Aslan keekoilee ja kukkoilee lenkillä. En arvosta. Sitä paitsi, sillä on rasittava tapa aina tönäistä minua juostessaan ohi. Ihminen ei näe kaikkea sitä mitä se puuhaa, koska se osaa söpöstellä juuri oikeissa kohdissa. En arvosta sitäkään.
 |
| Aslan kykenee tuijottamaan ihmistä herkeämättä vaikka kuinka pitkään. Tästä taidosta on tosi paljon hyötyä silloin kun asetumme ihmisen kummallekin puolelle tuijottamaan leipää hänen kädessään ja vaikka minä herpaannun käskystä, Aslan ei välttämättä. Se on sisäistänyt tuon toljottamisen tosi hyvin. |
Lenkeillä tapahtuu aina kolmivaiheinen ilmiö siinä miten eteneminen toteutuu: 1. kopea ja korskea, 2. nöyrä ja nuhteeton sekä 3. villi ja vallaton. Ensin lähdetään liikkeelle rinta rottingille työnnettynä, korskeana ja terhakkaasti askeltaen (koirat, en minä) ja mäyräkoirakaksikko on haasteellisesti hallittavissa, koska ne haluavat pysähtyä jokaisen ruohonkorren vierelle jättämään voitonmerkkinsä ja kuulo on jo ehtinyt heikentyä (vrt. auton arvo alenee heti kun se ajetaan autoliikkeestä ulos. Mäyräkoirien kuulo alenee välittömästi kun ne astuvat ovesta ulos.).
Seuraava vaihe on sitä, että koirat tassuttelevat kiltisti nilkkojeni vierellä joko kumpainenkin omalla puolellaan tai sitten vaihtoehtoisesti vierekkäin. Yleensä pidän molemmat samalla puolella, koska Aslan tarvitsee kummallekin puolelleen ns. blokkerin joka vaikeuttaa sen pikasyöksyjä lintujen perään vesakkoon. Eli Aslan kulkee joukon keskellä. Kakkosvaiheen aikana kaikki kulkevat sulassa sovussa, linnut laulavat ja karavaani etenee tasaisen rivakkaa vauhtia.
Kolmas vaihe pitää sisällään kiihdytyksiä ja jarrutuksia, loikkia, väijyjä ja painiyrityksiä (jälleen koirien, ei minun). Tämä vaihe on se, mikä lataa - ei suinkaan väsytä - Aslanin. Kakkosvaiheen kiltisti ja nätisti eteneminen on se, mikä sen voimia eniten kuluttaa. Tässä vaiheessa yleensä Alphonse, tehdäkseen selvän pesäeron perheen junioriin, jättäytyy taakse ja jää nuuskimaan puskia.
Kurinpidollisista toimenpiteistä vastaa lenkkien aikana ihminen. Ei Alphonse. Paitsi tänään. En tiedä mitä selkäni takana tapahtui, ensin kumpainenkin tassutteli tyytyväisenä pari askelta takanani ja sitten yhtäkkiä Alphonse olikin kiivennyt Aslanin selkään, ja yritti sinne useita kertoja uudestaan. Ehkä Aslan oli taas katsonut sitä ärsyttävästi. Tätä tapahtuu silloin tällöin; Aslan vilkaisee sivusilmällä Alphonsea ja vanhempi raivostuu sille heti. En tiedä mikä siinä silmäyksessä on vikana, mutta Aslan saa aina selkäsaunan silloin.
Sain lenkin aikana Alphonsen monta kertaa kiinni katselemasta Aslania siihen malliin, että "odotas kun päästään kotiin..." Ja Aslan, se pieni, ei tehnyt yhtään mitään provosoidakseen. Paitsi ehkä se katsoi ärsyttävästi.
 |
| Aslanin nukkuma-asennot ovat moninaiset. Tämä on mallia 'luu ulkona'. |
Voi kiitos, ilahdutit pitkää työpäivää, kun tulin välipalaksi lukemaan poikien toilailuja :) Nyt ei vaan järkevä kommentointi ole mahdollista, olen tekstiähkyssä ja oikoluvun solmussa ;//
VastaaPoistaKiva jos ilahdutti :) Eilen ei nimittäin täällä päässä ilahduttanut ollenkaan; venkoileva kaksikko oli päättänyt koetella hermojeni pitävyyttä iltapäivän pitkällä lenkillä tai lähinnä Aslanhan se oli joka sitä kaaosta aiheutti. Siinä tuli taas uhkailtua koiria erinäisillä sanktioilla, vaan eipä tuo mitään auttanut, heh.
PoistaMäyräkoiratuijotus. Että se osaa olla hypnotisoiva. Kuinka huomaamatta se tapahtuukaan: sinulla on syötävää kädessäsi, mäyräkoira tuijottaa edessäsi mäyräkoiratuijotusta, ja yhtäkkiä huomaat antavasi sille omastasi, vaikka etukäteen päätit, että nyt et anna.
VastaaPoistaEllin kulku lenkillä on pääasiassa kakkosta, nöyrä ja nuhteeton. Sen pilaa yleensä ainoastaan takanatulija. Elli alkaa venkoilla ja jarrutella, kun se havaitsee takana kaukaisuudessa jonkun ihmisen tai koirakon. Tosi ärsyttävää, mutta tuntuu kuin se haluaisi vain varmistaa selustansa.
Meillä eilen jumituttiin keskelle kuntopolkua odottamaan takaa tulevia ihmisiä. Siis ei koiria, ihmisiä. En tiedä mikä niissä nyt niin kiinnostavaa oli olevinaan, kumpikin suurin piirtein haavi auki tuijotteli eikä suostunut liikahtamaan mihinkään ennen kuin ihmiset olivat ohittaneet ne. Näitä käsittämättömiä jumitteluja tapahtuu aina silloin tällöin...ja ymmärtäisin jos kyseessä olisi koira, mutta lenkkeilijät...? Ja kun emme asu keskellä ei mitään, vaan ihmisiä näkevät jatkuvasti...ihme juttu.
PoistaAlphonse varmaan kurittaa veikkaa välillä myös ihan "varmuuden vuoksi", että pysyy rasavilli ruodussa :-) Meillä oli myös noita "mistä se nyt tolle toiselle hiiltyi" -kohtauksia koirien ollessa nuorempia, mutta kun ikää tuli molemmille niin niitä ei enää tullut. Marssijärjestys oli niin selvä molemmille.
VastaaPoistaNäin sen täytyy olla. Mitään muuta selitystä ei ole tuolle yhtäkkiselle suutahtamiselle...paitsi se vilkaisu jota Aslan harrastaa, sellainen silmäkulmapälyily, joka jostakin syystä keittää Alphonsella yli nanosekunnissa :D
PoistaToivomme, että marssijärjestys selkiää niiltä osin piakkoin ettei tarvitse katsella lenkeillä noita turpakäräjiä jatkuvasti ;) Nyt on kyllä huomannut selkeästi, että jos Aslan saa Alphonsen mielestä liikaa huomiota ihmisiltään, se käy ojentamassa nuorempaa tosi hanakasti. Ilmeisesti Aslan on nyt siinä iässä, että luulot on otettava pois - ja pikaisesti.
Kiva "Tuijotus" Aslanilla =)
VastaaPoistaJuu, Aslan hallitsee tuijottelun, rotutyypilliseen tapaan :) Ja onhan sillä Alphonse - se tuijotuksen mestari - jolta ottaa oppia, mikäli tarve vaatii ;)
PoistaAslanilla on yhtä erikoisia nukkuma-asentoja kuin Mirkulla. On hauska seurata koiran asettumista uuteen asentoonsa. Milloin koira roikkuu puoliksi ulos sängystä, milloin rötköttää niska kaksinkerroin... Asentoja on lukemattomia. Pääasia tuntuu olevan se, että se näyttää mahdollisimman hankalalta!:)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä; mitä vaikeampi asento, sen parempi, ilmeisesti :) Alphonsen asennot ovat vielä jonkin järkevyyden rajoissa, mutta Aslan vääntää itsensä ihan kummallisille mutkille nukkuessaan..sitä vaan katsoo ja miettii, että tuo ei voi olla hyvä asento, ei kerta kaikkiaan voi :)
Poista