Naisihminen säikähti lenkillä. Aslan törkkäsi kuononsa lasinpalaan ja koirakaravaanimme sai pysähtymiskäskyn; meidät komennettiin kyljellemme asfaltille, anturat ja Aslanin kärsä syynättiin tarkkaan (sieltä ei löytynyt kuin ruohoa). Onneksi mitään vaurioita ei tullut, mutta se oli taas hyvä muistutus siitä, että ihmisen on vahdittava kuin haukka sitä mihin pieni tassu leipälapio astuu.
Asuinalueemme pikkuvandaalit kivittävät katulamppuja ja pyöräteiden pientareet kimaltelevat lasista, maassa on lisäksi talven jäljiltä purkkaa, rikottuja kaljapulloja, roskaa ja muita sattumia. Maailma on mäyräkoiralle haasteellinen paikka.
 |
| Aslan on kuulolla. Minä en. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Aslanin näyttelytreenaus on alkanut. Voi meidän kaikkien hermoparkoja. Erityisesti Alphonsen, joka tekee jokaikisen temppunsa kun huomaa ettei Aslan nyt ole ihan kartalla sen suhteen, että mitä siltä vaaditaan. Eräänkin kerran sitä on tullut naurettua lähes hysteerisesti kun pyydän Aslania suorittamaan jonkin komennon ja Alphonse katsoo touhua aikansa, haukahtaa kimakasti ("eksää tajua mitä sulle sanotaan!?") suoraan Aslanin korvaan ja tekee sitten pyydetyn asian kuusikymmentä kertaa putkeen. Eikä auta vaikka sanon "Alphonse, odota. Aslanin vuoro", nimittäin jos temppuja tehdään, on aina Alphonsen vuoro.
Aslan itse häslää ja hössöttää, se ei voi olla hetkeäkään paikoillaan ja kun ihmistä alkaa naurattaa, se hyppää syliin, ottaa pihtiotteen tassuillaan ja nuolee väkisin naaman. Jotenkin näen jo miten tämä tulee sitten kesällä menemään...tuomarista otetaan napakka ote tassuilla kun ollaan pöydällä...työnnetään kieli sieraimeen...kaadetaan tuomari, kaadetaan pöytä...heilutetaan iloisesti kaikille häntää.
 |
| Jostakin syystä tästä kuvasta aina tulee mieleen koulukuva, kun ekalla luokalla vähän vakavina ja jännittyneinä katsotaan kulmien alta kameraan. Aslan 1 B, (tarkkailu)luokan oppilas. Takapulpetin pieni, rakastettava vintiö. |
No se on parempi, että nuolee tuomaria, kuin puree tuomaria. Siitä puremisesta tuli hylky yhden tutun karkkarille ja näyttelyura tyssäsi siihen... Tosin tämä yksilö on sittemmin kunnostautunut tuolla metsästyspuolella. Sen ajoista on eri puolella Uuttamaata ammuttu yli sata peuraa. Taitaa siinä luvussa olla kauriit kanssa. Minusta on hyvä, jos koira osoittaa sitä ihmisystävällisyyttä. Meidän Ossissakaan ei sitä ole liikoja. Lasinsirut YÖK! M-L ja Ossi
VastaaPoistaMeidän pieni pirulainen teki oikeasti jotain tuon suuntaista... Tuomari rupesi höpöttämään koiralle, joka oli pöydällä, mistä innostuneena se tietysti kiipesi tuomarin syliin ja nuoli naaman. Tuli kyllä näyttelyuran paras arvostelu, ei siinä mitään :)
VastaaPoistaNoi lasinsirut ym. tilpehööri maassa on kyllä todella raivostuttava ilmiö. Joku koiristamme on joskus astunut lasinsiruun, onneks ei kuitenkaan sattunut ihan kauhean pahasti. Pienellä verinaarmulla selvittiin, mutta pahemminkin olis voinut käydä. Onneks täälläpäin ei tuohon ongelmaan enää ihan hirveästi törmää, mutta joskus kuitenkin. Eikö niitä kaljapulloja vois vaikka viedä ehjänä palautukseen, sais hiukan rahaakin?
VastaaPoistaEnpä voinut olla nauramatta minäkään, kun kuvittelin mielessäni, miten Alfie yhä uudelleen esittää Aslanille miten tää temppu hoidetaan kotiin. Aivan hulvaton kuvitelma oli myös tuo, mitä Aslan tekee tuomarille ;DDDD
Tarkkailuluokan oppilas on enoineen ihan syötävän söpö :)
Keh heh, me ollaan Aslanin kanssa selkeesti sielunveljet :) Seuraan jännityksellä teidän näytelmäkoulutuksenne lopputulemaa, kumpi voittaa, leijona eiku Aslan vai Maria. Mä voitin meillä...
VastaaPoistaHei, olen lukenut teidän kuulumisia jo pidempään mutta nyt kommentoin ensimmäistä kertaa. Teidän näyttelyharkoista olisi hauska nähdä videota, sen verran hihitytti jo tämän kuvauksen lukeminen :-)Edellisen postauksen Alphonsen paheksuva ilme oli muuten kuin suoraan oman "humppatukkaisen" mäykkyni naamalta -taitaa olla jonkinlainen rotuominaisuus! Lisäsin teidän blogin omani lukulistalle, toivottavasti tämä on ok!
VastaaPoistaRiiviö :) koulukuvassa
VastaaPoistaNää sun postaukseton vaan NIIIIN parhautta! Miten osaatkin pukea sanoiksi (ja kuviksi) kaiken näin oivaltavasti? Olen fani! Ü
VastaaPoistaMeidän Peppi on muuten ihan samanlainen halailija kuin Aslan. Etutassut tiukasti kohteen pään ympärille ja tajunnan räjäyttävää nenän kaluamista, nuolentaa, yms. Yritä siinä sitten komentaa, kun meinaa tukehtua ja naurattaakin ihan hervottomasti.. :D:D
Tuos koulukuva Aslanista kuvateksteineen naurattaa myös t o d e l l e hervottomasti!
Edellisen postauksen 'nakkikeitto' ja muut kuvat on aivan loistavia. Oon katsonut ne varmaan kymmenen kertaa.
Nim. Fanilla oli sanottavaa ;)
Suosittelen kotikaupunkinne tievierihoitokunnan vierailua täällä meillä. Kehuminen on rumaa, mutta jos on kyse teiden ja pientareiden kunnossapidosta, täältä voi ottaa mallia! Keväällä sorat harjataan, kadut pestään, tienvarsien nurmikot "jyrsitään", roskat kerätään koneella, sitten jo leikataan nurmikko ekan kerran...
VastaaPoistaAslanin "koulukuva" on oikein onnistunut :) Tukka on suittu taakse ja silmissä kangastelee seuraavan välitunnin hurjat leikit ja kepposet ;))
Marja-Leena: juu, onhan se huomattavasti parempi että tuomarista tykkää kuin että tuomaria inhoaisi :) Alphonse on pidättyväinen pöydällä, koska on pidättyväinen tuntemattomia kohtaan...Aslan sitä vastoin kokee, että koko maailma on täynnä ystäviä joita et vain ole vielä tavannut :) Ei ole Alfien kanssa koskaan tarvinnut esim. eläinlääkärillä pelätä, että iskisi hampaat ellin käteen kiinni, nöyränä poika odottaa mitä tuleman pitää kulloinkin. Aslankaan ei viimeksi tehnyt muuta kuin halusi nuolla ellin naaman :)
VastaaPoistaMaaria: heipä hei :) Mä luulen ettei tuomareilla kauheasti ole sitä vastaan jos koira ylenpalttisen ystävällisesti. Tietenkin siinä on hieman eroa, että onko koira esim. nöffi vai mäyriäinen...saattaa tuntua jäsenissä jos nöffi haluaa heittäytyä syliin ;)
Ellieli: keväällä aina mietin - kun niitä lasinsiruja putkahtaa näkyviin - että pitäis nostaa panttien arvo euroon, niin johan kiikuttaisivat ihmiset ne kiltisti pullonpalautukseen. Mutta sitten on aina tuo katulamppujen kivittäminen mitä kurittomat kersat harrastaa. En ole ikinä voinut ymmärtää sitä, eikä se ollut mun kaveripiirissä tapana kun olin pieni.
Joo, tuomarivisio elää vahvana! :) Saapa nähdä mikä on sitten todellisuus vintiön kanssa ;)
Myrsky: tilanne on tällä hetkellä 1-1, eli tasatilanteella mennään ;) Se, kumpi vetää tässä pidemmän korren on toivottavasti minä, mutta koskaan ei voi olla täysin varma ;)
Laura ja Mauri: hei :) Toki voit lisätä blogin listallesi ja kIva kun olet seurannut blogia :) Kylläpä se taitaa olla rotuominaisuus tuo paheksunta, itsekin olen sitä monesti todistanut muiden mäykkyjen naamalla :) Edelleen ihmettelen miten noin pitkän naaman saa venytettyä vieläkin pidemmäksi! :)
Palomo: ja juurikin se! :D Onhan se niin ihana tuo nuorempi vesseli <3
annamari: ihanat sanat, kiitos:) <3 Halailu on suloinen ominaisuus, Aslan kun pyytää syliin ja sen nostaa, niin se ei haluaisi enää millään alas, kiepahtaa selälleen ja tillittelee silmiin ja kun kumartuu laskemaan sitä alas, niin yrittää takertua vielä hetkeksi kiinni :)
Nakkikeiton kuvaaminen oli haasteellista :) Niin monta hyvää tilannetta jäi tallentamatta kun keitto eli ja liikkui jatkuvasti :) Oli taas niin hauskaa katsoa kuinka kivaa koirilla oli ja mukavaa kuulla, että kuvat kirvoittavat iloa muiltakin :)
Mai: heh, mua rupes vähän hymyilyttämään kun saan tän meidän asuinalueen kuulostamaan ihan joltain slummilta roskineen! :D Mutta niinhän se on, että talven aikana ihmiset jotenkin herkemmin heittelevät roskaa maahan kun lumi niin näppärästi sitten peittää sen. Kevät paljastaa karmean totuuden...
Meillä aloitetaan kaupungin siivoaminen aina keskustasta käsin ja edetään sitten systemaattisesti poispäin; näin olen ainakin ollut havaitsevinani koska kestää pienen iäisyyden tulla tänne kaupungin 'laidoille'. Hiekat pustataan kyllä pyöräteiltä heti kun lumi sulaa, mutta roskat saavat odottaa. Se on aika haastavaa kävellä tuolla pyöräteitä pitkin kun saa ihan koko ajan syynätä, että onko lasia vaiko ei...nyt lisäksi talvella muutaman koiranomistajan kanssa ihmeteltiin, että kylvääkö joku tarkoituksella suklaata maahan koirille. Fazerin sinistä nimittäin löytyi sieltä ja täältä pyöräteiltä. Jotenkin en jaksa uskoa, että sitä vahingossa putoaisi eri paikkoihin aiina pari riviä kerrallaan...
Todella raivostuttavaa pussittaa maatuvaa koiran jätöstä, kun vieressä on rikottuja pulloja, karkkipapereita ja mehutölkkejä. Ihan kaikkea muuta saa maassa olla, mutta herravarjele mikä siellä on, jos siellä on koiran kakka! Tästä pitää raportoida Kalevan yleisönosastoon ja Forumin tekstaripalstalle, ottaa valokuvat ja lähettää ilmianto EU:n koirankakkatuomioistuimeen.
VastaaPoistaTuohtunein terveisin
Aikku ja tänä aamuna metsäpusikkoon kakkansa tehnyt Olli
Älä muuta sano! Meillä kun pojat syövät joka ilta luuaterian, niin aamulla ulos tuleva tavara on suhteellisen kovaa ja saattaa tulla kolmessa eri erässä/aamulenkki. Siinä sitten kun kuudet jätökset pitäisi välillä pussittaa (siis ne pienen pienet papanat mitä noilta barffaavilta yleensä tulee) niin joskus ehtymätön kakkapussivarasto taskusta loppuu. Olen odottanut, että joku tulee kommentoimaan (vänisemään) siitä, että "sulta jäi nyt tuo kakka tuonne maastoon"...siinä vaiheessa avaan todennäköisesti sanaisen arkkuni ja kerron mielipiteeni mm. huumeneuloista lasten leikkipuistoissa, lasinpaloista ihan joka jumalan paikassa jne. Pyrkimyksenä ei ole jättää teiden varsille ja jalkakäytävien reunaan kakkakasoja, mutta...kuten sanoit, se on maatuvaa ainesta. Huumeneula ei ole.
PoistaYhdyn tuohtuneisuuteesi.