torstai 7. kesäkuuta 2012

Mäyräkoirasimulaatio

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Harjoitan joogaa. Tämän asanan nimi on Roadkill.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Jos tätä blogia lukevat sellaisetkin ihmiset, jotka vasta harkitsevat mäyräkoiran hankintaa, ajattelin, että mäyräkoirasimulaatio saattaisi edesauttaa päätöksen syntymisessä. Voin vain, tietenkin, puhua omasta puolestani, kahden mäyräkoirauroksen ihmisenä (emme käytä sanaa 'omistaja' etteivät koirat nouse kapinaan. Orjuus on meillä kiellettyä.) ja esitellä simulaatioharjoituksia omiin kokemuksiini nojautuen. Harjoituksissa voi käyttää hyväksi vapaata assosiaatiota joka antaa erilaisille suoritteille uudenlaista syvyyttä.

Ensimmäinen harjoitus: pentusimulaatio

Jäljitelläksesi mäyräkoirapennun saapumista taloon voit yöllä ajastaa kellon soimaan viiden minuutin välein vastaamaan tilannetta jossa pentu herättelee sinua. Tämän lisäksi nouse ylös keskellä yötä ja mene ulos seisomaan. Pudottele pikkukiviä taskustasi maahan ja kerää ne kakkapusseihin. Yritä ajoittaa harjoituksesi talviaikaan jolloin hanki on syvin tai jäinen räntäkeli pahin, kuvittele lisäksi, että koska on aivan liian kylmä, pentu ei ehkä halua asioida ulkona, varaudu siis toistamaan kuviota useita kertoja yössä. Tee harjoituksia viikko toisensa perään. Herää aamuisin pirteänä. 

Raasta lempikirjoja kirjahyllystäsi, revi niistä kannet irti, kastele sivuja vedellä ja pyöritä niistä pieniä palloja joita sitten viskelet ympäri huoneita. Heitä sekaan muutama kallis korkokenkä joita olet hakannut kirveellä todenmukaisen työstöjäljen aikaansaamiseksi. Älä kuvittele etteivätkö pennun pienet maitohampaat saisi tuhoa aikaiseksi. Saavat ne. 


Katsele hävitystä tyynenä ja tee joko meditaatio- tai mielenhallintaharjoituksia. Kuvittele itsesi turvapaikkaasi jossa mikään ei voi sinua ärsyttää. 


Toinen harjoitus: lenkkisimulaatio

Sido kaksi n. kymmenen kilon painoa (siitäkin huolimatta, että olet ehkä ajatellut hankkia esim. kaniinimäyräkoiran, joka on huomattavasti kevyempi. Usko minua, kuolleeksi heittäytyvä paino hihnan päässä tuntuu vähintään kymmeneltä kilolta.) narun päähän ja kisko niitä kummassakin kädessäsi mutavellien läpi kovassa rankkasateessa, huudellen vastatuuleen vuorotellen kummallekin puolelle "No niin, alkakaas tulla, mennään jo! Ei, ei, ei älä ota sitä! Jätä se, jätä! Älä syö sitä hiirtä/myyrää/käärmettä/vesipuhvelin vasaa (tai mikä tahansa omavalintainen eläin riippuen maantieteellisestä sijainnistasi)!" 

Kuvittele tilanne että koirasi ovat syöneet jotakin sopimatonta ja vääntävät kilvan tulosteita tästä ateriasta tienpenkoille. Mielikuvittele tässä itsellesi kaksi pitkäkarvaista mäyräkoiraa ja huomioi, että löysä, ulostuleva tuote jää enimmäksi osin näppärästi peräpään tuuheaan karvoitukseen kiinni eikä sinun tarvitse yrittää pussittaa sitä maasta. 


Kolmas harjoitus: siisteyden ylläpitosimulaatio

Aina käydessäsi ulkona, ota sieltä mukaan pari kourallista hiekkaa (keväällä ja kesällä) ja kylvä ne sisällä lattialle. Syksyisin kostuta lattioita vedellä, jäljitelläksesi koirien läpimärkiä turkkeja ja tassuja. Talvella vesi lattialla simuloi sulavaa lunta. Erityisesti rapakausina (suurin osa vuotta), varaa aina mukaasi mutaa, kuraa ja rapaa. Levitä anteliaasti lattioille ja mahdollisesti sohville. Älä unohda käsitellä myös autoasi. 

Pyydä koirallisia sukulaisia/ystäviä keräämään sinulle mahdollisimman paljon irtokarvoja muovipussiin josta voit sitten ammentaa karvoja kaikkialle asuinympäristöösi. Toista karvakäsittely jokaisen lattianpesun jälkeen, älä unohda ripotella karvoja niihinkin paikkoihin mistä viimeksi niitä osaisit odottaa löytäväsi, kuten esim. jääkaappiin. Keväisin, karvanlähtöaikaan, toista harjoitus pari kertaa päivässä. Muista sijoittaa karvoja autoosi ja vaatteisiisi, erityisesti juhlavaatteisiisi, varsinkin jos ne ovat tummia/mustia. Tehosta harjoitusta unohtamalla että vaatteesi ovat karvoilla kuorrutetut havaitaksesi asian siinä vaiheessa kun olet jo myöhässä eikä sinulla ole aikaa puhdistaa niitä. Jos irtokarvoja ei ole tähän harjoitukseen saatavilla, imurin pölypussin tyhjentäminen käy myös hyvin korvaavasta materiaalista jonka sijoitat kaikkiin edellämainittuihin paikkoihin. 


Neljäs harjoitus: koulutussimulaatio

Kuvittele tilanne, että kaikki mitä sanot kaikuu kuuroille korville. Jokainen käskysi saa aikaan joko välinpitämättömän tuhahduksen tai tyhjän tuijotuksen, pahimmassa tapauksessa se aiheuttaa vastarintaa jossa toteutetaan suvereenin omapäisesti juuri käskysi vastakohtaa = seis on mene, istu on seiso, hiljaa on hauku. 

Tehostaaksesi harjoituksen realistisuutta, pyydä puolisoasi/ystävääsi/sukulaistasi tekemään juuri päinvastoin kuin sanot ja toista harjoitusta niin kauan että päätäsi särkee. Tämän jälkeen palaa tavoittelemaan ensimmäisen harjoituksen (pentusimulaation) zen-tilan saavuttamiseen tähtäävää toimintaa. 


Viides harjoitus: sanastosimulaatio


Elääksesi mäyräkoirien kanssa, sinun on hyvä hallita sanastoa, joka tulee olemaan kokopäivätoimisessa käytössäsi. Tee harjoituksia peilin edessä, saadaksesi tarkkailla ilmeitäsi, joiden on hyvä vastata sanoja riittävän todentuntuisen tuloksen saamiseksi. Kiinnitä huomiota myös äänenpainoihisi. 
a) "Mitä ihmettä täällä on tapahtunut???" (painotus sanalla 'ihmettä', sanotaan pontevasti, kauhistuneesti, viittauksena johonkin mitä koira/koirat ovat saaneet aikaiseksi. Unohda koulutusoppaat jossa sanotaan ettei hävityksen kauhistukseen kannata kiinnittää mitään huomiota, anna virran viedä ja heittäydy tunteen mukaan saadaksesi kaiken irti harjoituksesta. Tositilanteessa voit sitten mykistyä kauhusta tarvittaessa.)
b) "Ei voi olla totta!" (painotus sanalla 'voi', edelleen kiinnittäisin huomiota artikulaatioon sekä kunnolliseen fraseeraukseen, lauseella on tehoa jos se kumpuaa riittävän syvältä ja on äänenpainoltaan vakuuttavan yksiselitteinen.)
c) "Ja kenen nerokas idea tämä on ollut? (huomaa vaikuttava ja asetetta haasteellisempi kaksoispainotus sanoilla 'kenen' ja 'tämä'. Suosittelisin yhteen lauseeseen vain maksimissaan kahta painotusta ettei teho koe inflaatiota.) 


Kun olet mielestäsi harjaantunut riittävän uskottavaksi sanastossa, voit kokeilla sitä läheisiisi. Myös vieraat koirat käyvät harjoitusalustaksi, näin saat myös paremman kaikupohjan treenaamiseesi.


Kuudes harjoitus: realiteettisimulaatio

Kaikkien edellä mainittujen harjoitusten viimeinen osio pitää sisällään sen, että tiedostat kaiken sanotun ja silti kuvittelet elämääsi mäyräkoiran, joka on uskollisin ystäväsi, lempeä kumppanisi, omapäinen itsepäisyyteen asti, omanarvontuntoinen ja ylpeä, ei ehkä aina se yhteistyöhaluisin, mutta rakastettava kaikkine luonteenpiirteineen. Tiedosta, että elämä ilman mäyräkoiraa on tarkoituksetonta, päämäärätöntä ja vailla riittävää haasteellisuutta. 


                                  Onnittelemme loistavasta rotuvalinnasta!


20 kommenttia:

  1. Jotenkin olen onnellinen, että en valinnut sittenkään mäyristä, vaan tiibetinspanielin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaltaisiasi saattaa olla enemmänkin, luulen ;) Onneksi yleensä jokaiselle löytyy juuri se oikea koira, meille kaksi :)

      Poista
  2. Nyt mä olen (lähes) sanaton ja sitä EI TAPAHDU usein (kaksoispainotus kahdella perättäisellä sanalla :D))!

    Tää oli NIIIN hauska ja toisaalta hyvinkin realistinen. Joudun varmaan lukemaan tän vielä ainakin kakskytä kertaa.

    Muistan vielä elävästi, kun mun lapsuusystävän äiti pisti hänet ulkoiluttamaan kivillä täytettyä kassia(!) kolme kuukautta, kolme kertaa päivässä, jotta äiti näki, olisiko tytöstä huolehtmaan omasta koirasta. Mun isä sanoi tuolloin aina aamulla mua herätellessään (olin armottoman aamu-uninen silloin ja olen sitä erittäin paljon yhä), että Laura on jo käynyt aamupissalla kassin kanssa. :D:D (Heidän lenkkinsä kulki mm. meidän keittiönikkunan ohi.) Laura suoriutui simulaatiosta voittajana ja heille tuli ihanainen shelttityttö Lulu, koko kulmakunnan lapsien leikkikamu. Eli simulaatiot kunniaan! :))))

    Onnittelut täältäkin sinne loistavasta rotuvalinnasta! Eipä tule tylsää tai tekemisen puutetta.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pointtihan on yleensä, että jos hymy irtoaa lukijalta, loistavaa! Ja että jos vielä nauru, niin mahtavaa! :) Ilosanomaa mäyriäisistä on mukavaa jakaa...tosin yleispäteviähän nuo simulaation monet kohdat taitavat olla, mutta uskallan silti väittää, että harva rotu on niin itsepäinen kuin mäyriäinen, joten sehän tietenkin antaa oman lisämausteensa niiden kanssa elämiselle :) Ihania ovat, kaikkine kotkotuksineen<3

      Tuo kuvailemasi tosielämän simulaatioharjoitus oli oikeasti todella hyvä! Veikkaan, että varmasti olisi ihan aiheellinenkin toteuttaa niissä perheissä joissa harkitaan koiraa ja nimenomaan lapset haluavat sitä ja vannovat, että hoitavat kyllä esim. lenkittämisen :)

      Poista
  3. Hei Alphonse,
    sinä olet (kaikista pentujekkuiluistasi huolimatta) vahvistanut mäyräkoirattomankin ihastumista rotuun. Aslan ei ainakaan vielä yllä ihan samaan. Jatka siis samaan malliin :-)
    Simulaatioharjoitus kuusi peittoaa selvästi kaikki aiemmat..
    Seuraava koira Töölössä saattaa hyvinkin olla... arvaatko mikä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei ja terveisiä Töölöön humppatukilta! :) Aslan tulee vielä vähän jälkijunassa kun Alphonsella on vuoden ja kolmen kuukauden etumatka :) Ihmistensä mielestä meininki on loistavaa just näin, osa Aslanin (epäilemättä jäätävän hyvistä) ideoista jää toteutumatta kun se keskittää energiansa Alphonsen kanssa leikkimiseen :D Jos se olisi ainut koira, voisi tilanne olla eri...;)

      Kyllä vaan, viimeinen harjoitus kuittaa edelliset :)

      Poista
  4. Olipa hauska - ja paikkaansapitävä - kuvaus! :-) Ei ole mäyräkoiran voittanutta, se on kyllä tosi kuin vesi! Vielä melkein 10-veenäkin mäyräkoirasta tulee esiin jatkuvasti uusia piirteitä, jotka jaksaa ihastuttaa, vanhojen lisäksi.

    Noi teidän pojat on kyllä niin sööttejä kun ne makailevat tuolla tavalla sikin sokin päällekkäin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mäyräkoiran voittanutta, ei :) Tietenkin sitä voisi päästä ehkä vähän helpommallakin joskus, mutta mitäs näistä ja kaikki on suhteellista ;) Olet niin oikeassa tuossa, että koirasta tulee uusia piirteitä esiin; jännä juttu, mutta totta.

      Pojat tykkäävät makaa aina solmuissa; erityisen liikuttavaa on tassu-toisen-hartioilla-nukkuminen johon törmää aina välillä. Tai sitten se, että Aslan haluaa pitää Alphonsesta kiinni tassullaan <3

      Poista
  5. Siis nuo kura yms. sotkemissimulaatiothan pätevät kaikkiin rotuihin. Tähän rotuun pätee, ehkä eniten tuo yksinkertainen jääräpäisyys yhdistettynä tietysti suureen rakastettavuuteen.

    Sitten, jos sotkuisia eläimiä haluaa oikeasti, siis ihan aikuisten oikeasti, kannattaa kokeilla kaneja. Onneksi en ole mikään supersiisti ihminen mutta kaksi kania meinasi ylittää jo minunkin kynnykseni. Täytyy sanoa, että kun ne raukat olivat kuolleet vanhuuteen, (hoidin niitä oikeasti niin hyvin, että luulin jo, että kohta paukahtaa kanien iän maailmanennätys)myin niiden valtavan sisähäkin ja olin niin onnellinen.

    Mäyräkoira ei ole mitään verrattuna pariin kaniin:) ja kyllä minä jollain tpaa niistä kaneistakin diggasin:). Jos tuollaista simulaatioharjoitusta muuten tekisi ja ajattelisi lapsia, niin missähän jamassa me suomalaiset kohta olisimmekaan??

    No emmeköhän me kaikki mäykkyjen omistaja voida onnitella toisiamme upeasta rotuvalinnasta. M-L ja Ossi säestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, yleispäteviähän nämä jutut ovat ja nyt itseäni on ihmetyttänyt erityisesti tuo karvanlähtökohta..mutta sehän tietenkin johtuu siitä, että loput Aslanin pentukarvoista (niistä ihanan silkinpehmeistä) vaihtuvat ja siksi meillä onkin karvapainajainen menossa täällä normaalin karvalähtöajan lisäksi. Joka päivä vedän lattiat kostealla mopilla ja aina sitä hiekkaa ja karvaa löytyy...käsittämätöntä.

      Poista
  6. Kiitos päivän nauruista! Allekirjoitamme jokaisen kohdan simulaatiosta, olemme lisäksi käyneet kaikki kohdat tunnollisesti läpi tosielämässä, useampaan kertaan :D. T. Rufus The Mäyris ja palvelijattarensa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ninah ja kiva kuulla, että sait naurut irti tästä postauksesta! :) Rufukselle rapsut hippikoirakaksikolta :)

      Poista
  7. Voi apua, kiitos näistä röhönauruista ;DDDD Nyt on kyllä vatta nauramisesta kipee.
    Aivan mainio koirasimulaatio, ei sunkaan sulla vaan ole itsellä koirakuumetta? ;)
    En malttanut olla kuvittelematta näitä tilanteita. Paras oli kun ajattelin, että joku vetää 10 kg: painoja (olkoon vaikka kiviä) perässään ja huutelee niille että alkakaahan tulla. Vois siinä joku ohikulkija tilata vaikka lamppuauton ;D
    Tää bloggaus sun kannattais lähettää johonkin esim. koira-aiheiseen lehteen julkaistavaksi. Vois siinä joku miettiä toisenkin kerran koiran hankintaa ;)

    Roadkill on niiiin ihana asento, että mä aivan hullaannun sellaisen nähdessäni. Elli ei sitä harrasta, se heittäytyy mieluumin selälleen. Mutta Kapu-beagle sitä aikoinaan harrasti jonkin verran.

    Mekin onnittelemme loistavasta rotuvalinnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän se meni just niin kuin pitikin, jos nauratti :) Mullahan on aina koirakuume, siis aina. Krooninen tila, nääs ;) Onneksi on sula mahdottomuus ottaa nyt kolmatta, muuten meillä jatkuisi tämä vuosi ja pentu-meininki :D Alphonse on senlaatuinen koira, että Aslanin saattoikin ottaa vaikka Alfie oli vasta vähän päälle vuoden itse, mutta Aslanin kanssa se ei toimisi, sen pitäisi selkeästi olla huomattavasti vanhempi kun se on niin kauhea hössö! :D

      Tuo roadkill on sellainen, että meillä kumpikin koira sitä harrastaa, lisäksi Aslan vääntää itsensä aivan mutkalle, ja sen katsominenkin vihlaisee mua selästä! :D En ymmärrä miten voi joku olla niin keitetty spagetti, onko sillä selkärankaa ollenkaan? Se nimittäin makaa sillä tavalla, että takapää ja takajalat on tuolla tavalla ihan lättänänä lattiaa vasten ja sitten yläkroppa on kyljellään eli siis se on ihan kierteellä koko poika. Täytyy ottaa kuva ja postata, näyttää häijyltä ;)

      Poista
  8. Ylimmän kuvan asento on ilmeisesti rentouttava pitkälle selälle. Arttu käy eteisen matolla (olohuoneen laminaatti luistaa liikaa, harjoitus ei ole siinä mahdollinen) venyttämässä selkäänsä. Se voi olla pitkän aikaa takakintut suorana, ja näyttää kuin se oikein kiskois itseään suoraksi :)

    Simulaatiokuvauksesi on mainio :) Tuo kannattaisi laittaa jonkun koirakirjan esipuheeksi ;;) Tai miksei kokonaiseksi luvuksi otsikolla "Pennun hankinta"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa just sanoinkin ed. kommentissani, että Aslanilla on roadkill-asanasta (tai asennosta, jos ei joogasta puhuta :) päivitetty versio joka on karmea :D Lisäksi koirapojat monesti hilautuvat eteenpäin noissa asennoissaan, erityisesti Aslan.

      Kiva, että tykkäsit simuaatioista :) Ehkä pitäisi värkätä sellainen koirakirja jonne tämäkin voisi tällätä osaksi ;)

      Poista
  9. On teil kyllä mahottoman värikästä menoa, keh heh. Ei meil vaan...

    Maria ja Mai, äippä höpisee jostain, jostain... Hmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on välillä liiankin värikästä menoa ;) Juu, höpinää kuuluu tänne asti... ;)

      Poista