tiistai 29. toukokuuta 2012

Käärmevaara

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Aamulenkin jälkeen on aina karmea nälkä. Yleensä tykkään kovasti pitkistä lenkeistä aamuisin, mutta tänä aamuna minulla oli kiire kotiin, kuten yleensä aina silloin kun on Lohipäivä. Ihan parasta; kupillinen suomukylkeä. 250 grammaa. Ei lisukkeita, pelkkää lohta, koska kalan kanssa ei tarvitse mitään ylimääräistä kuitua kasviksista, maha toimii ilmankin. (Aslanin 400 g otti vähän päähän kun loin pikasilmäyksen sen kuppiin ja huomasin, että sinne taas lapattiin enemmän muonaa kuin minulle, mutta kunhan se on kasvanut täyteen mittaan ja paksuuteen, ilo loppuu lyhyeen ja senkin annokset ovat järjellisempiä.) 

Tänä iltana meillä on taas kenttälounas ulkona. Istumme kahdenmiehenrivissä nurmikolla ja ihminen yrittää säilyttää auktoriteettinsa ja kätensä ulokkeet ehjinä Aslanin kanssa. Valitettavasti ennen iltaruokaa lempireitillemme suuntautuva lenkki ei pidä enää sisällään osuutta, joka on ollut meille Aslanin kanssa kaikista mieluisin: paikalla on taas nähty kaksi kyytä (kuuleman mukaan täsmälleen samalla paikalla missä naisihmiseni kanssa kohtasimme edelliset viime kesänä) ja koska niitä tuntuu luikertelevan nyt entistä enemmän näillä tienoilla, tiettyä varovaisuutta ja harkintaa on hyvä käyttää reittejä valitessa. Lenkeistä alkaa hauskuus kadota kun ihmiset tuijottelevat epäluuloisina tienpenkkoja eikä kuntopolullaan enää voi juoksennella edestakaisin, koska kärmeshavaintoja on tehty. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

         Haaste on heitetty Alphonselle...

   ...hetkellisesti häviksissä ollut ratsuväki (= Aslan, jota kiinnosti enemmän mäykkynartut kuin mahdollinen käsirysy ) saapuu paikalle kiitolaukkaa....

   ..."Älä ala meille. Häviät", Aslan käy kuiskaamassa vastustajan korvaan. Alphonse ei kuiskaa mitään. Alphonse tuijottaa merkitsevästi.



Asumme mitä ilmeisemmin keskellä käärmeenpesää, ja mikä pahinta, tämä uusi mutaatiosukupolvi ei tunnu hätkähtävän mitenkään ihmistä. Emme itse ole kohdanneet vielä yhtäkään tälle kesälle, mutta mitä muita alueella asuvia on uskominen, se on vain ajan kysymys. 


ps. ensimmäinen (ikinä) punkki poistettu Alphonsen leuan alta kirosanojen saattelemana. Tiukassa istui ja olen varma, että se pelästyi pahaa, painokelvotonta kieltäni ja päätti yhtäkkiä luovuttaa. Hylkäsin saman tien ylevät ajatukseni siitä, etten laita punkkikarkotetta pojille. Mäyräkoirapojat saivat punkkiliemet niskaansa ennen lenkkiä.

pps. nyt selvisi miksi Aslania on mahdollisesti pistänyt ampiainen/mehiläinen. Se syö voikukkia. Siis sillä tavalla, että se loikkii kukasta kukkaan nurmikolla kuin pukki kaalimaassa ja napsii voikukat. Kehtaa vielä katsella, häntää heiluttaen,  selkänsä yli, että mitä sanon sille. Todennäköisesti se on välipalaa hakiessaan törmännyt lentävään ja pistävään joka sitten tuikkasi sitä silmäkulmaan. 




16 kommenttia:

  1. Missä tämä kärmespaikka on ihan tarkalleen, jotta osataan mekin varoa sitä, jos liikutaan teidän nurkilla?

    Olli on saanut jo exspottinsa ja ilmeisesti ihan oikeaan aikaan. Pitää ruveta siitä huolimatta tekemään punkkitarkastuksia iltaisin. Kaikenlaisia riesoja sitä Suomen kesä tarjoaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tuo meluvalli, eli ihan tuossa lähellä motaria; siinä olisi kivasti pientä rinnettä ja heinämaata missä pojat ovat niin kovasti tykänneet juosta :/ Siitä pääsee kuntopolulle sillan kautta ja siitä (isohkon) sillankin kupeesta on kärmeshavaintoja. Inhottavaa.

      Juu, nämä ampiaiset, punkit, käärmeet...luonto on nyt tullut mun mielestä aivan liian lähelle. Kaikki ikävät luikertelevat, lentävät ja mönkivät sitä pitääkin sisällyttää Suomen suveen. Ilmankin tulis toimeen.

      Poista
    2. ...piti vielä lisäämäni, että kyseessähän on siis se sama kuntopolku jota pitkin silloin tulitte siihen pienelle puusillalle, kärmeshavainnot on tehty sen toisesta päästä. Luotuja nahkoja ja luurankoja olen siellä lisäksi nähnyt, eli ei ihan uusi ilmiö tämä kärmesten kulkureitti.

      Poista
    3. Jaahas, ollaan sitten tarkkana tuolla kärmespolulla!

      Poista
  2. äsh, käärmeet on tylsiä meille koiraihmisille :/ itse pelkään niitä ja pelottaa, että koiraa puree jne. Meillä täällä peltojen keskellä niitä riittää, naapuri tontilla vaivoiksi saakka. Pesä kait tuolla nurkilla tms. Vielä ei yhtään kyytä ( neljäs kesä ) ole havaittuna meidän pihalla - ja toivon mukaan EI tulisikaan. Varsinkin kun itse odottaa nyt kaksijalkaista tontille pyörimään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut kyllä tosi hyvää tuuria, etteivät ole luikerrelleet ne kärmekset naapurin tontilta teille asti! Toivomme, että tilanne säilyy ennallaan, sekä ihmisten (erityisesti sen pienen, tulevan <3) kannalta että nelijalkaisten neitojenkin.

      Poista
  3. Pakko avautua yhtenä käärmefoobikkona toiselle, että me muutettiin edellisestä asunnosta nykyiseen ihan vain pelkästään kyiden vuoksi. Kahden vuoden aikana oli kuusi läheltä-piti tilannetta koirilla (kerran yllätin ne nuuskimasta kyytä, toisen kerran noutajan mahan alta luikerteli kyy, pari kertaa oli kyy jo pystyssä puremaan valmiina kun sain koirat alta pois yms), ja viimeinen niitti oli se, että yhdellä naapurilla oli luikerrelut kyy sisälle asuntoon (rt:ssä kun asuttiin) ja toisella oli kyy kotiovella kerran odottamassa. Mä tulin jo niin neuroottiseksi siellä liikkuessa että meinasi hermot mennä kytätessä eikä lenkkeily ollut hauskaa enää ollenkaan, joten muutettiin sitten alueelle jonka tunsin entuudestaan - ja tiesin että täällä ei ole käärmeitä nähty ikinä. Nyt on niiiiiiin ihana lenkkeillä kun ei tarvii aina kytätä. Eikä ne todellakaan pelänneet meilläkään enää ihmistä, naapurillakin oli luikerrellut kyy muina käärmeinä parkkipaikalla suoraan jalkojen edestä, hyi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä ymmärrän tuon kyiden takia muuttamisen, vähemmästäkin syystä ihmiset ovat vaihtaneet lokaatiota! Kuusi tilannetta on jo niin suuri määrä kahden vuoden aikana, että pelkkä ajatuskin alkaa huimata! Ja tuo, että jos löytäisi olohuoneestaan kyyn...saattaa olla, että pyörtyisin kauhusta. Mua ei nyt ehkä voi sanoa kauhean araksi tai pelokkaaksi ihmiseksi, mutta käärmeet ovat oikeasti sellainen juttu, että saan fyysisiä oireita kun näen niitä; siis että silmissä alkaa huipata ja verenpaine on yhtäkkiä pilvissä. Ei ihan kaikista hauskin juttu kun siitä tilanteesta pitää sitten vielä selvitä poiskin ja huimaa...

      Poista
  4. On kyllä stressaavaa lenkkeillä, kun koko ajan saa olla tarkkana käärmeiden varalle :( Eikä oo kyllä punkitkaan mitään kivoja otuksia.
    Tervetuloa, Aslan tänne meillepäin, täällä on paaaljon ihania voikukkia, nams! T: Elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, siinä menee kyllä lenkistä maku kun koko ajan saa pitää silmällä tienpenkkoja ja kahta koiraa...argh.

      Aslan tulisi telmuamaan mielellään Ellin-neidin kanssa ja samalla vetelemään voikukkia naamariin. Tänään taas sellaiset voikukkametsästykset jo heti aikaisin aamulenkillä...anna mun kaikki kestää! :D

      Poista
  5. Hyi, käärmeitä. En ole varmaan eläissäni nähnyt sellaisen kuin pari kertaa, mutta täytyy taas muistaa pitää silmät auki lenkkipoluilla. Ja sitten vielä nuo punkit! Miksi kesässä on näin paljon kaikkea inhaa :D Täytyyki ruveta vertailemaan vaihtoehtoja miten meillä nuo inhan öttiäiset pidetään kaukana koirista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano; Suomen ihana, vaikkakin lyhyt suvi ja sitten pitää olla kaikki vitsauksia pilvin pimein...ei hyvä. Mä pistin viime vuodelta jäänytttä Biospotixia pojille; ei tullut edelliskesänä punkin punkkia Alfielle vaikka olimme sellaisessakin paikassa jossa niitä oikeasti on enemmän kuin näillä leveyksillä. Uskon siis vakaasti sen tehoon. Pakko uskoa, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole ;)

      Poista
  6. Huh, käärmeitä! Onneksi näillä seuduin ei ole noita iljetyksiä näkynyt. Todennäköisesti kohtaamistilanteessa kävisi näin: emäntä juoksisi kirkuen karkuun ja Mirkku menisi tyhmyyksissään tekemään tuttavuutta ja saisi pureman. Toivon, ettemme koskaan kohtaa!

    Mirkkuun ei ole vielä tarttunut yhtään punkkia, vaikka naapurin koirissa on ollut jo lukemattomia. Lieneekö pikkutytöllä niin kova vauhti, etteivät punkitkaan pysy perässä?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävisi just noin Aslanin kanssa, taatusti menisi häntä heiluen tekemään tuttavuutta (ja ehkä ystävällisellä sinnikkyydellään saisikin juttukaverin kyystä, mistä sitä tietää! :D) ja mä huutaisin kuin sisävesihinaaja (kuten kävi viime kesänä...varmasti kuului kilometrien päähän se vertahyytävä huuto. Ainakin se tuntui omissa korvissa vihlaisuna ;)

      Mirkulle rapsut! :)

      Poista
  7. En ole tavannut vielä tänä vuonna sitä kuollutta kyytä:) Nimittäin minähän otan aina kyyn hengiltä kun näen sellaisen. Kävelysauva on oikein hyvä väline kyyn listimiseen. Tosin ajatelkaa: Suomessa ei sentään ole kuin yksi ainoa myrkyllinen käärme. Mitä se on verrattuna moniin kymmeniin?

    Jos Aslan diggailee noista voikukista, niin sitä pistää sitten öttiäinen jonkun kerran, ennenkuin Aslan yhdistää voikukka, pisto, ei hyvä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaikki on suhteellista :) En tiedä miten sitä asennoituisi jos joutuisi asumaan paikassa jossa on monia myrkyllisiä käärmeitä esim. Australia, ehkä en poistuisi kotoani koskaan ;) Mä en pystyis tappamaan kyytä, koska en kykenisi edes koskemaan siihen millään kepilläkään. Pelkkä ajatuskin on karmea, ettei tosikaan...

      Aslan varoi tänään kimalaista joka pörräsi kukassa, eli kyllä se nyt selvästi yhdisti, että tuollainen surraava ja lentävä ei välttämättä ole hyvä juttu, vaikkei nyt ampiaisesta tai mehiläisestä sinällään ollutkaan kyse.

      Poista