 |
Valtakunnassani kaikki hyvin. Pitkät lenkit takana, iltaruokaa
odotellessa. Aslan nukkuu ja talo on hiljainen. Mikäs tässä,
mäyräkoiran ollessa, vartioidessa.
|
Hetkittäinen ujous saattaa vielä iskeä Aslaniin. Koirapuistoon mentäessä se jää joskus haahuilemaan vähäksi aikaa portinpieleen ja jos paikalla on pelkkiä narttuja, se saattaa pujahtaa jalkojeni taakse ja kurkistella sieltä vähän aikaa hieman kauhuissaan, tytöt kun ovat vielä sen mielestä toisinaan hieman pelottavia; erityisesti isommat ja vanhemmat kuin se itse. Saattaapa käydä niinkin, että se istahtaa alas, tuijottelee silmiini ohjeita odottaen, yleensä sille riittää, kun sanoo, että "mene vaan reippaasti", mutta sitten jos hirvittää todella paljon, se pyytää syliin. Se on kuitenkin vielä aika pieni ja syli on aina turvapaikka josta voi katsella kaikkea välimatkan päästä. Pienen mäyräkoiran ja maailman väliin täytyy joskus saada ihminen. Eikä se haittaa yhtään, koska sen jälkeen voi taas olla tosi rohkea.
Maailma iso, Aslan pieni.
On kyllä komeita poikia teillä, sekä iso että pieni! Osoittaa ihan tervettä järkeä kyllä joskus tunnustaa nuoruutensa ja pienuutensa, pisteet siitä Aslanille! Aikuinen alfakoira ehtii kyllä olemaan vielä monta vuotta :-)
VastaaPoistaPojat kiittävät kehuista ja ihminenkin, vaikka minullahan ei ole mitään tekemistä poikien ulkonäön kanssa :) Jep, Aslan kyllä perääntyy tarvittaessa (nartut katsovat sitä liian pitkään ja se ottaa heti takapakkia :) Alphonsen uroskoirakavereille se alistuu, nyt on vasta ekaa kertaa yrittänyt selkään kiivetä yhdelle, mutta se taisikin olla leikattu, joten menee täysin sen piikkiin, että oli sukupuolesta ehkä hieman hämmentynyt.
Poista