Olli ja Alfie

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ollilla  ja minulla oli eilen ensimmäinen virallinen blogimiitti.

Minua hieman jännitti ensitapaaminen, joten keskityin aluksi kaivuuhommiin sijaistoimintona, että sain rauhassa sulatella kohtaamista. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Kuvat on epätarkkoja, koska A) pokkarin optiikassa on mitä ilmeisemmin hälläväliä-asetus, joka käyttäjäriippumattomana toimintona kohdistaa terävimmän tarkennuksen varsinaisen objektin ulkopuolelle tai vaihtoehtoisesti objektin hännänpäähän B) kahden mäyräkoiran pysyttäminen poseeraamassa paikoillaan on kokoluokaltaan yhtä vaativa suoritus kuin hiihtäminen pyöröovien läpi. Takaperin.

Olli nuuskii kiinnostuneena, että mistä tämä pitkäkarvainen junioriversio on tehty.

Pojat vaihtavat kuulumisia.

Aarteenetsintää. Olli jätti pyörimättä päättömän kalan raadossa, eikä myöskään kaivanut toista, mätää, kalaa esiin kannonkolosta tai yrittänyt niellä osaa ruotoisesta selkärangasta. Arvatkaa kuka ei jättänyt niitäkään asioita tekemättä?

Kohtaamispaikalla, joka sijaitsi järven rannalla, oli rantavedessä kaksi sorsaa. Alfie kiinnostui sorsista uudella tavalla ja vaikka ei voidakaan vielä puhua ihan riistalle syttymisestä, niin jonkinlainen herääminen koettiin silti. Sorsapariskuntaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa rannassa pyörivät mäyräkoirat, vaan ne käyttäytyivät lähinnä kuin olisivat olleet täytettyjä lintuja, vaikka Alfie oli kahlannut veteen asti ja seisoi valmiusasennossa, häntä viivana, tassu ilmassa. Sorsat eivät ehkä aivan tajunneet, että niiden henki oli hiuskarvan - tai tässä tapauksessa flexin lukitusmekanismin – päässä. Toisaalta vesi oli taas Alfien mielestä liian märkää, joten se ei välttämättä edes olisi halunnut kahlata syvemmälle. Riskiä ei kuitenkaan otettu ja sorsat saivat jäädä lillumaan autuaan tietämättöminä siitä, että se lopullinen kutsu oli käynyt lähellä.

Harmillista, mutta poikien painimatseista ei ole olemassa yhtään kuvatodistetta. Mitä olisivatkaan mäyräkoiratapaamiset ilman leikkiinkutsua, maassa möyrimistä ja oikeaoppisen painiasennon hakemista takajaloilla seisten. 

ps. kuvien saaminen näkyviin tähän postaukseen osoittautui taas maailmahistorian vaikeimmaksi tehtäväksi, kun blogger bugitti ja lataaminen epäonnistui kerta toisensa jälkeen.