keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Vain Aslanilta voi onnistua makuuhuoneessa eksyminen...

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olen viimeöinä herännyt siihen, että Aslan piippaa milloin missäkin. Muutaman kerran naisihminen on ollut niin väsynyt, ettei ole reagoinut Aslanin vaateisiin, joten minun on täytynyt käydä herättämässä hänet. Olen noussut takajaloilleni sänkyä vasten, hönkinyt kasvoihin ja tuijottanut niin kauan, että hän on herännyt. Hän on luonnehtinut tätä 'piinaavan pistävään tuijotukseen heräämiseksi'. Naisihminen on käynyt ohjaamassa Aslanin takaisin pedille, koska vastoin yleistä luuloa pienempi ei halua sänkyyn nukkumaan eikä sillä ole pissahätä. Se on vain eksynyt yön pimeydessä.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Samaisessa ikävaiheessa kuin missä Aslan on nyt, meillä harrastettiin vuosi sitten yökukkujaisia. Tuttua huttua pitäisi tämän siis oleman. Vaan ei ole. Ei tähän totu, tälläkään kertaa. Minua auttaa kuitenkin tieto siitä, että tämäkin vaihe menee ohi ja Aslan kun tuntuu käyvän kaiken läpi aikaisemmin ja aavistuksen nopeammin kuin vanhempi painos, on tässä jo hienoinen toivo virinnyt, että jossakin vaiheessa taas nukutaan yöt läpeensä.

Viimeisimpinä öinä nukkuminen on ollut vähintäänkin katkonaista, koska Aslan on ilmeisesti eksynyt makuuhuoneessa muutaman kerran. Siltä se on ainakin kuulostanut kun se on hädissään vinkunut joko tuolin tai lipaston alla. Olen noussut ylös ja antanut sille täsmentävät suuntaviivat mihin sen pitää mennä (noin metri vasempaan ja se törmää nukkuvaan Alphonseen joka rötköttää pedillä). Onneksi sitä ei tarvitse kuitenkaan lähteä pissattamaan vaan se nukkuu tyytyväisesti Alphonsen kainalossa aamuun asti. Kunhan se on löytänyt ensin takaisin pedille.

Pari kertaa olen nukkunut niin sikeästi (kas, kykenen jo blokkaamaan ylimääräiset äänet pois tietoisuudestani), että en ole herännyt Aslanin pitämään ääneen vaan Alphonsen on tarvinnut tulla herättämään minut. Yleensä se vain tuijottaa niin kauan että herään. Mäyräkoiratuijotus on tehokas. Joskus se tönii myös etutassullaan varovasti. Huvittavaksi asian tekee se, että kun olen noussut ylös, on Alphonse kipittänyt kiireesti pedille nukkumaan. Vastuu pennusta on selkeästi siirretty vastaherääjälle.

Ehkä nukun, ehkä en. Ehkä vaellan ja vedän huomion itseeni...


2 kommenttia:

  1. Voi Aslan! Tuntuuko maailma suurelta paikalta? Ja makuuhuone? ;DD Onneksi sinulla on huolehtiva isoveikka (tai no eno..) ja toisinaan myös emäntä, jos eno on saanut sen hereille.. :DD

    Ps. Pepin uusimpia keksintöjä on, että hän haluaa makoilla tietokonepöydällä silloin, kun olen itse tietsikalla. No, ensin yritin pitää pääni ja sanoa, että pöydällä ei makoilla. Nyttemmin huomaan laittaneeni siihen Pepin lemppari pöydänkulmalle pienen viltin pehmusteeksi.. Ou lord, MIKÄ MUA VAIVAA!?! Missä on määrätietoinen, johdonmukainen ja JÄRKEVÄ koirien kasvattaja!?! No, ei ainakaan täällä! :DDD A P U A! :D

    VastaaPoista
  2. annamari: maailma on valtava paikka, noin niin kuin tappijalkaisen perspektiivistä ainakin ;)

    ps. ei vaivaa sua, kuule, mikään erityinen;) Olet vain joutunut mäyräkoiratuijotuksen uhriksi! :D Kaikenlaisiin sitä tulee sorruttua aina välillä, kuulunee taudin kuvaan ;) Täällä kanssa välillä lipsutaan roimasti asioista jotka muka ennen on päätetty tiukasti ja vannottu pitävämme niistä kiinni :)

    VastaaPoista