Maltan olla hetken paikoillani, mutta vain juodakseni.
Ei ehkä edustavin otos, mutta realistinen sellainen. Tältä näyttäisi kieli-vyön- alla-juoksu, jos minulla olisi vyö.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Alphonse on aina ollut, ihan pennusta asti, virittäytyneenä samoille taajuuksille ihmistensä mielialojen mukaan. Se on siinä mielessä herkkä, että siihen vaikuttaa heti jos on huonolla tuulella tai säikähtää jotakin, ja taas vastavuoroisesti jos on iloinen tai hyväntuulinen. Se poimii antenneillaan hyvin nopeasti mielialojen vaihtelut kun taas Aslan, jolla on paljon kovempi luonne, ei lue ihmistä - tai välitä lukea - niin tarkasti. Aslaniin taas puolestaan vaikuttaa se, miten Alphonse käyttäytyy ja se peilaa sitä suoraan, ei niinkään ihmistä.
Hyvänä esimerkkinä ylläolevasta on viime päivien neuroottiset tarkkaavaiset käärmekyttäilyt metsäteillä. Vaikka kuinka yritän estää itseäni vilkuilemasta jokaista oksaa maassa nähdäkseni lähteekö se luikertelemaan vai ei, en voi sille mitään. Alphonse vaistoaa sen välittömästi, alkaa pysähdellä, pälyillä ympärilleen epäluuloisesti ja vartioida metsää kummallakin puolella. Aslan, sen sijaan, etenee kevyttä ravia eteenpäin, häntä heiluen, kuten tavallisesti. Jos se varta vasten jää katselemaan Alphonsea tai haistaa muutoksen sen käytöksestä, se käyttäytyy kohta itse samalla tavalla, mutta siihen se ei kiinnitä mitään huomiota miten minä lenkkipolut miellän.
Aslanille on pääasia, että lenkille pääsee, siellä saa juosta ja kumppanit tulevat mukaan. Sivuseikka on se, onko siellä muita kulkijoita/matelijoita, ne se jättää ihmisensä ja Alphonsen huoleksi.
Aslanilta on lenkin jälkeen veto pois.
Pakkohan koirienkin on olla erilaisia. Alfien kykyyn "lukea" sinua ja reaktioitasi vaikuttaa ehkä se, että se kerkisi olla teidän kanssa ennen Aslanin tuloa. Jos Aslan olisi tullut ensin asiat voisi olla toisinpäin. Tai sitten ei. Koirissa kun on oikeasti älykkyys ja luonne-eroja saman rodun sisällä, mikä tietysti todistaa vain, että koirat ovat yksilöitä.
VastaaPoistaMinulla on ollut vain yksi Ossi, mutta nuorena meidän perheellä oli kaksi saksanpaimenkoiraa. Ensimmäinen oli huippuunsa koulutettu uros ja toinen oli opettamaton ja tyhmä kuin saapas. Pistän hyvin pienellä, että jälkimmäinen oli naaras:) Onneksi molemmat koirat olivat luonteeltaan ystävällisiä.
Alphonsen ja Aslanin erot ovat tosi selvät. Niiden luonteet ovat melkein kuin yö ja päivä keskenään, mutta siinä mikä on toisen heikko kohta, toinen paikkaa sitä sujuvasti ja ne oppivat toisiltaan; tietenkin sekä hyvässä että pahassa :)
PoistaMeillä tilanne on päinvastainen; Mauri-setä on niin kovapäinen, että se suhtautuu omistajansa vaihtuviin mielialoihin lähinnä asenteella "chillaa mutsi", mutta noutaja taas on kuin Alphonse - jos olen hermona tai pahalla tuulella niin noutaja hermoilee myös, ja näkee mörköjä joka puolella. Kahdeksan vuoden aikana olen ottanut aiheesta aika monta guilt trippiä, kunnes tajusin että ihminenhän se koiranomistajakin vaan on - kenenkään ei ole mahdollista olla totaali-zen mielentilassa aina ympäri vuorokauden.
VastaaPoistaKuulostaa tosi tutulta :) Se on mielenkiintoista nähdä miten koirat kehittyvät eri suuntiin samalla koulutuksella ja kasvatuksella. Meillä Aslan on tottelevaisempi kuin Alphonse samanikäisenä, mutta Alphonse puolestaan on ovelampi ;)
PoistaTuttua tuokin, ettei sitä zeniä aina tavoita, vaikka voihan siihen pyrkiä tietty jatkuvasti, mutta mä ainakin tarvisin lehmänhermot eikä mulla niitä ole. Ehkä, jos olisi tiibettiläismunkki saattaisi onnistua. Vaan en ole ;) Tietty armollisuus itseä kohtaan, tässäkin asiassa, on ihan paikallaan, yli-inhimillisiin ponnisteluihin ei pysty edes mäyräkoiran omistajakaan :D
Tutkainkoira, se on ihan oma alarotunsa, jolla on aina antennit pystyssä ihmisen suuntaan! Enemmän lajityypillistä käyttäytymistä on juuri tutkainkoiran seuraajakoiralla, joka peilaa vain nelijalkaisen johtajansa mielialoja.
VastaaPoistaKahden koiran kanssa tuntuu sen ensimmäisenkin roolit menneen uusiksi. Ei ne miksikään ole muuttuneet, mutta ihmisenä olen hiukan alkanut tajuta paremmin, MITÄ se on minulle kaikki nämä 3 vuotta yrittänyt olla! Ei vain herkkä pötkylä, mutta ei kyllä vain johtajakaan. Arttu on mahdollisimman monimutkainen sekoitus noita kahta, herkkää ja kovaa. Basse seuraa ja matkii Artun mielialoja, ei niinkään minun. Mutta on enemmän alamainen, minullekin :)
Kun aloin seurata Alfin ja Aslanin yhteiselämää, mielikuvissani ne olivat kuin A ja B, vanhempi ja viisaampi > pienempi sähläri. Mutta nyt, Aslan onkin toisinaan kuin A, kun taas Alfiesta löytyy myös B:tä. Silti Alf ja Arttu johtavat, Aslan ja Basse seuraavat... Ota tästä tolkkua ;))
Tutkainkoira, kas siinäpä oiva nimi tälle lajikkeelle joka kulkee antennit pystyssä! :) Koirien käyttäytymistä on metka seurata, testata omia teorioitaan sitä vastaan miten ne tietyissä tilanteissa käyttäytyvät.
PoistaJep, meilläkään pojat eivät selkeästi ole jotakin tyyppiä, toki voidaan sanoa, että enemmän dominoivia kuin alistuvia, kumpikin, mutta Aslanilla on selkeästi enemmän miellyttämishalua kuin Alphonsella, siis suhteessa ihmisiin. Mutta Aslan on toisaalta myös paljon vaativampi kuin Alphonse, ja sillä on usein painavaa asiaa sanottavanaan ;)