Taistelutoverit

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Väijy. Peruuta nurkan taakse ja kurkista varovasti. Varo heiluttamasta häntääsi niin paljon, että se paukuttaa joko seinään tai lattiaan, älä pidä ylimääräistä ääntä.

Ota vihollinen tähtäimeesi, tarkkaile miten se käyskentelee pahaa aavistamattomana, nuuskii lattiaa, heiluttelee häntäänsä huolettomana, tönii kuonollaan lelujaan. Älä tunne sääliä sitä kohtaan vaikka tiedätkin hyökkääväsi sen kimppuun piakkoin.

Varo! Sillä on tarkat korvat, se nostaa kuononsa ylöspäin, jähmettyy paikoilleen ja vain sieraimet liikkuvat. Se haistaa ilmasta vaaran, kääntää päätään hitaasti puolelta toiselle, silmät viiruiksi kaventuneena. Se työskentelee kiivaasti, se yrittää hahmottaa vaaran laatua. 

Peruuta enemmän taaksepäin, älä näyttäydy, nyt on se kriittinen hetki jolloin voit jäädä kiinni, jos koskaan. Vihollisesi on varuillaan, asetu nopeasti kylkiasentoon makuulle, sulje silmäsi ja hengitä varoen. Teeskentele nukkuvaa kun vihollinen lähestyy sinua epäluuloisesti. Raota varovaisesti silmäluomiasi ja totea, että se on nostanut sekä häntänsä että päänsä ylös ja lähestyy sinua rehvakkaana.

Odota, että se on kosketusetäisyydellä, lähitaistelumahdollisuuden päässä sinusta. Malta mielesi olla nousematta liian aikaisin, houkuttele se lähemmäksi.  

Hyökkää!

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslan on nukahtanut pää hellyttävästi Alphonsen toisen etutassun päällä.

Ylläolevan kuvan idyllistä huolimatta, totuus on toisen(kin)lainen. Vain hetkeä aikaisemmin pukarit olivat taistelleet niin railakkaasti, että ihmistuomarointi oli ollut välttämätöntä: syynä laittomat eleet Aslanin puolelta, kuten hännästä pureminen ja nyhtäminen.

Aslan on kyllä taitava kaivamaan verta kuonostaan, se härnää Alphonsea niin kauan, että pitkämielinen koira hermostuu sen touhuun ja käy palauttamassa sen takaisin omalle paikalleen, ruotuun. Onneksi Aslania on äärimmäisen helppo lukea, se katsahtaa Alphonsea tietyllä tavalla (ennen kuin edes jää tuijottamaan uhmaavasti) ja jos ihminen ehtii hihkaista väliin "jätä!", tilanne raukeaa siihen. Joskus homma pääsee tosin eskaloitumaan siihen pisteeseen, että Alphonsen häntä joutuu tulilinjalle, kun Aslan painaa enonsa maahan ja massaylivoimallaan pitää pinteessä. Silloin saatetaan tarvitaan ihmistä palauttamaan rauha taloon, jos sitä ei muuten synny. Raja milloin asioihin puututaan on hiuksenhieno, sen vain aistii ilmasta milloin on syytä puhaltaa peli poikki.

Lopputulos on kuvassa. Pienempi haluaa kiinni vanhempaan turvallisille päiväunille. Läheisyys on tärkeää, oleellista; rajutkin taistelut tarvitsevat lopetuksen jossa vastapuolet ovat sopineet kaiken eivätkä jätä hampaankoloon mitään. Ainakaan paljoa. Ainakaan sillä nimenomaisella hetkellä.

Taistelutoverit välirauhan aikana.