Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
 |
Olen kenttälounaalla ulkona, takapihalla. Työstössä naudan rustoluuta. |
 |
Aslan on lännen nopein luunsyöjä, mutta se on saanut jo syödä itse koska on oppinut maltillisemmaksi. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
BARF= Bones and Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Food eli luita ja raakaravintoa, on ruokavalio jota meillä kumpikin koirista noudattaa. Alphonse on nyt ollut täysbarffilla vuoden, joten ajattelin, että on hyvä tehdä pieni koonta ja tilannekatsaus siihen, miten se on voinut. Alunperin barffaukseen antoi sysäyksen sen toistuvat vatsaongelmat (gastriitti) ja nyt pidemmällä aikavälillä näkee konkreettisesti miten täydellinen ruokaremontti on siihen vaikuttanut.
Täysbarffauksen kiistaton valtti teolliseen ruokaan verrattuna ovat raaka-aineet: tiedän tarkalleen, mitä koirani syövät. Jos jostakin tulee oireita, pystyn heti sanomaan mikä on ollut se ainesosa johon ne mahdollisesti reagoivat negatiivisesti. Ruoka on lisäksi kotimaista ja säilöntäaineetonta. Olen koirien syömisten suhteen ruokanatsi: ruokavalio on hiottu sellaiseksi, että se on mahdollisimman optimaalinen kummallekin, jotakin on otettu vuoden aikana menyyseen lisää, jotakin pudotettu pois, että se toimisi mahdollisimman sujuvasti.
Meillä toimii ruokalista, joka kiertää viikosta viikkoon:
maanantaina sikanautaa, kasvissosetta, kummallekin raaka kananmuna, kalaöljyä, illalla lihaisia rustoluita eli luuateria
tiistaina lohta ja kasvissosetta (mikäli tarvetta ilmenee), illalla luuateria
keskiviikkona sisäelimiä (broilerin kivipiiraa, maksaa, jne), kasvissosetta, rypsiöljyä, illalla luuateria
torstaina kalkkunan jauhelihaa tai broilerin/sian sydämiä (sydämet luetaan lihaksi), (Aslanille kasvuvaiheessaan lisäksi jotakin rasvaisempaa jauhelihaa, koska sekä kalkkuna että erityisesti sydämet ovat vähärasvaisia) kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria
perjantaina Alphonselle kalkkunaa ja/tai sikanautaa, Aslanille sikanautaa ja naudan mahalaukkua (mahalaukku luetaan sisäelimeksi, mutta koska siinä ei ole maksaa - jota saa antaa vain kerran viikossa - voi mahalaukkua antaa muulloinkin, kuin varsinaisena sisäelinpäivänä), kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria (joskus myös jauhettuna, kuten esim. poroa luineen, lihoineen ja rustoineen)
lauantaina sikanautaa, kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria
sunnuntaina jauhelihaa (kalkkunaa tai sikanautaa), kasvissosetta, öljyä, illalla luuateria. Vaihtoehtoisesti voi pitää paastopäivän, mutta Aslan on paastolle vielä liian nuori, hoikka ja nälkäinen, joten paastot saavat odottaa.
Broilerin jauhelihaa meillä ei valitettavasti voida syödä, koska vatsat menevät siitä kuralle. Broilerin siipi sen sijaan käy mainiosti (kuten myös broilerin sisäelimet ja sydämet, varsinaista broilerin jauhelihaa markkeeraa sen lähisukulainen kalkkuna), olkoonkin, että se on Aslanille hieman liian kevyttä tällä hetkellä ja mieluummin syötän sille naudan rustoluuta. Kunhan sen kasvu loppuu, annoskoot rustataan uusiksi ja katsellaan mikä on sen päivittäinen tarve ja energiankulutus. Koirat lenkkeilevät joka päivä suhteellisen paljon, joten mitään kovin kevyttä apetta ne eivät voi syödä.
Pyrin siihen, että Alphonse ja Aslan saavat vähintään viittä eri eläintä joka viikko. Vähärasvaisten ruokien (esim. sian- ja broilerinsydänten) kanssa Aslan saa aina lisäksi rasvaisempaa lihaa. Lihaisissa rustoluissa suosin luita jossa liha-luu-prosentti on optimaalisin, eli 50-50. Näitä ovat mm. broilerin siivet ja naudan rustoluut. Luut ja muu ruoka syödään huoneenlämpöisinä. Öljyissä vuorotellaan lohiöljyn ja jonkin muun öljyn kanssa. Kalapäivänä öljyä ei tarvitse erikseen lisätä. Päivittäisannos on teelusikallinen, enempää koirat eivät tarvitse.
Jokainen päivä kuppiin laitetaan kasviksia kuiduksi, että koirien vatsa toimii; lohipäivinä kasvikset saatetaan jättää pois, koska kala pitää vatsan toiminnassa ilmankin. Kuituannoksen lisäksi koirat tietenkin saavat vitamiineja kasviksista, eikä ole tarvetta antaa purkista mitään hivenaine- tai vitamiinilisää. Tosin olen antanut lisäsinkkiä ja piimaata kuuriluonteisesti, muutenhan koirien elimistö kykenee irrottamaan esim. luusta vitamiineja, jotakin mihin ihmiselimistö ei pysty. Kasvissoseen pohjan teen yleensä salaatista ja kesäkurpitsasta, johon sitten lisään tarpeen mukaan sitä mitä jääkaapista löytyy. Pyrin antamaan kasvikset tuoreina, enkä suosi niissä ihmisruuaksi tarkoitettuja pakasteita, koska monet valmiit kasvispakasteet sisältävät esikypsennettyjä vihanneksia enkä missään nimessä halua sekoittaa Alphonsen vatsan herkkää tasapainoa tarjoamalla sille sekä kypsennettyä että raakaa ruokaa sekaisin. Eri asia ovat tietenkin nimenomaan raakakasvispakasteet, joita voin huoletta antaa.
Rajoituksiakin raakaruokavaliossa on:
koirien EI-lista: maan alla kasvavat juurekset (porkkana on poikkeus, mutta se ei tunnu sopivan kummallekaan kovin hyvin, joten sitä en enää anna), koisokasvit, paprika, avokado, tomaatti, herneet ja pavut, viinirypäleet ja luonnollisesti myös rusinat, sipuli (paitsi valkosipuli jota ei tosin Alphonsen maha ole ainakaan viime kokemuksen mukaan kestänyt) sekä kaikki oksaalihappoa sisältävät, kuten esim. raparperi ja pinaatti.
Marjoja, pähkinöitä, siemeniä, satunnaisia hedelmiä menee tietenkin myös, mutta Aslanin kanssa on oltava tarkempi, mitään kovin makeaa hedelmää se ei voi syödä tai sen korvissa alkaa elää hiiva. Happamat hedelmät ja marjat ovat siis Aslanin juttu, banaanista se ei tosin saa mitään oireita. Hapanmaitotuotteet, jotka eivät edes täysbarffiin kuulu, ovat kiellettyjen listalla: niistä menee Alphonsen vatsa löysälle ja Aslan saa hiivaa. Viljat, missään muodossa, eivät myöskään kuulu täysbarffaukseen, eikä niitä meillä annetakaan. Ei siis edes Yrjölän puuroa, koska paitsi viljojen antaminen, ruuan kypsentäminenkään ei kuulu täysbarffaukseen. Kaikki annettu ruoka on siis raakaa.
Mikä on sitten muuttunut barffauksen aikana? No, ainakin se, että Alphonsea ei ole tarvinnut käyttää eläinlääkärillä. Edellisen kerran se kävi kun Aslan tuli taloon viime syksynä. Silloin se oli syönyt jotakin joka ei sopinut sen vatsalle, mutta häiriö oli tilapäinen ja ohimenevä. Sen vatsan happoisuutta säädellään nykyisin täysin ruokavaliolla, ei lääkkeillä. Tämä on kai se suurin muutos ja silmämääräisesti barffaus on vaikuttanut positiivisesti tietenkin turkin kiiltoon ja hilseettömyyteen. Alphonsen kynnet ovat muuttuneet vahvemmiksi ja sen raikastunut hengitys ovat asioita joita ei mitenkään voi vähätellä, koska ne kertovat koiran hyvinvoinnista.
Aslanissa on myös tapahtunut suuri muutos. Sen turkki hilseili todella paljon kun se vielä pikkupentuna söi nappulaa (= kun epäilin kykyäni barffata sitä, ja ihan suotta). Lisäksi sen hiivatasapaino kehossa heilahteli, nappularuualla ulosteen määrä sai epäilemään ettei ruoka ehtinyt ollenkaan imeytyä, mutta ruokaremontti poisti kaikki nämä ongelmat. Barffatessa on helppoa nähdä mitkä ruoka-aineet aiheuttavat sille hiivaoireita ja niitä vain yksinkertaisesti vältetään. Sen kropassa ei ole mitään höttöistä, vaikka sillä tietenkin on pennuille tyypillisesti vielä vähän liian suuri nahka ympärillään.
Minulla on barffauksessa on muutama sääntö joita noudatan:
1.koirat eivät osaa käyttää tulitikkuja yms., joten ne eivät luonnossa kypsentäisi ruokaansa.
2.koirat eivät laidunna luonnossa, joten ne eivät syö viljaa.
3.koirat eivät (tietääkseni) osaa lypsää lehmiä, joten luonnossa ne eivät myöskään syö maitotuotteitakaan.
4.annoskoot ovat jotakin aivan muuta kuin mitä nappularuokakoot. Näppituntuma on paras: jos vyötärö näkyy, kylkiluut tuntuvat, päivittäisannos on sopiva.
5.lihaisat rustoluut on tarkoitettu kokonaiseksi ateriaksi. Putki- ja muut ajanvieteluut eivät. Luissa kannattaa suosia niitä, joiden liha/luu-suhde on hyvä. Kasvikset ja jauheliha/kala/sisäelimet annetaan yhdellä aterialla ja luut toisella aterialla että kaikki ravinteet imeytyisivät mahdollisimman hyvin. Sisäelimet ja kananmuna annetaan aina eri päivinä.
6.kasvissose on tarpeen, jos syöttää päivittäin luita, muuten koiran vatsa saattaa mennä liian kovalle. Minusta on edesvastuutonta antaa aloitteleville barffaajille neuvoja, etteivät koirat tarvitse kasviksia. Peruslähtökohta on se, että koira tarvitsee kuituja ja jos se ei syö viljaa, jostakin niiden kuitujen on tultava tai se menee täysin ummelle.
Kasvissoseen määrä vaihtelee tapauskohtaisesti, kokeilemalla oppii: jos koiran maha menee toistuvasti löysälle, se saa liikaa kasviksia. (Huomioitavaa tosin on, että vaihdettaessa barffaukseen teollisesta ruuasta, koiran vatsa saattaa mennä löysälle useiksi päiviksi kun elimistö puhdistuu.) Itse teen niin, että jos koirilla on ilta-aterianaan iso rustoluukimpale/kuono, laitan jo aamuruokaan enemmän kasvissosetta. Jos taas illalla ne syövät kevyempää broilerinsiipeä, kasvissosetta on aamulla vähemmän.
Barffaus ei ole raketti- eikä salatiedettä, vaikka siitä halutaan joskus tehdä sellaista ja saada se kuulostamaan jotenkin pelottavalta ja monimutkaiselta. Se ei ole myöskään trendi-ilmiö. Taannoinen lehtien uutisointi asiasta huvitti, kun barffauksen sanottiin olevan muoti-ilmiö; teollista koiranruokaa on ollut myynnissä vasta muutamia kymmeniä vuosia, sen sijaan vuosituhansien ajan koirat ovat syöneet raakaravintoa. En ehkä kutsuisi sitä trendiksi.
Barffaus on kalliimpaa kuin nappuloiden syöttäminen, siitä ei pääse mihinkään. Tietenkin jos metsästää itse ja omistaa ison pakastimen, pääsee halvemmalla. Lemmikkikaupoissa pakastealtaat ovat kaltaisteni cityihmisten metsä: siellä lihapuolella valikoima on hyvä ja voisi olettaa, että jokaiselle koiralle löytyy jotakin, allergisellekin. Jauhelihavalikoimissa on mm. hevosta, sikaa, nautaa, sikanautaa, kalkkunaa ja broileria. Luumurskeista jauhelihaa on ainakin sikanautana, nautana, broilerina, porona ja kalkkunana niille jotka eivät halua syöttää kokonaisia rustoluita korilleen tai jos koirat eivät jostakin syystä voi pureksia niitä. Myös kasvispakasteita löytyy valmiina pötköinä, jos soseita ei halua väsätä itse. Rustoluuvalikoima pitää sisällään suurin piirtein samoja luita kuin mitä jauhelihanakin löytyy, sillä erotuksella, että myös hirvenluita on saatavilla, mutta hirven jauhelihaa en ole ainakaan paikallisissa liikkeissä koskaan nähnyt.
Siinä vaiheessa kun barffaus oli vasta itämässä ajatuksena ja mainitsin siitä jollekin päivystävälle eläinlääkärille (Alphonsella gastriitti, jälleen kerran) tämä totesi, että "sitten te tulette tänne poistattamaan vierasesinettä koiralta...". Barffauksesta puhuttaessa olen monta kertaa kuullut toisilta koiranomistajilta lauseita, joissa esiintyy jossakin vaiheessa varmat tärpit "kuolema" ja "barffaus", esimerkiksi seuraavanlaisessa yhdistelmässä: "mun kaverin/mummon/veljenkaimantyttären koira kuoli suolitukokseen. Se barffasi." Ko. lauseet saavat monet ihmiset luopumaan ajatuksesta, koska riittävän ja todenperäisen informaation saaminen asiasta saattaa tuntua hankalalta. Vähintään soisi, että aloitteleva barffaaja voisi kysyä kokeneemmilta konkreettisia neuvoja.
Aina voi tietenkin laskettaa koiralleen esim. koirien barffaukseen erikoistuneella luontaishoitajalla juuri oman koiransa ravintotarpeet, jos pelkää, että menyy menee pieleen. Me olemme menneet eteenpäin maalaisjärjellä, tutkimalla asioita ja tekemällä päättelyjä. Tästäkin huolimatta, ohjeita, kauhukuvia ja -visiota uhmaten olemme barffanneet menestyksekkäästi vuoden. Kumpikin koira on hengissä ja terveinä, Alphonse lisäksi terveempänä kuin aikaisemmin, teollisella ruokavaliolla ollessaan. Ihan kauhean pieleen ei siis ole voinut touhu mennä.
ps. postauksessa yhäti esiintyvät ylimääräiset rivivälit kappalejaossa eivät ole minun luomiani vaan bloggerin omaehtoinen 'haist' ite'-sovellus, joka kytkeytyy automaattisesti päälle heti kun yritän kirjoittaa postausta.
 |
Joskus luun syömisessä pitää ottaa tanakka haara-asento voidakseen kohdistaa mahdollisimman paljon voimaa einekseen. Leuat saavat työskennellä tosissaan ruuan kimpussa ja niskalihakset vahvistuvat. Huomatkaa hännän asento: sillä on vain yksi viesti takana ruokailevalle Aslanille: "Pysy omalla tontillasi." |