Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olen harrastanut lenkillä puutöitä: oksat olen kuorinut ja syönyt ne, mitkä olen ehtinyt (toivottoman hidas ihminen ehtii pelastaa vain osan puustoa jota kohti määrätietoisesti etenen). Juuret olen kaivanut maasta ja tapporavistellut niitä vähän aikaa. Puoleksi maatuneet karahkat olen riipinyt hiekasta esiin sellaisella vimmalla, että multa on pöllynnyt ympärilläni paksuna pilvenä. En ole vielä kyennyt saamaan kokonaista kantoa maasta irti, mutta voitte uskoa, ettei se ole jäänyt kiinni yrittämisen puutteesta.
Kesällä yritän rikkoa omaa ennätystäni puun työstämisessä ja syödä kokonaisen laiturin.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kotikutoiset taipumuskokeet ovat osoittaneet jo lukuisia kertoja, että koira on taipuvainen syömään kaikkea ja usein. Viimeksi eilen se puklasi hartaan yökkäilyn päätteeksi yhden (tai ehkä useammankin, ken tietää) paperisen nenäliinan mahalaukustaan nurmikolle. Poikaihminen kärsii jokakeväisestä siitepölyallergiastaan ja mäyräkoira kärsii herpaantumattomuudestaan kun sen pitää väijyä putoaisiko niiskuttavan taskusta lattialle nenäliina.
Kertakäyttöiset nenäliinat menevät biokompostina uraansa menestyksekkäästi luovan koiran paperinjalostustehtaalle, jossa se myös käsittelee tottuneesti pahvia. Se hienontaa pahvijalosteen pieneksi massaksi takahampaidensa purupinnoilla ja nielee menemään. Ennen se sentään sylki ne suustaan, kunhan oli ensin pyöritellyt palloksi poskessaan. Räkäpalloja sitten löytyikin piilotettuna pedin alta. Mitä käyttötarkoitusta varten se niitä jemmaili, se jäi havainnoitsijalta arvaamatta.
Teiden reunoilta poimitaan mukaan jäätelötikut ennen kuin ihminen ehtii älähtää. Koira kävelee korskeasti tikku toisesta suupielestään (samalla tavalla sen on nähty kantavan suussaan myös tulitikkuja) pilkistäen, joskus sieltä saattaa pistää esiin myös oksa. Se popsi talvella ladun vierestä suksivoidetta, jonka kaivaminen ulos sen kitapurjeen tietämiltä vaati jo melkoista sorminäppäryyttä. Huulirasvapuikkoihin sillä on loputon himo ja pari kertaa onkin vahingossa sohvalle jääneen huulirasvan anastaja tullut nuolemaan naisihmisensä naamaa hyvin rasvattuine huulineen.
 |
| Anteeksi mutta saanko syödä tuon koivun? Tai edes tuon pienen pensaan? Saanko? |
Yksi kappale huulipunia on meilläkin tuhottu.Tosin sitä ei keretty syömään kokonansa. Ainoastaan muovihylsy murskattiin:)Jos Alfie saa laiturin tuhottua niin sitten se päihittää tuonmeidän rotan. Ossi on nimittäin pistänyt päreiksi kaksi (tosin sen omia) Ikeasta ostettuja fleece-vilttejä joista punaisen se SÖI suurimmaksi osaksi. Tästä todisteena oli seuraavana kesänä metsän lenkkipolun varrella punaisia huopakikkaroita. Kesän aikana ne huopakikkareetkin katosivat. Kakkakikkareet olivat jo huuhtoutuneet lannoitteeksi... Terveisin M-L ps.Huovan syönnin jälkeen Ossi ei ole saanut enää itselleen fleecepeittoja.
VastaaPoistaMarja-Leena: jep, ne hylsyt ne vasta herkkua ovatkin kun niissä on just mäyriäisen suuhun sopiva koko :) Mukavasti rutisee kun puree muovia halki :)
VastaaPoistaMutta siis...viltti?! :D Herranen aika sitä Ossia!:D Mahtoiko olla niin, ettei väri miellyttänyt herraa vai oliko kangas erityisen mukavaa hampaissa? ;) Siinä on ollut jo tekemistä kun on riipinyt suikaleita irti, mäyheltänyt hampaissa (sitkeäähän tuollainen fleecekangas on) ja sitten vielä niellyt vähän kerrallaan. Sinnikäs koira! :)
Teillähän riittää Alfiellä sitten hommaa, sillä taitaakin olla kiireiset päivät :D
VastaaPoistaMeidän tuhohyönteinen on ihme kyllä viime aikoina ollut varsin maltillinen, en edes muista, että viime kuukausina olisi tullut kovin paljoa hävikkiä kotitaloustavaroissa, vaikka aikanaan neiti pisteli kyllä poskeensa käsirasvat postista puhumattakaan.
Sunan: jep, Alfiehan on tunnetusti ehtiväistä sorttia, sille päälle sattuessaan ;)
VastaaPoistaTuholaisten pitää välillä muistuttaa olemassaolostaan; meilläkin on ollut jo vähän liiankin seesteistä, aina pitää välillä jotakin tempaista, että pysyy kotiväki hereillä :) Postit on jätetty rauhaan, kengänpohjalliset ei. Ja kenkiä siirrellään myös uutterasti paikasta toiseen =)