 |
| Olen kenttälounaalla ulkona, takapihalla. Työstössä naudan rustoluuta. |
 |
| Aslan on lännen nopein luunsyöjä, mutta se on saanut jo syödä itse koska on oppinut maltillisemmaksi. |
BARF= Bones and Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Food eli luita ja raakaravintoa, on ruokavalio jota meillä kumpikin koirista noudattaa. Alphonse on nyt ollut täysbarffilla vuoden, joten ajattelin, että on hyvä tehdä pieni koonta ja tilannekatsaus siihen, miten se on voinut. Alunperin barffaukseen antoi sysäyksen sen toistuvat vatsaongelmat (gastriitti) ja nyt pidemmällä aikavälillä näkee konkreettisesti miten täydellinen ruokaremontti on siihen vaikuttanut.
Täysbarffauksen kiistaton valtti teolliseen ruokaan verrattuna ovat raaka-aineet: tiedän tarkalleen, mitä koirani syövät. Jos jostakin tulee oireita, pystyn heti sanomaan mikä on ollut se ainesosa johon ne mahdollisesti reagoivat negatiivisesti. Ruoka on lisäksi kotimaista ja säilöntäaineetonta. Olen koirien syömisten suhteen ruokanatsi: ruokavalio on hiottu sellaiseksi, että se on mahdollisimman optimaalinen kummallekin, jotakin on otettu vuoden aikana menyyseen lisää, jotakin pudotettu pois, että se toimisi mahdollisimman sujuvasti.
Täysbarffauksen kiistaton valtti teolliseen ruokaan verrattuna ovat raaka-aineet: tiedän tarkalleen, mitä koirani syövät. Jos jostakin tulee oireita, pystyn heti sanomaan mikä on ollut se ainesosa johon ne mahdollisesti reagoivat negatiivisesti. Ruoka on lisäksi kotimaista ja säilöntäaineetonta. Olen koirien syömisten suhteen ruokanatsi: ruokavalio on hiottu sellaiseksi, että se on mahdollisimman optimaalinen kummallekin, jotakin on otettu vuoden aikana menyyseen lisää, jotakin pudotettu pois, että se toimisi mahdollisimman sujuvasti.
Meillä toimii ruokalista, joka kiertää viikosta viikkoon:
maanantaina sikanautaa, kasvissosetta, kummallekin raaka kananmuna, kalaöljyä, illalla lihaisia rustoluita eli luuateria
tiistaina lohta ja kasvissosetta (mikäli tarvetta ilmenee), illalla luuateria
keskiviikkona sisäelimiä (broilerin kivipiiraa, maksaa, jne), kasvissosetta, rypsiöljyä, illalla luuateria
torstaina kalkkunan jauhelihaa tai broilerin/sian sydämiä (sydämet luetaan lihaksi), (Aslanille kasvuvaiheessaan lisäksi jotakin rasvaisempaa jauhelihaa, koska sekä kalkkuna että erityisesti sydämet ovat vähärasvaisia) kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria
perjantaina Alphonselle kalkkunaa ja/tai sikanautaa, Aslanille sikanautaa ja naudan mahalaukkua (mahalaukku luetaan sisäelimeksi, mutta koska siinä ei ole maksaa - jota saa antaa vain kerran viikossa - voi mahalaukkua antaa muulloinkin, kuin varsinaisena sisäelinpäivänä), kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria (joskus myös jauhettuna, kuten esim. poroa luineen, lihoineen ja rustoineen)
lauantaina sikanautaa, kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria
sunnuntaina jauhelihaa (kalkkunaa tai sikanautaa), kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria. Vaihtoehtoisesti voi pitää paastopäivän, mutta Aslan on paastolle vielä liian nuori, hoikka ja nälkäinen, joten paastot saavat odottaa.
Broilerin jauhelihaa meillä ei valitettavasti voida syödä, koska vatsat menevät siitä kuralle. Broilerin siipi sen sijaan käy mainiosti (kuten myös broilerin sisäelimet ja sydämet, varsinaista broilerin jauhelihaa markkeeraa sen lähisukulainen kalkkuna), olkoonkin, että se on Aslanille hieman liian kevyttä tällä hetkellä ja mieluummin syötän sille naudan rustoluuta. Kunhan sen kasvu loppuu, annoskoot rustataan uusiksi ja katsellaan mikä on sen päivittäinen tarve ja energiankulutus. Koirat lenkkeilevät joka päivä suhteellisen paljon, joten mitään kovin kevyttä apetta ne eivät voi syödä.
Pyrin siihen, että Alphonse ja Aslan saavat vähintään viittä eri eläintä joka viikko. Vähärasvaisten ruokien (esim. sian- ja broilerinsydänten) kanssa Aslan saa aina lisäksi rasvaisempaa lihaa. Lihaisissa rustoluissa suosin luita jossa liha-luu-prosentti on optimaalisin, eli 50-50. Näitä ovat mm. broilerin siivet ja naudan rustoluut. Luut ja muu ruoka syödään huoneenlämpöisinä. Öljyissä vuorotellaan lohiöljyn ja jonkin muun öljyn kanssa. Kalapäivänä öljyä ei tarvitse erikseen lisätä. Päivittäisannos on teelusikallinen, enempää koirat eivät tarvitse.
maanantaina sikanautaa, kasvissosetta, kummallekin raaka kananmuna, kalaöljyä, illalla lihaisia rustoluita eli luuateria
tiistaina lohta ja kasvissosetta (mikäli tarvetta ilmenee), illalla luuateria
keskiviikkona sisäelimiä (broilerin kivipiiraa, maksaa, jne), kasvissosetta, rypsiöljyä, illalla luuateria
torstaina kalkkunan jauhelihaa tai broilerin/sian sydämiä (sydämet luetaan lihaksi), (Aslanille kasvuvaiheessaan lisäksi jotakin rasvaisempaa jauhelihaa, koska sekä kalkkuna että erityisesti sydämet ovat vähärasvaisia) kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria
perjantaina Alphonselle kalkkunaa ja/tai sikanautaa, Aslanille sikanautaa ja naudan mahalaukkua (mahalaukku luetaan sisäelimeksi, mutta koska siinä ei ole maksaa - jota saa antaa vain kerran viikossa - voi mahalaukkua antaa muulloinkin, kuin varsinaisena sisäelinpäivänä), kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria (joskus myös jauhettuna, kuten esim. poroa luineen, lihoineen ja rustoineen)
lauantaina sikanautaa, kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria
sunnuntaina jauhelihaa (kalkkunaa tai sikanautaa), kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria. Vaihtoehtoisesti voi pitää paastopäivän, mutta Aslan on paastolle vielä liian nuori, hoikka ja nälkäinen, joten paastot saavat odottaa.
Broilerin jauhelihaa meillä ei valitettavasti voida syödä, koska vatsat menevät siitä kuralle. Broilerin siipi sen sijaan käy mainiosti (kuten myös broilerin sisäelimet ja sydämet, varsinaista broilerin jauhelihaa markkeeraa sen lähisukulainen kalkkuna), olkoonkin, että se on Aslanille hieman liian kevyttä tällä hetkellä ja mieluummin syötän sille naudan rustoluuta. Kunhan sen kasvu loppuu, annoskoot rustataan uusiksi ja katsellaan mikä on sen päivittäinen tarve ja energiankulutus. Koirat lenkkeilevät joka päivä suhteellisen paljon, joten mitään kovin kevyttä apetta ne eivät voi syödä.
Pyrin siihen, että Alphonse ja Aslan saavat vähintään viittä eri eläintä joka viikko. Vähärasvaisten ruokien (esim. sian- ja broilerinsydänten) kanssa Aslan saa aina lisäksi rasvaisempaa lihaa. Lihaisissa rustoluissa suosin luita jossa liha-luu-prosentti on optimaalisin, eli 50-50. Näitä ovat mm. broilerin siivet ja naudan rustoluut. Luut ja muu ruoka syödään huoneenlämpöisinä. Öljyissä vuorotellaan lohiöljyn ja jonkin muun öljyn kanssa. Kalapäivänä öljyä ei tarvitse erikseen lisätä. Päivittäisannos on teelusikallinen, enempää koirat eivät tarvitse.
Jokainen päivä kuppiin laitetaan kasviksia kuiduksi, että koirien vatsa toimii; lohipäivinä kasvikset saatetaan jättää pois, koska kala pitää vatsan toiminnassa ilmankin. Kuituannoksen lisäksi koirat tietenkin saavat vitamiineja kasviksista, eikä ole tarvetta antaa purkista mitään hivenaine- tai vitamiinilisää. Tosin olen antanut lisäsinkkiä ja piimaata kuuriluonteisesti, muutenhan koirien elimistö kykenee irrottamaan esim. luusta vitamiineja, jotakin mihin ihmiselimistö ei pysty. Kasvissoseen pohjan teen yleensä salaatista ja kesäkurpitsasta, johon sitten lisään tarpeen mukaan sitä mitä jääkaapista löytyy. Pyrin antamaan kasvikset tuoreina, enkä suosi niissä ihmisruuaksi tarkoitettuja pakasteita, koska monet valmiit kasvispakasteet sisältävät esikypsennettyjä vihanneksia enkä missään nimessä halua sekoittaa Alphonsen vatsan herkkää tasapainoa tarjoamalla sille sekä kypsennettyä että raakaa ruokaa sekaisin. Eri asia ovat tietenkin nimenomaan raakakasvispakasteet, joita voin huoletta antaa.
Rajoituksiakin raakaruokavaliossa on:
koirien EI-lista: maan alla kasvavat juurekset (porkkana on poikkeus, mutta se ei tunnu sopivan kummallekaan kovin hyvin, joten sitä en enää anna), koisokasvit, paprika, avokado, tomaatti, herneet ja pavut, viinirypäleet ja luonnollisesti myös rusinat, sipuli (paitsi valkosipuli jota ei tosin Alphonsen maha ole ainakaan viime kokemuksen mukaan kestänyt) sekä kaikki oksaalihappoa sisältävät, kuten esim. raparperi ja pinaatti.
Rajoituksiakin raakaruokavaliossa on:
koirien EI-lista: maan alla kasvavat juurekset (porkkana on poikkeus, mutta se ei tunnu sopivan kummallekaan kovin hyvin, joten sitä en enää anna), koisokasvit, paprika, avokado, tomaatti, herneet ja pavut, viinirypäleet ja luonnollisesti myös rusinat, sipuli (paitsi valkosipuli jota ei tosin Alphonsen maha ole ainakaan viime kokemuksen mukaan kestänyt) sekä kaikki oksaalihappoa sisältävät, kuten esim. raparperi ja pinaatti.
Marjoja, pähkinöitä, siemeniä, satunnaisia hedelmiä menee tietenkin myös, mutta Aslanin kanssa on oltava tarkempi, mitään kovin makeaa hedelmää se ei voi syödä tai sen korvissa alkaa elää hiiva. Happamat hedelmät ja marjat ovat siis Aslanin juttu, banaanista se ei tosin saa mitään oireita. Hapanmaitotuotteet, jotka eivät edes täysbarffiin kuulu, ovat kiellettyjen listalla: niistä menee Alphonsen vatsa löysälle ja Aslan saa hiivaa. Viljat, missään muodossa, eivät myöskään kuulu täysbarffaukseen, eikä niitä meillä annetakaan. Ei siis edes Yrjölän puuroa, koska paitsi viljojen antaminen, ruuan kypsentäminenkään ei kuulu täysbarffaukseen. Kaikki annettu ruoka on siis raakaa.
Mikä on sitten muuttunut barffauksen aikana? No, ainakin se, että Alphonsea ei ole tarvinnut käyttää eläinlääkärillä. Edellisen kerran se kävi kun Aslan tuli taloon viime syksynä. Silloin se oli syönyt jotakin joka ei sopinut sen vatsalle, mutta häiriö oli tilapäinen ja ohimenevä. Sen vatsan happoisuutta säädellään nykyisin täysin ruokavaliolla, ei lääkkeillä. Tämä on kai se suurin muutos ja silmämääräisesti barffaus on vaikuttanut positiivisesti tietenkin turkin kiiltoon ja hilseettömyyteen. Alphonsen kynnet ovat muuttuneet vahvemmiksi ja sen raikastunut hengitys ovat asioita joita ei mitenkään voi vähätellä, koska ne kertovat koiran hyvinvoinnista.
Aslanissa on myös tapahtunut suuri muutos. Sen turkki hilseili todella paljon kun se vielä pikkupentuna söi nappulaa (= kun epäilin kykyäni barffata sitä, ja ihan suotta). Lisäksi sen hiivatasapaino kehossa heilahteli, nappularuualla ulosteen määrä sai epäilemään ettei ruoka ehtinyt ollenkaan imeytyä, mutta ruokaremontti poisti kaikki nämä ongelmat. Barffatessa on helppoa nähdä mitkä ruoka-aineet aiheuttavat sille hiivaoireita ja niitä vain yksinkertaisesti vältetään. Sen kropassa ei ole mitään höttöistä, vaikka sillä tietenkin on pennuille tyypillisesti vielä vähän liian suuri nahka ympärillään.
Minulla on barffauksessa on muutama sääntö joita noudatan:
1.koirat eivät osaa käyttää tulitikkuja yms., joten ne eivät luonnossa kypsentäisi ruokaansa.
2.koirat eivät laidunna luonnossa, joten ne eivät syö viljaa.
3.koirat eivät (tietääkseni) osaa lypsää lehmiä, joten luonnossa ne eivät myöskään syö maitotuotteitakaan.
4.annoskoot ovat jotakin aivan muuta kuin mitä nappularuokakoot. Näppituntuma on paras: jos vyötärö näkyy, kylkiluut tuntuvat, päivittäisannos on sopiva.
5.lihaisat rustoluut on tarkoitettu kokonaiseksi ateriaksi. Putki- ja muut ajanvieteluut eivät. Luissa kannattaa suosia niitä, joiden liha/luu-suhde on hyvä. Kasvikset ja jauheliha/kala/sisäelimet annetaan yhdellä aterialla ja luut toisella aterialla että kaikki ravinteet imeytyisivät mahdollisimman hyvin. Sisäelimet ja kananmuna annetaan aina eri päivinä.
6.kasvissose on tarpeen, jos syöttää päivittäin luita, muuten koiran vatsa saattaa mennä liian kovalle. Minusta on edesvastuutonta antaa aloitteleville barffaajille neuvoja, etteivät koirat tarvitse kasviksia. Peruslähtökohta on se, että koira tarvitsee kuituja ja jos se ei syö viljaa, jostakin niiden kuitujen on tultava tai se menee täysin ummelle.
Kasvissoseen määrä vaihtelee tapauskohtaisesti, kokeilemalla oppii: jos koiran maha menee toistuvasti löysälle, se saa liikaa kasviksia. (Huomioitavaa tosin on, että vaihdettaessa barffaukseen teollisesta ruuasta, koiran vatsa saattaa mennä löysälle useiksi päiviksi kun elimistö puhdistuu.) Itse teen niin, että jos koirilla on ilta-aterianaan iso rustoluukimpale/kuono, laitan jo aamuruokaan enemmän kasvissosetta. Jos taas illalla ne syövät kevyempää broilerinsiipeä, kasvissosetta on aamulla vähemmän.
Barffaus ei ole raketti- eikä salatiedettä, vaikka siitä halutaan joskus tehdä sellaista ja saada se kuulostamaan jotenkin pelottavalta ja monimutkaiselta. Se ei ole myöskään trendi-ilmiö. Taannoinen lehtien uutisointi asiasta huvitti, kun barffauksen sanottiin olevan muoti-ilmiö; teollista koiranruokaa on ollut myynnissä vasta muutamia kymmeniä vuosia, sen sijaan vuosituhansien ajan koirat ovat syöneet raakaravintoa. En ehkä kutsuisi sitä trendiksi.
Barffaus on kalliimpaa kuin nappuloiden syöttäminen, siitä ei pääse mihinkään. Tietenkin jos metsästää itse ja omistaa ison pakastimen, pääsee halvemmalla. Lemmikkikaupoissa pakastealtaat ovat kaltaisteni cityihmisten metsä: siellä lihapuolella valikoima on hyvä ja voisi olettaa, että jokaiselle koiralle löytyy jotakin, allergisellekin. Jauhelihavalikoimissa on mm. hevosta, sikaa, nautaa, sikanautaa, kalkkunaa ja broileria. Luumurskeista jauhelihaa on ainakin sikanautana, nautana, broilerina, porona ja kalkkunana niille jotka eivät halua syöttää kokonaisia rustoluita korilleen tai jos koirat eivät jostakin syystä voi pureksia niitä. Myös kasvispakasteita löytyy valmiina pötköinä, jos soseita ei halua väsätä itse. Rustoluuvalikoima pitää sisällään suurin piirtein samoja luita kuin mitä jauhelihanakin löytyy, sillä erotuksella, että myös hirvenluita on saatavilla, mutta hirven jauhelihaa en ole ainakaan paikallisissa liikkeissä koskaan nähnyt.
Siinä vaiheessa kun barffaus oli vasta itämässä ajatuksena ja mainitsin siitä jollekin päivystävälle eläinlääkärille (Alphonsella gastriitti, jälleen kerran) tämä totesi, että "sitten te tulette tänne poistattamaan vierasesinettä koiralta...". Barffauksesta puhuttaessa olen monta kertaa kuullut toisilta koiranomistajilta lauseita, joissa esiintyy jossakin vaiheessa varmat tärpit "kuolema" ja "barffaus", esimerkiksi seuraavanlaisessa yhdistelmässä: "mun kaverin/mummon/veljenkaimantyttären koira kuoli suolitukokseen. Se barffasi." Ko. lauseet saavat monet ihmiset luopumaan ajatuksesta, koska riittävän ja todenperäisen informaation saaminen asiasta saattaa tuntua hankalalta. Vähintään soisi, että aloitteleva barffaaja voisi kysyä kokeneemmilta konkreettisia neuvoja.
Aina voi tietenkin laskettaa koiralleen esim. koirien barffaukseen erikoistuneella luontaishoitajalla juuri oman koiransa ravintotarpeet, jos pelkää, että menyy menee pieleen. Me olemme menneet eteenpäin maalaisjärjellä, tutkimalla asioita ja tekemällä päättelyjä. Tästäkin huolimatta, ohjeita, kauhukuvia ja -visiota uhmaten olemme barffanneet menestyksekkäästi vuoden. Kumpikin koira on hengissä ja terveinä, Alphonse lisäksi terveempänä kuin aikaisemmin, teollisella ruokavaliolla ollessaan. Ihan kauhean pieleen ei siis ole voinut touhu mennä.
ps. postauksessa yhäti esiintyvät ylimääräiset rivivälit kappalejaossa eivät ole minun luomiani vaan bloggerin omaehtoinen 'haist' ite'-sovellus, joka kytkeytyy automaattisesti päälle heti kun yritän kirjoittaa postausta.
Minulla on barffauksessa on muutama sääntö joita noudatan:
1.koirat eivät osaa käyttää tulitikkuja yms., joten ne eivät luonnossa kypsentäisi ruokaansa.
2.koirat eivät laidunna luonnossa, joten ne eivät syö viljaa.
3.koirat eivät (tietääkseni) osaa lypsää lehmiä, joten luonnossa ne eivät myöskään syö maitotuotteitakaan.
4.annoskoot ovat jotakin aivan muuta kuin mitä nappularuokakoot. Näppituntuma on paras: jos vyötärö näkyy, kylkiluut tuntuvat, päivittäisannos on sopiva.
5.lihaisat rustoluut on tarkoitettu kokonaiseksi ateriaksi. Putki- ja muut ajanvieteluut eivät. Luissa kannattaa suosia niitä, joiden liha/luu-suhde on hyvä. Kasvikset ja jauheliha/kala/sisäelimet annetaan yhdellä aterialla ja luut toisella aterialla että kaikki ravinteet imeytyisivät mahdollisimman hyvin. Sisäelimet ja kananmuna annetaan aina eri päivinä.
6.kasvissose on tarpeen, jos syöttää päivittäin luita, muuten koiran vatsa saattaa mennä liian kovalle. Minusta on edesvastuutonta antaa aloitteleville barffaajille neuvoja, etteivät koirat tarvitse kasviksia. Peruslähtökohta on se, että koira tarvitsee kuituja ja jos se ei syö viljaa, jostakin niiden kuitujen on tultava tai se menee täysin ummelle.
Kasvissoseen määrä vaihtelee tapauskohtaisesti, kokeilemalla oppii: jos koiran maha menee toistuvasti löysälle, se saa liikaa kasviksia. (Huomioitavaa tosin on, että vaihdettaessa barffaukseen teollisesta ruuasta, koiran vatsa saattaa mennä löysälle useiksi päiviksi kun elimistö puhdistuu.) Itse teen niin, että jos koirilla on ilta-aterianaan iso rustoluukimpale/kuono, laitan jo aamuruokaan enemmän kasvissosetta. Jos taas illalla ne syövät kevyempää broilerinsiipeä, kasvissosetta on aamulla vähemmän.
Barffaus ei ole raketti- eikä salatiedettä, vaikka siitä halutaan joskus tehdä sellaista ja saada se kuulostamaan jotenkin pelottavalta ja monimutkaiselta. Se ei ole myöskään trendi-ilmiö. Taannoinen lehtien uutisointi asiasta huvitti, kun barffauksen sanottiin olevan muoti-ilmiö; teollista koiranruokaa on ollut myynnissä vasta muutamia kymmeniä vuosia, sen sijaan vuosituhansien ajan koirat ovat syöneet raakaravintoa. En ehkä kutsuisi sitä trendiksi.
Barffaus on kalliimpaa kuin nappuloiden syöttäminen, siitä ei pääse mihinkään. Tietenkin jos metsästää itse ja omistaa ison pakastimen, pääsee halvemmalla. Lemmikkikaupoissa pakastealtaat ovat kaltaisteni cityihmisten metsä: siellä lihapuolella valikoima on hyvä ja voisi olettaa, että jokaiselle koiralle löytyy jotakin, allergisellekin. Jauhelihavalikoimissa on mm. hevosta, sikaa, nautaa, sikanautaa, kalkkunaa ja broileria. Luumurskeista jauhelihaa on ainakin sikanautana, nautana, broilerina, porona ja kalkkunana niille jotka eivät halua syöttää kokonaisia rustoluita korilleen tai jos koirat eivät jostakin syystä voi pureksia niitä. Myös kasvispakasteita löytyy valmiina pötköinä, jos soseita ei halua väsätä itse. Rustoluuvalikoima pitää sisällään suurin piirtein samoja luita kuin mitä jauhelihanakin löytyy, sillä erotuksella, että myös hirvenluita on saatavilla, mutta hirven jauhelihaa en ole ainakaan paikallisissa liikkeissä koskaan nähnyt.
Siinä vaiheessa kun barffaus oli vasta itämässä ajatuksena ja mainitsin siitä jollekin päivystävälle eläinlääkärille (Alphonsella gastriitti, jälleen kerran) tämä totesi, että "sitten te tulette tänne poistattamaan vierasesinettä koiralta...". Barffauksesta puhuttaessa olen monta kertaa kuullut toisilta koiranomistajilta lauseita, joissa esiintyy jossakin vaiheessa varmat tärpit "kuolema" ja "barffaus", esimerkiksi seuraavanlaisessa yhdistelmässä: "mun kaverin/mummon/veljenkaimantyttären koira kuoli suolitukokseen. Se barffasi." Ko. lauseet saavat monet ihmiset luopumaan ajatuksesta, koska riittävän ja todenperäisen informaation saaminen asiasta saattaa tuntua hankalalta. Vähintään soisi, että aloitteleva barffaaja voisi kysyä kokeneemmilta konkreettisia neuvoja.
Aina voi tietenkin laskettaa koiralleen esim. koirien barffaukseen erikoistuneella luontaishoitajalla juuri oman koiransa ravintotarpeet, jos pelkää, että menyy menee pieleen. Me olemme menneet eteenpäin maalaisjärjellä, tutkimalla asioita ja tekemällä päättelyjä. Tästäkin huolimatta, ohjeita, kauhukuvia ja -visiota uhmaten olemme barffanneet menestyksekkäästi vuoden. Kumpikin koira on hengissä ja terveinä, Alphonse lisäksi terveempänä kuin aikaisemmin, teollisella ruokavaliolla ollessaan. Ihan kauhean pieleen ei siis ole voinut touhu mennä.
ps. postauksessa yhäti esiintyvät ylimääräiset rivivälit kappalejaossa eivät ole minun luomiani vaan bloggerin omaehtoinen 'haist' ite'-sovellus, joka kytkeytyy automaattisesti päälle heti kun yritän kirjoittaa postausta.
 |
| Joskus luun syömisessä pitää ottaa tanakka haara-asento voidakseen kohdistaa mahdollisimman paljon voimaa einekseen. Leuat saavat työskennellä tosissaan ruuan kimpussa ja niskalihakset vahvistuvat. Huomatkaa hännän asento: sillä on vain yksi viesti takana ruokailevalle Aslanille: "Pysy omalla tontillasi." |
Tää on niin tuhti paketti, että täytyy nauttia oikein ajan kanssa. Lukemista juhannuksen jokaiselle päivälle ja sulateltavaa vielä pitemmälle. Iso kiitos ja oikein mukavia keskikesän päiviä.
VastaaPoistaTosi kivaa, jos tästä on hyötyä :) Ajattelin, että omakohtaiset kokemukset saattaisivat olla avuksi jos joku haluaa joskus kokeilla/aloittaa barffaamista.
PoistaAnnoskoot ovat ne, joihin en oikein osaa ottaa kantaa, numeraalisestihan annetaan arvioita että n. 3% koiran painosta, mutta siihenhän vaikuttavat erinäiset muutkin tekijät: rotu, aktiviteettitaso, ikä, sukupuolikin...meillä ei pysytä noiden prosenttien sisällä, Aslan on tosiaan syönyt joskus 10% omasta painostaan eivätkä ne Alphonsenkaan annokset mitään kovin pieniä ole ;) Mutta, tosiaan, kokeilemalla tietää ja kyllähän meilläkin vähemmän syödään jos jostakin syystä on liikkumattomampia päiviä, esim. matkustetaan autolla toiselle puolelle Suomea. Kylkiluutuntuma ja silmämääräinen kyyläys, että näkyykö vyötäröä antavat suuntimet.
Hyvät Jussit teille kaikille! :)
Olet omaksunut huimasti tietoa lyhyessä ajassa, mistä on kiittäminen myös Alfieta :) Minullakin tietokoneella kansiot pursuilee barffauksen linkkejä ja ohjeita. Toteutus ei ole ollut niin loppuun vietyä kuin sinulle (kiitos Artun, jonka allergiat helpottivat viime kesän jälkeen huomattavasti), ja olenkin tyytynyt jonkinlaiseen barffauksen ja lisäaineettomien koiranruokien sekatarjoiluun. NEU ja lihat+kasvissoseet ovat kai listalla pääosassa, sitten tulevat ne valmistuotteet, joissa vannotaan lisäaineettomuutta, ja joiden koostumus on LIHAA eikä vain täyteaineita.
VastaaPoistaKuivanappulat eivät tunnu kummallekaan kovin hyvin edes maistuvan, kun ovat tottuneet vaihteleviin muihin makuihin, tuoreeseen lihaan ja parsakaaliin :) Arttu nyt välillä ihan kateuttaan kävi ryystämässä Bassen jättämät nappulat, mutta omasta kupista eivät kelvanneet enää yhtä hyvin.
Pitää tallentaa ihan tekstinä tämä postauksesi ja matkia hiukan edes tuota viikottaista ruokalistaasi. Tuttu tunne, että pelottaa, saavatko koirat taatusti kaikkea tarpeellista, jos alan itse soveltaa barffausta. Mutta pidän toisaalta kuivamuonaa "vitaminoituina muroina", joissa on varmasti hyviä aineita, mutta joukossa ihan turhaa, pois kakattavaa :)
Kiitos sinulle, kun jaat tietosi meidän kanssamme. Toivon että monelle syttyy kipinä, koska koirat ja ihmiset ovat loitontuneet aidosta ruuasta aika kauas... Ei nyt kumminkaan itse ruveta rustoluita runtelemaan ;) Tai omia hampaitamme!
Kyllä vaan, Alphonse on konkreettisesti opettanut tosi paljon ja niinhän ne koirat yleensä: niiden keho ja yleinen hyvinvointi kyllä kertovat, että missä mennään :)
PoistaAinut, mitä aion lisätä tuohon ruokalistaan on vihersimpukkavalmiste joka toimii ennaltaehkäisynä. Vähän pelkään pitkän selän (erityisesti Aslan jonka selkä on huiman pitkä...) puolesta ja ajattelin, että rupean antamaan glukosamiinikondroitiinisulfaattia. Mustissa ja Mirrissä näyttäisi olevan...ja netistä taitanee löytyä halvemmalla.
Jep, voisi olla, että nyt jos iskis naaman eteen pojille nappulaa, niin kyllä varmasti söisivät, mutta tiedän jo että ensin tuijottaisivat hetken kuppia ja sitten mua, vähän niin kuin, että "missäs ne loput on?" Huvittavaa oli kun yhtenä aamuna annoin epähuomiossa Alphonselle jauhettua naudanlihaa + luuta ja rustoa sen sijaan, että olisi saanut vain jauhelihaa. Koostumus on tietenkin vähän enemmän tekstuuria, sattumia ja sitkoa kuin jauhelihassa ja ihmettelin, että mitä kummaa se koira nyt närppii ruokaansa noin omituisesti. Söi kyllä, mutta jatkuvasti kääntyi katsomaan pakastinta ja mua vuorotelle. Selvästi yritti sanoa, että "anna sieltä pakkasesta nyt sitä oikeaa muonaa, luut syödään vasta illalla!" :D
Mutta, olen tosi tyytyväinen jos tästä postauksesta on jollekulle hyötyä :) Meillä ei NEU-ta ole koskaan kokeiltu, mutta epäilemättä menisi kyllä hyvinkin kaupaksi :) Onneksi pojat ovat ahneita, mikä tahansa käy, paitsi kurpitsansiemenet eivät maistu ;)
Tässä oli nyt kyllä sellainen tietopaketti aloittelevalle barffaajalle, ettei paremmasta väliä. Kaikkine ruokalistoineen, ei-listoineen ja sääntöineen. Ja plussana vielä kokemukset kaupan päälle. Jos näistä ei mitään irti saa, niin johan on tumpelo!
VastaaPoistaYritin muistaa kaiken mahdollisen :) Tietenkin se jäi sanomatta, että sinällään en anna mitään vitamiinilisiä, mutta tosiaan tuossa yllä mainitsin Maille, että ajattelin aloittaa vihersimpukkavalmisteen pojille. Mäyräkoirien selkä ja nivelet, nääs...ei sillä että mitään ongelmaa olisi ollut (ainakaan vielä, toivottavasti ei tulekaan!), mutta ennaltaehkäisyksi, varmuuden vakuudeksi. Siitähän ei ole haittaa vaikka sitä antaisi nappulankin kanssa.
PoistaMinä olin aluksi tosi varovainen barffauksen kanssa, vaikka Alphonse olikin helppo: ei hotkinut eikä tarvinnut pelätä, että nielee liian suuria paloja luuta. Aslanin kanssa onkin ollut kaikki toisin, hehe! Nyt on saanut jo syödä itsenäisesti kun ei ole oksentanut liian suuria paloja vaan on oppinut jauhamaan ne riittävän pieniksi ennen nielemistä :)
Itse olen kanssasi samaa mieltä barffauksesta ja oikeasti kunnioitan niitä koiranomistajia, jotka jaksavat kiinnittää koiran ruokaan niin paljon huomiota sekä tehdä siitä osan itse. Aikaisemminhan koirat söivät "mitä saivat" ja nekin koirat elivät todennäköisesti suhteellisen hyvin. Itsekin annan kaiken liharuuan Ossille raakana (poikkeuksena jotkut ylijääneet paistetut filepihvit), jotka tietysti ovat myös Ossin suurta herkkua. Vihannessoseet luultavasti olisivat aika pitkään kipossa.Veikkaisin kahta päivää. Miksi meillä ei sitten barffata? Luultavasti vain ja ainoastaan siksi, että olen laiska ihminen tälläisissä asioissa. Siksi Ossi saa satunnaisesti lihaa ja luita ja kalaa ja pääsääntöisesti sitä allergiamuonaa. Todella mielenkiintoinen kirjoitus (jälleen kerran). Mukavaa juhannusta Ossilasta M-L ja Ossi.
VastaaPoistaKiva että tykkäsit postauksesta :) Juu, tosi moni sanoo sitä, että vihannekset eivät mene koirilla kaupaksi. Selityksenä on usein, että ne haistavat ettei niistä ole sellaisenaan hengenpitimiksi ja tämä pitää varmasti paikkansa, koska niillähän ei ole sinällään mitään ruohonsyöntiä vastaan ulkoillessaan! :D Mausta se ei voi olla siis kiinni aina ja monestihan kasvikset ovat aika mietoja maultaan, joten...
PoistaMä varmasti sekoittaisin kasvissoseeseen ensin päivittäisen öljyn (tod.näk. lohiöljyn koska sitä kyllä harva koira kykenee vastustamaan) ja sitten sekoittaisin sen lihaan hyvin, jos koira yrittäisi nirsoilla. Voi kyllä hyvinkin olla, että itsepäinen mäyräkoira ei tätäkään sulattaisi vaan jättäisi syömättä ;)
Meillä on kumpaisellekin jo pienenä pentuna esitelty kasviksia herkkuina, tyyliin "Otatko herkun" ja sitten tyrkätty kesäkurpitsaa tai kurkkua tms. kuonon eteen. Jotenkin kait se "herkku" tekee siitä tavoiteltavaa...tai sitten nuo pojat vaan yksinkertaisesti tykkäävät vihreästä :)
Mukavaa Jussia teillekin! :)
Kiitos tästä selkeästä tekstistä! Vihdoinkin perusteellinen ja ymmärrettävä selonteko barffauksesta täysin ilman fanaattisuutta. Tuosta voin napata idean jos toisenkin toteutettavaksi omalle koiralle.
VastaaPoistaItsestäänselvyys on, että mahdollisimman käsittelemätön ruoka on parasta, niin eläimelle kuin ihmisellekin. Mitään vitamiinien milligrammoja sun muita hifistelyjä ei kannata tehdäkään, ei me ihmisetkään yleensä lasketa päivittäin, saammeko tarpeeksi sitä tai tätä, luotamme siihen, että terveellinen ravinto on sananmukaisesti terveellistä.
Ujuttelen Vilillekin jotain vähäistä raakaravintoa, jos vaikka innostuisi poika oikeasti syömään barffia mukailevaa edes.
Jos se vaikka onkin kalliimpaa kuin nappularuokailu, niin säästyypä sitä sitten eläinlääkärikuluissa.
Kiva että tykkäsit! :) Yritin pitää fanaattisuuteni piilossa, koska suhtaudun aika intohimoisesti näihin ruokintajuttuihin, heheh! :) (Rakas siippani on termittänyt minut barffaus-evankelistaksi...köh, köh...;)
PoistaJuu, ei se ole halpaa lystiä sinällään tuo barffaus, mutta eivätpä ne eläinkaupan nappulatkaan sitä ole. Tietenkin kahden koiran barffaaminen tulee hintoihinsa ja erityisesti kun junnu syö määrällisesti kuin pieni norsunpoikanen :) Mutta, se on sen arvoista, koska kuten sanoit, kalliiksi tulee eläinlääkärikin. Päivystykseen jos menee, niin alle satasen ei sanota edes käsipäivää. Sillä hinnalla saa jo aika hyvin sapuskaa karvanaamoille.
Aluksi mietin itse, että pitäiskö ihan oikeasti konsultoida jotakin luontaishoitajaa noissa ruoka-asioissa ja sitten päätin, että hyvänen aika sentään, eihän tämä nyt voi olla niin monimutkaista! Joku toinen, tietenkin, saattaa olla eri mieltä, katsoo tuota mun rustaamaa ruokalistaa ja pudistelee päätään...mutta, sen verran kyllä voin sanoa, että meillä kaikista terveellisemmin syövät koirat, että siitä vähän referenssiä ;)
Olen myös kuullut/lukenut, että raakaa kanaa ei kannata antaa koiralle kun siitä saattaa tulla salmonella. Ei tule. Eikä ole raaka porsaskaan vaarallista, päinvastoin kuin jotkut julistavat. Jotenkin vähän tulee sellainen vouhotusmeininki monesti mieleen, kun itse ajattelee, että "ne ovat koiria. Ihan oikeasti, ne juovat välillä kuravettä, syövät raatoja ja tuossa ne ovat, hyvinvoivina." :D
Tää oli kyllä ehdottoman loistava teksti! Oon lukenut ja lukenut ja miettinyt ja vihdoinkin tajunnut! Kiitos tästä.
VastaaPoistaTosi kiva kuulla, että tykkäsit! :) Ihan virallistakin barffaustietoa on toki saatavilla kirjamuodossakin, mutta ajattelin, että vielä aika vähän omakohtaisia kokemuksia löydettävissä, joten siksikin tämä postaus :)
Poista