Hallitussa järjestyksessä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

 

Tiedättekö kun kaksi eri eliölajia yrittävät kommunikoida keskenään, eivätkä ymmärrä mitä toinen sanoo? Sitä läheltä liippaa teoria, jonka mukaan miehet ovat Marsista ja naiset ovat Venuksesta. Omassa maailmassani tämä menee siten, että koirat ovat sudesta ja ihmiset ovat syvältä.

Saanen tarkentaa: nykyään suurin osa lenkkiä suoritetaan hyvässä marssijärjestyksessä ihmisen kengän vieressä. Ei tämä vielä mitään, mutta nykyään lenkkitreenauksen aikana minun pitää ottaa kontaktia ihmisen silmiin, kesken kevyen kenttäravini. Minun oletetaan etenevän katse kiinnitettynä ihmisen silmiin niin ettei kumpikaan meistä kompastu omiin tai toistensa jalkoihin. Ihme touhua. En myöskään saa vaeltaa tienpenkkoja pitkin niin halutessani, vaan "saat mennä"-käskyn alla voin ainoastaan tehdä tutkimusmatkoja muualle kuin mitä lenkkarin vierus antaa liikkumavaraa.

Minulla on kaamea aavistus, että tämä kaikki liittyy noihin näyttelytreenauksiin. Tässä kommunikoimme ristiin ihmisteni kanssa; minua ei kiinnosta kävellä nätisti kun paikalla on muita koiria, minua kiinnostaa riekkua ja painia.

ps. Jottei totuus pääsisi kuitenkaan unohtumaan, on syytä mainita, että yksi lenkki vuorokaudessa mennään minun ehdoillani. Silloin juostaan ja riehutaan pitkin maita ja mantuja. Ihmiset eivät siis ole täysin toivottomia tunareita. (Vaikka se monesti siltä tuntuukin.)

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Lenkeillä treenaaminen on tuottanut positiivisia sivuvaikutuksia; kun mäyräkoirapoika on joutunut omaksumaan erilaisen tavan ulkoilla, sen perustottelevaisuus kotonakin on lisääntynyt. Jos ei nyt aivan huimasti, niin ainakin merkittävästi. Se ottaa ulkona omaehtoisesti katsekontaktia siinä missä se ennen kulki koko ajan kuono maassa hajujen perässä ja metsäpoluilla se jättäytyy kulkemaan ihmisen taakse, hyväksyen sen, että laumanjohtaja kulkee ensimmäisenä.

Tämä alkaa mennä vakavaksi siinä vaiheessa kun käytän termiä "laumanjohtaja", tässähän ollaan tosimielellä kouluttamassa koiraa, yrittäen päästä tunkeutumaan sen ajatusmallien ja reaktioiden taakse, eikä ainoastaan yritetä saada sitä kuuntelemaan peruskäskyjä. Vähän huvittaa itseäkin, mutta mikä tahansa edistää koiran ja ihmisten keskinäistä tasapainoa, ei voi olla pahaksi.

OT ja jälkimaininta: täten huomautettakoon niille satunnaisille anonyymeille, jotka ovat kylväneet kommentteihin puoluepoliittista propagandaa – ja jotka allekirjoittanut on jättänyt julkaisematta – että tämän blogin aihepiiri on tarkkarajainen, eikä pidä sisällään yhteiskuntakriittistä otetta ellei se suoranaisesti koske koiria. Ja koska toistaiseksi vaaliuurnilla ei ole koiria nähty, jättäytyy politiikka automaattisesti blogin sisällön ulkopuolelle.

Blogi käsittelee mäyräkoiran kasvamista, eikä mäyräkoira tunnusta mitään väriä, aatetta tai puoluetta. Sitä kiinnostavat asiat ovat hyvin konkreettisia ja liittyvät joko läheisesti tai suoraviivaisesti ulkoiluun, ruokaan ja nukkumiseen. Joten, en jatkossakaan aio julkaista kenenkään poliittisia manifesteja, en edes omiani. Mäyräkoiran manifestinomaisia julistuksia aion, sen sijaan, vastaisuudessakin tuoda julki. 

Jos lähtisin mukaan politiikkaan, ottaisin sloganikseni jotakin sentapaista, kuin... "vapauttakaa sisäinen koiranne" tai "ihmiset liekaan, koirat irti"...hmm... Koirapuolue. Ei pöllömpi idea...