Mäyräkoiralla tuli mitta täyteen

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Tänä aamuna satoi. Pistin jarrut päälle. Yksikään itseään kunnioittava mäyräkoira, joka tässä talossa asuu, ei vapaaehtoisesti lähde uittamaan itseään vesisateessa. Mikä pettymys. Aamulenkit hiljaisuudessa ovat päivän lähes parasta antia, mutta nyt se ilo oli kadonnut.

Kotiin päästyäni tapoin leluni. Jonkun piti kärsiä.

Vieno-Kaino, itse viattomuus.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Monesti lenkkimme alkupätkä vie ohi uroskoiran, joka vartioi raivokkaasti ulkona reviiriään. Tämän kyseisen koiran käytös on pahentunut viimeisten kuukausien aikana: se räyhää nykyään jo ohikulkeville ihmisillekin, varsinkin jos nämä kulkevat pyörällä. Mäyräkoiran ollessa pienen pieni tämä uros pelästytti sen jo pelkällä olemuksellaankin, mutta kasvaessaan se on ohittanut räyhähengen tuskin edes vilkaisemalla selkänsä yli sen suuntaan. Paitsi eilen. Eilen mäyräkoiran mitta tuli totaalisesti täyteen. Uros syöksyi muutaman pyöräilijän perään niin pitkälle kun sen juoksunaru antoi varaa ja mäyräkoira, joka merkkaili kaikessa rauhassa ja omiin puuhiinsa keskittyneenä muutamien kymmenien metrien päässä, nosti päänsä kuin sähköiskun saaneena ja jäi tuijottamaan aggressiivisesti haukkuvaa koiraa. Sen koko keho jäykistyi ja kurkusta alkoi kuulua niin pahanenteistä murinaa, että minun piti katsahtaa hämmästyneesti sitä kohden tarkistaakseni, että mukanani oli todellakin mäyräkoira eikä jokin muu, ehkä huomattavasti isomman rodun edustaja.

Lähestyessämme tätä piha- ja asuinaluevahtia mäyräkoiran murina syveni; sen häntä oli viivasuorana, niskavillat pystyssä ja ylähuuli värisi, se tempoili hihnansa päässä koiraa kohti vimmatusti. Kohdalle päästyämme rauhoitin sitä ja näytin sille, etten hyväksy senkaltaista käytöstä ja se lopettikin, mutta ei ennen kuin se oli saanut sanomansa perille haukkumalla ja murisemalla. Se oli valmiina syöksymään toisen koiran kimppuun ja epäilemättä olisikin sen tehnyt, jos olisi vapaana sen kohdannut.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen nähnyt sen osoittavan minkäänlaista aggressiivisuutta toista eläintä kohtaan. Mutta se oli tuloillaan, jonkun piti käskeä rähisijää olemaan hiljaa. En tiedä mikä laukaisi käytöksen tällä nimenomaisella kerralla; oliko se siinä kun mäyräkoira näki isomman uroksen reagoivan aggressiivisesti ihmisiä kohtaan (se on nähnyt lukuisia kertoja uroksen räyhäävän toisille koirille, muttei ole kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota), sellainen käytös kun on sille itselleen täysin vierasta, vai oliko nyt yksinkertaisesti sen aika, että se halusi näyttää toiselle koiralle ettei tämän pitelemä valta-asema ole ollenkaan niin yksiselitteinen ja mustavalkoinen.

Isompi uros hiljeni ja jäi katsomaan jälkeemme. Kesti pitkään ennen kuin mäyräkoiran häntä laski normaaliasentoon ja sen niskavillat asettuivat. Tuntui, että se askelsi koko pitkän lenkin poikkeuksellisen itsevarmasti eteenpäin.