Maltti on valttia, uskokaa pois. Ja tämä vieläpä mäyräkoiran suusta tokaistuna; sen täytyy nostaa jotenkin sanonnan arvoa vielä entisestään, olen varma.
Lausahduksen kirvoitti tieto siitä, että minä olen aina syönyt siististi ja hotkimatta ruokani. Joku toinen meistä ei millään kykene tätä samaa taitoa sisäistämään, joku toinen meistä on meinannut muutaman kerran tukehtua ruokaansa ja saanut naisihmisen hamuilemaan muististaan heimlich-otteita koirille. On siis täysin selvää, että luuateriaa ei voi jättää Aslanin vastuulle niin että se saisi niellä palat suuremmin purematta, vaan se täytyy syöttää kädestä, että kontrolli pysyy ihmisen näpeissä.
 |
| Aslan ei riko kumisia lelujaan, se tykkää purra niitä, muttei kappaleiksi. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Aslanin syöttövuoroon ei ole tunkua. Vuoro kiertää ja osuman saanut yrittää olla mieltämättä sitä rangaistukseksi. Siinä ovat nimittäin ihmisen sormet todellisessa vaarassa välillä kun Aslan haukkaa luutaan.
Aslanilla on valtava puruvoima. Isot leuat, isot hampaat, betoninkin läpi vievä tahto. Jos Alphonsella on niin iso ja kova pala luuta, että sen työstäminen on liian pitkällinen urakka, luut voidaan vaihtaa päikseen pojilla ja kas, Aslan tekee selvää palasta minuuteissa. Suurin surminkaan ei siis haluaisi, että jokin omista sormista jäisi sen jauhavien leukojen väliin vahingossa. Sana, jonka se useimmiten kuulee ruokintatilanteessa onkin "varovasti!".
Alphonsen taktiikka syödä on täysin eri. Se nykertää ja nakertaa palaa pienemmäksi, syö nautiskellen ja huomattavasti hitaammin kuin Aslan. Ja jos se syö kädestä, se syö varoen etteivät sen hampaat osuisi ihmisen käteen. Aslan puolestaan hyökkää ruokansa kimppuun sellaisella intensiteetillä, että voisi kuvitella sitä pidettävän ihan pääsääntöisesti paastolla. Ihmisen sormet painavat siinä vaa'assa yllättävän vähän, vaikka se ei koskaan tahallaan purisikaan ruokkivaa (tai mitään muutakaan) kättä.
Olemme koettaneet opettaa sille, ettei sapuskasta tarvitse tehdä mahdollisimman nopeasti selvää, koska muutaman kerran se on onnistunut nielemään niin isoja paloja, että olen oikeasti huolestunut. Kaiken se on saanut oksennettua ulos, mutta pari kertaa olen jo ehtinyt pelätä, että sen kurkussa on iso luupala poikittain. Se ei siis saa syödä omatoimisesti, erityisesti senkään takia, että meillä luut annetaan aina huoneenlämpöisinä kuten kaikki muukin ruoka (tämä siksi, että koirilla ei lohkeaisi poskihampaita niiden purressa jäistä luuta sekä sen takia, että varsinkin Alphonsen ruuansulatus joutuu liian koville jos sen elimistön pitää vielä sulattaakin jäinen ruoka) ja niistä saattaa lähteä isojakin paloja irti kerralla.
Meillä onkin sopimus voimassa Aslanin kanssa: ruokinnan loputtua sormien lukumäärän tulee olla täsmälleen sama kuin aloitettaessa ruokinta. Toistaiseksi sopimus on pitänyt, vaikka aika monta läheltä-piti-tilannetta onkin syntynyt sylttytehtaan käydessä hanakasti kiinni evääseensä.
 |
Mäyräkoirat lepotauolla. Taistelun tiimellyksessä täytyy välillä ottaa aikalisä ja käydä päiväunilla, että jaksaa jatkaa taas sitten pystypainisessioita ja mattopainivääntöjä. Ehkä ne näkevät unta.... |
Kokemuksesta tiedän, että on todella hankala syöttää koiraa, joka todella meinaa viedä sormetkin mukana. Ei tahallaan, mutta ahneuksissaan. Elli kyllä osaa syödä nätisti, kuten Alfie. Ja vaikkei se barffaakaan, niin toisinaan se saa aidon luukimpaleen, jäsisenä, kun en ole noita vaaroja edes tiennyt olevan olemassa.
VastaaPoistaToista oli Kapun, Ellin edeltäjän kanssa. Se oli niin hotko, ettei sille uskaltanut mitään kädestä antaa, ne piti heittää. Tai esim. nakkia annettaessa, se piti piilottaa käteen niin, että vain hiukan näkyi. Siitä se sitten järsi, niin että käsinahkansa sai pelätä menevän samantien. Ja varovasti tai nätisti -sanat olivat meilläkin käytössä.
Niin, teilläpäinhän harrastetaan tuota rotusortoa ;DDD
Alphonse kun juo, niin sekin tapahtuu mahdollisimman hiljaisesti ja siististi...Aslan mennessä juomaan vesi roiskuu ja volyymikin on ihan eri! :D Aslan tekee kaiken vähän niin kuin sata lasissa :) Huvittavaahan tässä on se, että Aslanilla on maailman kovin keskittyminen kun se odottaa lupaa aloittaa syömistä: se tuijottaa hievahtamatta, silmää räpäyttämättä ihmistä silmiin vaikka kuinka pitkään, mutta luvan saatuaan sitä ei enää pidättele mikään ;)
PoistaMä olen monesti miettinyt, että pitäisi olla sellaiset hanskat kädessä millä haukkoja käsitellään, saattais säästyä sormet varmemmin ;)
Jees, meillä harrastetaan rotusortoa ja aika metkaa on koirapuistossa huomata että ennestään tuntemattomat mäyräkoirat liittoutuvat hyvin nopeasti muita vastaan :)
Sitä kutsutaan kulinarismiksi :) Alphonse on ymmärtänyt ruuasta nauttimisen jujun, toisin kuin nuorempi tulokas, joka syö syödäkseen. Hotkiminen tosin kuulostaa jopa kadehdittavalta, kun arvon herra Jalon kanssa ruokailu on jatkuvaa säätämistä ja tuputtamista...
VastaaPoistaMeillä tuo eines maistuu ja olet oikeassa, Alphonse on kyllä enemmän kallellaan kulinarismin puolelle kuin Aslan. Jos jotakin hyvää herkkua on tarjolla, siitä täytyy aina osa tiputtaa kuppiin/lattialle ja nauttia pieninä osina, tarkasti jokaisen palan jauhaen, makustellen. Aslan nakkaa kerralla ääntä kohden kaiken ja sitten yrittää vaivihkaa lähestyä Alphonsea, jonka tietää kylvävän lattialle pieniä paloja :)
PoistaHotkiminen ja tuputtaminen, ne kaksi ääripäätä, voivat olla kyllä molemmat melkoisen rasittavia tapoja.
Mauri-setä on samanlainen kuin teidän Aslan broilerin siipien suhteen; se meinaa viedä tarjoilijalta sormet mukana ja on pari kertaa pelästyttänyt, kun on näyttänyt siltä että se nielaisee siiven kokonaisena. Siitä syystä tarjoilenkin nykyään siivet jauhettuna massana, ei omat hermot (eikä sormet) ole niin koetuksella :-)
VastaaPoistaMeillä broitsunsiivetkin menevät kädestä...mutta naudan rustoluut ne vasta juhlaa ovatkin, kun siinä saattaa hyvinkin tunti mennä että luut on syötetty, siis jos ovat tuollaisia 400 grammaisia siirtolohkareita. Siinä sitten istut ja syötät ahnetta pikkupossua ettei se tukehdu ;) Noh, oikeasti se on pieni hinta siitä, että ettei tule vaaratilanteita, mutta kyllä joskus olen silmäillyt kaupoissa sellaisia jämeriä lihamyllyjä, että menisköhän tuosta luut läpi :)
Poista