Olen blogikoira; osaan poseerata kameralle, odottaa hiljaa paikallaan tarvittaessa ja tuijottaa rävähtämättömästi kameran silmään takaisin. Harjoitus on tehnyt mestarin, aina en osannut keskittyä. Minua on kuvattu satoja ja taas satoja kertoja. Tuhansiakin. Tosin vain murto-osa kuvista näkee päivänvalon, syystä tai toisesta.
Nämä ovat niitä 'syystä tai toisesta'-kuvia.
 |
| Olen tässä aika pieni. Ja harmiton. |
 |
| Olin niin vikkelä, että minusta sai kunnon kuvia vain kun nukuin. Ehkä siksi kuvien perusteella ensimmäinen kuukauteni näyttää siltä kuin olisin viettänyt sen koomassa. |
Aslanin (8 vkoa) ensimmäiset hetket kotona. Kävin hakemassa sen ihmisteni kanssa, matkustin autossa sen vieressä kun se pusersi itsensä naisihmisen kaulaa vasten ja tässä alan vähän hahmottaa, että tyyppi on tullut meille asumaan.
 |
Aslan nahkamasuineen. Ja minä olen nukahtanut kesken vartiointini.
Aslan pinkoo humppatukkaneidin kanssa. Se on huomannut vähitellen, että tytöt ovat aika hyvä keksintö.
|
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Läppärin uumenissa on kuvakansio poikineen, monistuneena, jakautuneena. Kuvia tuntuu olevan äärettömästi. Paljon on julkaistu ja vielä enemmän julkaisematta. Sensuurin läpäiseviä kuvia on ollut näytillä lokakuusta 2010 asti. Useita on jäänyt koneelle, tässä muutamia niistä:
 |
| Alphonse ensimmäisessä sukulaistapaamisessa 7 kk:n iässä. Eetu on maassa, Eddie ja Alphonse yrittävät niskan päälle. |
 |
| Alphonsen isosisko ja Aslanin emä; suloinen Sona (Salamantelin Dolcevita) |
 |
Alphonse vaaleassa turkissaan (edelleen 7 kk). Vasta näistä vanhoista kuvista huomaa miten paljon se on tummentunut sitten pentuaikojensa, ja kasvanut.
Eddie, Alphonse ja Eetu, ryhmäpotrettiyritystä junnujen kanssa samaisessa sukulaistapaamisessa.
Ja yhden sekunnin ajan juniorit olivat melkein paikallaan. Eddie ja Eetu kyllä ovat kuin kaksi marjaa, keskimmäinen nuoriherra on kuin eri pakasta vedettynä.
Postauksen pointti oli todeta, että kuvat ovat ihania; ne säilövät muistoja, tilanteita, saavat hymyilemään ja vuosien jälkeen palauttavat mieleen asioita jotka ehkä muuten olisivat jo unohtuneet. Nämäkin jotka ovat vähän vinksallaan, valottuneita, epätarkkoja tai muuten vain enemmän kelvottomia kuin kelvollisia.
|
Koira edestä, koira takaa. Kuvakansiossa satoja kuvia. Koirattoman mielestä koira on joka kuvassa "vain se sama koira", mutta mäyräkoiraihminen näkee joka kuvassa mäyräkoiran eri tunnelmissa. Jopa muiden kuin oman mäyräkoiran ilmeitä voi ainakin yrittää tulkita ja ehkä joskus tulkinta osuu kohdalleenkin.
VastaaPoistaOlisi todella vaikea valita se yksi ainoa hyvä kuva...
Kyllä vaan, ne ilmeet ovat juuri parasta koirakuvissa. Välillä ihmetyttää, että kun mäyräkoira on sellainen yhden ilmeen kivinaama, että miten siihen voikin saada niin paljon eloa...ja erityisesti kuinka sen naaman saa pettyneenä venymään niin pitkäksi :)
PoistaToden totta, valokuvissa voi palata sellasiiinkin hetkiin, jotka on ehkä kerinnyt jo unohtamaan. Täällä juuri kehitettiin kasoittain paperikuvia ja joukossa on myös niitä täysin heikkolaatuisia, tärähtäneitä ja vinksallaan olevia otoksia, joissa ehkä näkyy vain hännän pää tai toinen korva. Ikuistettu ne kuitenkin on, tilanne on niissäkin ollut päällä.
VastaaPoistaHienoja kuvia, komeita mäyräkoiria,
ihanaa kesän aloitusta! :)
Kiitos ja ihanaa kesän alkua sinnekin :) Ne tärähtäneet yleensä ovat niitä kuvia jossa sitä tilannetta on ollut just eniten päällä, ainakin meillä ;)
PoistaEi syystä tai toisesta -kuvissa mitään vikaa ole, ihminen vaan taitaa olla niin turhan kriittinen omien kuvien suhteen. Usein tulee otettua monta suht samanlaista kuvaa, joista sitten yritän valkata sen parhaimman. Joskus se on aika vaikeaa.
VastaaPoistaToi pointti, minkä itse sanoit, on juuri se mitä minäkin ajattelen; säilyttää muistot ja tilanteet muistissa, vaikka kuvat olisivat vähän huonojakin.
Voi tuota Aslanin vauvamasua tuossa sylikuvassa, niiiin ihana! Ja Alfie vieressä valmiina tutustumaan tulokkaaseen.
Jep, näinhän se taitaa olla, että sitä on niin kriittinen, erityisesti kun osa kuvista on just jotakin kännykällä räpsittyjä eikä laatu ole useinkaan niissä kohdillaan...vaikka eipä se taida muutenkaan olla kun kuvia joutuu pienentämään tänne blogiin niin rankasti, että menevät ihan kauheiksi. Olispa kiva joskus julkaista muokkaamattomia kuvia, mutta ovat niin valtavia sitten kooltaan, että muutama foto ja se olis siinä, heh.
PoistaAslanin vauvamasu on jäätävä ;) Ei parane katsella, koirakuumeen kourissa on viheliäistä olla :)
Tää on niiin totta, noita kuvia kyllä piisaa minunkin koneella, ja hyvä niin :-) Nukkuvan mäyräkoiran ruttusuu on kyllä syötävän söötti, olen käynyt katsomassa tuota Alphonsen pentukuvaa jo monta kertaa - nämä pitäisi kyllä sen vuoksi olla kiellettyjä, että ne nostavat liikaa kuumetta, sitä pentusellaista :-)
VastaaPoistaNäinpä :) Mä olen aina liputtanut mäyräkoiran ruttusuun puolesta ja vielä kun siihen lisätään tuo pentuvaiheen orasta kaksoisleuan alku, niin... ;) Siinä on vaan jotakin niin liikuttavaa ja suloista :) Mulla on varmasti ainainen pentukuume, jossakin vaiheessa tila pääsi kroonisoitumaan ja tässä sitä ollaan ;)
PoistaTosi kiva, että kuvasensuurin rima laski alemman, koska nämä kuvat on ihania :)
VastaaPoistaKiitos :) Mallit ovat hyviä vaikka kuvateknisesti otokset nyt ovat mitä ovat :)
PoistaI love mäyräkoira. Sydänsulaa pentukuvia katsoessa :) Teidän poitsut on kyllä niin ihanan näköisiä!
VastaaPoistaPojat kiittävät kehuista <3 Olen kyllä subjektiivinen, mutta mä olen aina ollut sitä mieltä että mäyriäisten pennut ovat niin älyttömän suloisia, ettei tosikaan :)
Poista