Minulla on lenkillä kaksivaiheinen tapa edetä: joko yritän vaivihkaa jumitella puskissa ja haistella kesäistä luontoa tai sitten taivallan eteenpäin näkemättä, kuulematta, häntä rentona, maata nuuskimatta. Ihminen kutsuu tätä vaellusmoodiksi ja sillä tavoin jaksan vaikka maailman ääriin asti (tai ainakin niin kauan kunnes tulee liian nälkä). Aslan ei jaksa, koska Aslan ei osaa edetä samalla tavoin; se havainnoi liikaa ympäristöään, antaa kaikkien ärsykkeiden häiritä itseään, hyppii ja juoksee silloin kun se saa löysällä hihnalla edetä. En yhtään ihmettele että se on kuin tyhjiin puristettu rätti kun tulemme kotiin.
Tänään se nukahti lenkin jälkeen pää vesikupissa kun se oli juonut vedet loppuun. Että sikäli.
Pitelen seinää pystyssä. Jonkun täytyy sekin tehdä.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Yksi hyvinvoinnin perustoista on riittävä liikunta, sekä ihmisellä että eläimellä. Tämähän nyt on varmasti kaikille selvää. Selvää, sen sijaan, ei ole mäyräkoirille, että talon ulko-ovi ei ole minkään kestikievarin tai hollituvan ovi joka aukeaa ja sulkeutuu jatkuvalla syötöllä ympäri vuorokauden ja paikan henkilökunta tekee kaikkensa palvellakseen ylettömän vaativia asiakkaitaan jotka nyt eivät vaan osaa päättää haluavatko he olla sisällä vai ulkona.
Mäyräkoirat kuvittelevat, että lenkille pääsee aina kun vinkaisee ja parkkeeraa karvaisen takapuolensa eteiseen. Sillä ei ole mitään merkitystä onko ulosmenon syynä jokin todellinen vai keksitty tarve. Se ei liity tähän mitenkään. Ja kun ne huomaavat, että ihminen on järkähtämätön, eikä tee elettäkään liikahtaakseen oven suuntaan, ne kehtaavat vielä näytellä sujuvasti loukkaantunutta. On tietenkin kohtuutonta ottaa huomioon sitä, että vasta kaksikymmentä minuuttia sitten tapahtui kotiutuminen usean kilometrin lenkiltä ja ihminen haluaa nyt kahvia ja lepoa. Ihmisen tarpeilla ei ole niin väliä, sillä Aslan on ottanut parinkymmenen minuutin pikanokoset ja havainnut, että kotona on vähän tylsää, matkalla oli sorsiakin ja juuri sen tietyn puun kohdalla jäi nostamatta jalkaa. Alphonse on yrittänyt saada innostettua Aslania leikkimään ja nyt sekin nousee takajaloilleen tuijottelemaan ikkunasta ulos ja huomaa, että ruoho todellakin on vihreämpää siellä kuin sisällä, jossa sitä ei ole ensinkään.
Mäyräkoirat ovat sinnikkäitä. Ne eivät luovuta. Ihminen on vielä sinnikkäämpi. Ja senpä takia mäyräkoirat eivät pyöritäkään maailmaa. Ihminen pyörittää. Mäyräkoirat vain luulevat pyörittävänsä sitä.
Mäyräkoirat kuvittelevat, että lenkille pääsee aina kun vinkaisee ja parkkeeraa karvaisen takapuolensa eteiseen. Sillä ei ole mitään merkitystä onko ulosmenon syynä jokin todellinen vai keksitty tarve. Se ei liity tähän mitenkään. Ja kun ne huomaavat, että ihminen on järkähtämätön, eikä tee elettäkään liikahtaakseen oven suuntaan, ne kehtaavat vielä näytellä sujuvasti loukkaantunutta. On tietenkin kohtuutonta ottaa huomioon sitä, että vasta kaksikymmentä minuuttia sitten tapahtui kotiutuminen usean kilometrin lenkiltä ja ihminen haluaa nyt kahvia ja lepoa. Ihmisen tarpeilla ei ole niin väliä, sillä Aslan on ottanut parinkymmenen minuutin pikanokoset ja havainnut, että kotona on vähän tylsää, matkalla oli sorsiakin ja juuri sen tietyn puun kohdalla jäi nostamatta jalkaa. Alphonse on yrittänyt saada innostettua Aslania leikkimään ja nyt sekin nousee takajaloilleen tuijottelemaan ikkunasta ulos ja huomaa, että ruoho todellakin on vihreämpää siellä kuin sisällä, jossa sitä ei ole ensinkään.
Mäyräkoirat ovat sinnikkäitä. Ne eivät luovuta. Ihminen on vielä sinnikkäämpi. Ja senpä takia mäyräkoirat eivät pyöritäkään maailmaa. Ihminen pyörittää. Mäyräkoirat vain luulevat pyörittävänsä sitä.
Mäyräkoiria oli juuri pussattu (lukuisia kertoja) ennen kuvanottohetkeä.
Se selittänee Aslanin lasittuneen katseen.
Minkähänlainen tämä maailma olisikaan, jos se pyörisi vain ja ainoastaan mäyriksien toiveiden mukaan? Hyvin mäyräkoiramainen. Tai siis me ihmisethän pyörittäisimme sitä maailmaa niinkuin luulisimme mäyräkoirien haluavan. Miten se menisi niin sitähän emme täysin tiedä:) M-L ja meidän maailmannapa-Ossi
VastaaPoistaSaattaisi olla, että syötävä ei ihan heti loppuisi kaikilta ja liikunta olisi pakollista :)
PoistaMaria, kun sinulla on kommenttien valvonta niin, etkö voisi ottaa tuota kirjaincheckkiä pois. Tälläiselle kieroonkatsovalle, se on oikeasti kammotus ja monasti saan taiteilla niitä vahvareita useampaan kertaan... M-L
VastaaPoistaHups, sen ei pitänyt olla ollenkaan päällä tuon kirjainvahvistuksen! Nyt otin sen kokonaan pois, en itsekään yhtään pidä niistä, mutta tiedän kyllä että ovat tarpeellisia joissakin tapauksissa.
PoistaSuurkiitos - samantein, etten vahingossa unohda!! M-L, se Ossin sihteerikkö ja palvelija:)
PoistaOllos hyvä vaan :)
PoistaHih, miten kuulostaakin NIIIN tutulta! ;) Meillä nimenomaan westiet (ennen Ines nykyään Rilla) pitävät meidät ihmiset jatkuvassa valmiustilassa avaamaan ovia pihalle menossa tai tulossa olevalle koiralle. Lämpimällä ilmalla voi pihaovet onneksi olla koko ajan auki, mutta viileämmillä säillä saa tosiaan olla päästämässä koiraa monta kertaa päivässä joko ulos tai sisään. Vaikka itseäänhän sitä saa meillä syyttää, kun koirille on opetettu, että pääsevät melkeinpä aina pihalle, kun haluavat.
VastaaPoistaPeppi-palelija on ihan toista maata. Lämpimällä ja kuivalla kelillä ulkoilee kyllä mielellään, mutta ans olla, jos on kylmä ja/tai sataa. Silloin pitkulainen täytyy kantaa pihalle, jos haluaa sen käyvän siellä tarpeillaan. Lenkille sentään lähtee mielellään ilmasta riippumatta. :D
Nuo A.n ja A.n yhteiskuvat on jotain niin suloista, että sydän meinaa pakahtua. <3
Se on kyllä niin, että koirien henkilökuntana olo on joskus himpun verran tympäisevää, erityisesti nyt kun meillä tuo pienempi on innostunut noista narttujen hajuista ulkona ja sitten se sinnikäs piippaus ulko-oven edessä saattaa napsautta ihmiseltä yhden kappaleen hermoja poikki. Aslan on vielä sellainen, että mikään määrä ulkoilua ei sille tunnu riittävän, se olisi aina innokkaasti menossa lenkille! :) Siinäpä varsinainen himoliikkujan toivekoira, ei väsy, ei vetkuttele, paahtaa menemään, jos vaan annetaan :)
PoistaHeh, suloinen Peppi on niin mäyris :) Märkä maa ei ole mäyräkoiran kaveri ;)
Pojat kiittävät kehuista <3 :)
"Mäyräkoirat ovat sinnikkäitä. Ne eivät luovuta." Faktaa.
VastaaPoista"Ihminen on vielä sinnikkäämpi." Fiktiota.
"Ja senpä takia mäyräkoirat eivät pyöritäkään maailmaa. Ihminen pyörittää." Jep, mutta mäyräkoira pyörittää sitä ihmistä, joka pyörittää maailmaa...
Heh, totta tämäkin :) Ja sekin, että kyllä saattavat mäyräkoirat viedä joskus selkävoiton ihmisestä, ihan puhtaalla sinnikkyydellään. Toki pyrin siihen, ettei näin kävisi, mutta mäyräkoirat ovat hyviä näyttelijöitä. Ja ihminen on heikko ;)
PoistaEnkä halunnut kommentoida vastoin hyviä kasvatusperiaatteita, mutta joskus vaan itsestä tuntuu, että koira pyörittää minua. Vaikka tilanne onneksi sitten kääntyy taas toisinkin päin.
PoistaMeillä Aslan yrittää pyörittää showta. Se on vaativa veijari. Alphonsekin välillä katsoo, että mitä ihmettä tuo toinen taas piippaa ja mistä syystä? :) Huvittavaa oli eilen kun törmättiin Alphonsen vanhaan tuttuun, englannin lammaskoiraan (okei, siinä nimessä on sana 'vanha' jossakin...vanhaenglannin lammaskoira? Vanhaenglanninlammaskoira? Okei, antaa olla ;), ja Aslan kun aikansa hyppi ja riuhtoi siinä sen uroksen ympärillä, niin tämä vanhempi koira painoi etutassunsa Aslanin otsan päälle ja painoi hellävaraisesti alas. Aslan rauhottui heti. Ei toimis jos minä tekisin niin ;)
PoistaUsko tai älä, vanhaenglanninlammaskoira on oikea vaihtoehto :)
PoistaTulee mieleen vanha äidinkielen oppikirja ala-asteelta. Siellä oli esimerkki muka toooosi pitkästä yhdyssanasta:
hylkeennahkasaapasrasvapurkki. Joo, antaa olla ;)
Nonni, mä vähän epäilinkin, että tuo yhdyssanahirvelö on oikea muoto rodun nimestä :) Kannattaa jättää suomalaisten huoleksi nimien suomentamiset, tulee veikeitä vetoja! :) Mä joskus vielä muistin sen suomen kielen pisimmän yhdyssanan, mutta enää ei tule mieleen kuin "ymmärtämättömyydellänsäkökäänhän"...eh, no joo ;) Ulkomaalaisia voi aina huvittaa mun pitkäaikaisella suosikkisanallani "konekirjoittajattaretta", koskaan missään muussa kielessä et voi sanoa yhdellä ainokaisella sanalla "ilman naispuolista konekirjoittajaa" :)
PoistaMeillä jostain kumman syystä Elli yhä edelleen tekee tenät, jos yritän lähteä tiettyyn suuntaan sen kanssa. Varsinkin nyt kun oon yrittänyt tässä kevään aikana sekä pidentää lenkkejä, että tehdä niitä useammin. Siinä voi moni ohikulkija hieraista silmiään, kun emäntä menee edellä ja kiskoo pientä koiraparkaa perässään. Välillä yritän houkutella sitä herkkupalalla, mutta se ei riitä kuin niihin askeliin, kun koira on namin kohdalla. Kyllä se silti sitten tulee, ettei tarvi nyt ihan lusana vetää, mutta ärsyttävää toi jumittava käytös kuitenkin on, kun ajattelet nopeasti vetäväsi jonkun tietyn lenkin.
VastaaPoistaVoi ei, minkä kuvan oot onnistunut Alfiesta(?) ottamaan, niin jonkunhan täytyy seiniäkin pystyssä pitää ;) aivan ihana <3
Mä muistan tuon vaiheen Alphonsella vuosi sitten talvella kun se jarrutteli ties mistä syystä milloinkin. Mulla oli aina pinna kiitettävän kireällä kun sitä maanittelin/komensin/käskytin eteenpäin. Sitten meillä oli se vaihe kun se ei suostunut menemään tiettyjä teitä kuin vain yhteen suuntaan. Anna mun kaikki kestää! Mikähän siinäkin oli? Nyt ei ole ongelmaa sen suhteen, mutta tietty sillä on hetkensä kun se haluaisi enemmän fiillistellä ulkona, mutta vetojuhtana toimiva Aslan haluaa kiireesti eteenpäin. Aslanilla todella on aina kiire, ihan sama minne, kunhan on kiire :D
PoistaOta noista selvää, mäyräkoira on jotenkin niin oma lukunsa ja vaikka ne keskenään ovatkin niin erilaisia luonteeltaan, niin niitä rotupiirteitä tuntuu löytyvän kyllä aika paljon jotka yhdistää eri sukupuoltakin olevia mäykkyjä.
Alphonse siinä kuvassa on, juu :) Usein nukkuu just tuolleen kulmassa, ehkä sen takia, että haluaa luurata kulman takaa mitä Aslan puuhaa ;)