinkoisemman ajan tunnelmia.
 

4 kommenttia:

  1. Pitäähän ne sadetutkat harvinaisen hyvin paikkansa. No lämmin ja sade ei paljoa haittaa. Kylmä ja sade sitten sitäkin enemmän. Onneksi tuo aika tulee sitten joskus kesän jälkeen. Tuosta jänisrutosta vielä googleta jos kiinnostaa. Suomessakin sairastuu muistaakseni useampi kymmen ellei jopa satoja vuosittain ja se on nimenomaan alkukesän ja loppukesän tauti. Pääasialliset levittäjät:itikat. Voi sen saada sairastuneesta eläimestäkin mutta kuolleita jäniksiä nyt tuskin käsittelevät muut kuin metsästäjät. Voi Alfie. Älä syö pipanoita. Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  2. Sateinen maanantai vaihtui sateiseksi tiistaiksi. Eipä ole mäyräkoiralle kovin mieluinen keli, ei sitten yhtään. Vedin tänään koiraa perässäni normaalin puiston ympäri -aamulenkin verran. Ison asian paikan koira valitsi sen mukaan, missä on suojaisin paikka. Pensaan alla tietysti. Kukapa sitä mielellään asioisi vesisateessa...

    VastaaPoista
  3. Hui miten pelottavat löydökset teillä lenkillä! Aikoinaan, kun asuttiin Rosan kanssa Helsingin keskustassa, niin siellä oli yhtenä keväänä useita koiramyrkytystapauksia. Eräs tuttu rotikka pääsi melkein hengestään, huoh.. Olkaahan extra varovaisia!!

    Kiitos, kun postasit Barfauksesta! Meillähän on tosiaan Rillan maha ongelmana ja kokeilussa taitaa olla jo seitsemäs laatu nappuloita. Joten, jos ei sopivaa ruokaa pian ala löytymään, niin barf on varmaankin seuraavana mietinnässä.

    VastaaPoista
  4. Marja-Leena: jänisrutosta kyllä tiesin, mutten tiennyt että sitä hyttysetkin levittävät? Niistähän ei ihan kauheasti iloa ole muutenkaan, noista ötököistä, joten vielä vähemmän tämän tiedon jälkeen.


    Olli: älä muuta sano. Nyt on satanut enemmän kuin riittävästi, voisi lakata, kun Juhannuskin on ihan kulmantakana.Mäyräkoiraa ei ole sade sanottavasti haitannut, ihminen on kiroillut. Toivotaan, että sääennusteista huolimatta saadaan aurinkoinen Jussi! :)


    Annamari: jep, meiltä on muutama nappulakasa löytynyt maasta talvellakin...tietenkään en tiedä mikä niiden tarina on, mutta ainahan se hieman epäilyttää...

    Juu, barffaus on osoittautunut meillä Alfien vatsan parhaaksi! Ainakin tällä hetkellä näyttäisi vahvasti siltä, kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos vatsavaivoja on. Onhan sen kanssa vähän säätämistä aluksi, muttei todellakaan ole mitenkään mahdotonta toteuttaa, pitää vaan vähän pidemmälle suunnitella ateriat, että on sitten pakkasessa mistä ottaa. Alfien herkuksi on muodostunut ehdottomasti jauhettu broitsun jauheliha johon on myös jauhettu luuaines mukaan, sitä varmasti vetelisi menemään niin kauan että poksahtaisi;) Turkki kiiltää ja on silkinpehmeä, vatsa ei näytä kipristelevän ollenkaan:)

    VastaaPoista