 |
| Mäyräkoiran päivystystehtävät saattavat toisinaan unettaa minua. Joskus tiellä ei ole tarpeeksi liikettä ja silloin katselen mieluummin luomieni sisäpintoja. |
Meillä on kesän ensimmäiset näytelmät tuloillaan ensi viikonloppuna. Ei taas järin hyvin ole menneet treenit: Aslan nostettiin silityslaudalle (kaikkine kaksinetoista kiloineen. Olin varma, että silityslauta niiaa nätisti sen alla...) seisontaharjoituksia varten ja ihan ensitöikseen se yritti hypätä sieltä niskaani. Tämä johtuu ehkä siitä, että meillä oli leikki pahasti kesken tai sitten ihan muuten vain, koska se on Aslan. Ihminen antoi sen takajalkojen luiskahtaakin laudan ulkopuolelle, ihan että se oppisi miten pöydällä tulee käyttäytyä ettei sieltä tipu. Varmuuden vakuudeksi minut asetettiin näyttämään mallia ja jähmetyin paikoilleni kuin fossiili meripihkan sisälle.
Aslanille uusinta ja sama kuvio toistui. Ehkä sillä ei ole syvyysnäköä kun sitä ei korkeammat paikat pelota. Tai ehkä siltä puuttuu jotakin olennaista. Kuten järki.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
"Pojat, odottakaa. Ei vielä," sanon, kun kyse on ulosmenosta. Alphonse katsoo minua silmiin, odottaa. Aslan yrittää kiivetä pöydälle.
"Pojat, odottakaa. Ei vielä," sanon, kun kyse on vieraasta, joka on tulossa. Alphonse katsoo minua silmiin, odottaa. Aslan yrittää kiivetä pöydälle.
Mitä?
"Pojat. Tulkaas pois sieltä ikkunasta haukkumasta", komennan kun mäyräkoirat ovat ryhmittyneet avoimen ikkunan laskemaan kuinka moni ohikulkijoista on koira ja ilmoittamalla sitten todellä äänekkäästi, että "Sä olet koira! Sä olet koira! Sä olet koira!!". Ihan siltä varalta ettei kulkija sitä jo ennestään tiennyt.
Alphonse tulee pois ikkunasta, lakkaa haukkumasta, Aslan yrittää kiivetä ikkunasta pihalle.
"Alphonse. Alas, hiljaa. Aslan. Alas, hiljaa", käsken kun huutonauru ikkunaa vasten, takajaloilla seisten, on meneillään taas siihen malliin raivokkaasti, että mäyräkoirat ilmeisesti keskenään kisaavat kumpi herjaa kovempaa naapuruston ulkoilevaa isoa uroskoiraa. Alphonse lopettaa ja tulee luokseni. Aslan yrittää kiivetä ikkunasta pihalle.
Mitä?
Analyysi: kun Aslan ei saa tehdä jotakin mitä se haluaisi tehdä, se yrittää kiivetä korkeammalle. Ehkä päästäkseen ihmisen silmien tasolle pitämään palaveria asiasta tai sitten se haluaa paeta ennen kuin sen elämää rajoitetaan lisää.
Mitä?
Analyysi: kun Aslan ei saa tehdä jotakin mitä se haluaisi tehdä, se yrittää kiivetä korkeammalle. Ehkä päästäkseen ihmisen silmien tasolle pitämään palaveria asiasta tai sitten se haluaa paeta ennen kuin sen elämää rajoitetaan lisää.
Aina on olemassa tietenkin se vaihtoehto, että se on puoleksi apina, kuten olemme hiljaa itseksemme epäilleetkin alusta alkaen.
Onhan tässä viikko aikaa treenata näytelmäharjoituksiin, jospa se Aslankin siitä vähän oppisi...
VastaaPoista*kirjoittajaa naurattaa*
Me ollaankin oltu nyt niin laiskoja, että mennään kaivelemaan ihan verta nenästämme näin vähällä harjoituksella! :D Saapa nähdä miten käy...Alphonse kävi kuitenkin pari kertaa puolivirallisissa näytelmätreeneissäkin ja yksissä mätsäreissä ennen ekoja näytelmiään. Aslan menee suorin jaloin suden suuhun ;) Joko mulla on kova luottamus itseeni handlerina (not) tai sitten Aslanin kykyyn hurmata sukat jalasta (kyllä vaan!) :D
PoistaTämä onkin mielenkiintoinen juttu, ts mistä nuo assosiaatiot syntyy. Mietin joskus pitkään mm. miksi koirat ei hievahdakaan sängystä, jos öisin nousen sängystä kun käyn juomassa tms mutta aamulla ne tietävät heti
VastaaPoistakoska_oikeasti_nousen...kunnes tajusin että vain aamulla kurotan ensimmäiseksi yöpöydältä rillit päähäni - yöllä hiippailen ilman niitä. Nuo karvatassut siis tarkkailevat meitä kyllä tiukemmin kuin luulemmekaan! Ja jospa Aslanilla tosiaan on urahaaveena tulla apinaksi :-) PS: Ihana kuva Alfiesta, heti tekee mieli suukottaa tuota kuonoa!
Näppäriä koiria, että on pistettyä tuollainenkin yksityiskohta muistiin! :) On se vaan metkaa miten ne seuraavat ihmisten tekemisiä niin tarkasti. Ja sehän on sitten täysin turhaa, että teeskentelisi nukkuvaa koiralle. Ei mene läpi. Erityisesti Aslanin pikkupentuvaiheen aikana yritin muka nukkua aamulla pidempään ja sillä siunaamalla sekunnilla kun tajunta avautui sen verran unesta, että tajusin yrittää esittää olevani unessa, Aslan nousi seisomaan pyykkikorissaan jossa nukkui ekat ajat :) Ei onnistunut fuulaamisyritykset, ei ;)
PoistaAlfons: Luomien sisäpinnoille mahtuu vaikka minkälaisia kuvia :) Eikö olekin kiva, kun ei tarvi tyytyä siihen, mitä ikkunasta on tarjolla :)
VastaaPoistaAslan: Mitä jos jättäisit vartiointitehtävät aikuisille ja eläisit vielä hetken huoletonta elämää :)
Ihminen: Puoliapinoita ja liikenteenlaskijoita, sinulla riittää noita omaperäisiä rooleja omaksuneita paimennettavia :)
PS: jätin blogiini kommenttiisi kommentin =)
Heh, ihanaa, kaikkille omat kommentit =)
PoistaAlphonse-raasu, yrittää epätoivoisesti aina nukkua välillä silloinkin kun Aslania leikityttää...sitten alkaa kuulua tosi raskasta huokailua kun se ei saa olla rauhassa, sen jälkeen epämääräistä murinaa ja loppujen lopuksi se antaa periksi ja lähtee vouhottamaan Aslanin kanssa kun toinen on käynyt sen sata kertaa siinä heilumassa joku pallo suussa tai vetoköyttä perässään raahaten ;) Arttu sen varmasti tietää miten raskas on vanhemman koiran osa, kun taloudessa on jatkuvasti tyyppi joka on seuraa vailla ;)
Käyn kohta kommentoimassa kommentin kommenttiin ;)
Egonpönkitystä, pyrkimys päästä fyysisesti ihmisen tasolle ;)
VastaaPoistaHienoisesti kateellisia ollaan täällä suunnassa tollasista tarkkailupaikoista. Jalonen tykkäis kovasti tähyillä kulkijoita, mutta ikkunasta näkyy naapuritalon kuudennes kerros, ei hirveesti nähtävää... :D
Sitäpä sitä, pönkitystä, vaikka noilla mäyräkoiran perusspekseillä ei todellakaan luulisi olevan tarvetta enää mihinkään lisäpönkityksiin ;)
PoistaHarmi ettei Jalolla näkymät aukea suoraan eteen kuin Jokisella eväät lattialle. Teidän täytyy_ehdottomasti_muuttaa ekaan kerrokseen, että Jalo saa täyhyillä meneviä ja tulevia ;)
Wou, näytelmäreenejä.. Niitä meidänkin pitäis varmaan täällä harrastaa. Mutta mitä vielä, ollaan ku ellun kanat. Hitsi. :D:D
VastaaPoistaPuoliksi apina, hmm.. Voihan se tietysti niin ollakin? Tai sitten Aslan on vaan vielä ihan beibi. ;D
"Sä olet koira", "sä olet koira" - buahahhahhahha!! Täällä(kin) on nyt huutonaurua! :D:D
Älä välitä, mekin ollaan ellun kanoina...pitäisi aktivoitua, mutta soitellen sotaan ja sileen ;) Vielä näytelmäpantakin ostamatta Aslanille...mitä sitä suotta kiirehtimään, heheh! :D Oikeasti, kyllä tässä on pakko nyt jämäköityä tämän asian suhteen ettei mene ihan metsään koko homma, tässä on kuitenkin kolmet näytelmät tänä kesänä, soisi että edes jotkin niistä menisivät mallikkaasti eikä yksikään pöytä kaatuisi ;)
PoistaKoska teillä on seuraava koitos ja millä kokoonpanolla osallistutte? Onko pitkulainenkin menossa? Pidämme teille peukkuja jo nyt! :)
Meillä on ilmottauduttu ainoastaan yhteen näytelmään, joka on heinäkuussa Mäntsälässä. Ja pelkkä Rilla on siis menossa, koska Pepillähän on oikomishoidettu hampaita, joten hän ei sovellu jalostukseen. Mullahan on jo pitkään ollut sellainen pieni puoli-salainen ;D haave oman koiran pennusta. Siinä mielessä Rillakin on ajateltu muutamassa näytelmässä käyttää.
PoistaMekin peukutetaan kovasti teidän näytelmämenestyksen puolesta! <3
Aivan, se oikomishoito Pepillä, miten unohdinkin sen...on se vaan epäreilua ettei näyttelyissä voi silti käydä. Eiväthän kaikki siellä käyvät todellakaan tähtää siihen suvunjatkamiseen, Jotkut tykkäisivät käydä näyttelyissä ihan muutenkin vaan, mutta eivät voi osallistua, kun esim. uros on kastroitu. Steriloidut nartuthan voivat osallistua, koska sterilointi ei näy päällepäin.
PoistaHaave omasta pennusta on ihana :) Rilla on tosi nätti, joten varmasti tulisi ihanaisia pentujakin <3
Toinen tottelee, toinen ei, niin se vaan menee. Pitäähän sitä nyt ilmoittaa maailmalle, kuka on koira tai herjata kaikenmaailman ohikulkevat koirat. Eihän tästä maailmasta muuten mitään tule ;)
VastaaPoistaMua jäi vaivaamaan toi mainitsemasi syvyysnäkö, tai paremminkin sen puute. Joskus ollessamme louholla ulkoilemassa, lähdimme kiertämään lenkkiä louhon ympäri. Elli juoksenteli vapaana, mutta sitten yhtäkkiä Elli meni aivan siihen louhon reunalle ja jouduimme karjumaan kitarisat pitkällä, että se tuli siitä pois. Tosissani pelkäsin sen puotavan sinne louhon pohjalle, onneksi niin ei käynyt. Mietein, että voiskohan Ellillä olla ihan oikeasti syvyysnäössä puutteellisuuksia. Vai eikö sitä vaan huimannut korkealla paikalla?
Hmmm...tuo syvyysnäkö on itselleni vähän arvoitus, että miten se koirilla on. Sen tiedän, että meillä Alphonse voisi kiivetä ihan mihin tahansa ja sitä ei koskaan ole hirvittänyt korkeat paikat, päinvastoin, rakastaa korkeita siltoja ja kurottelee alas kun tykkää katsella miten autot alittavat sen. Aslan on vasta nyt oikeastaan oppinut pitämään korkealla olosta, kun esim. rappusia pelkäsi selvästi kun oli pienempi.
PoistaVoisko ola, että Ellillä ei myöskään päätä huimaa olla jossakin korkealla ja katsella alas, mutta tietää kuitenkin ettei lähde kokkeilehtimaan mihinkään sieltä?