Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olen huomannut, että nokkareikäni eli sieraimeni, ovat paitsi loistavat hajujen siirrättämiseen maasta nenäontelooni, mutta niillä on myös toinenkin funktio: niillä voi imuroida muurahaisia. Tämä ei välttämättä ollut paras ideani ja muurahaisen poistaminen kuononi sisäpuolelta osoittautui vaativaksi toimenpiteeksi. Se ei tullut aivastelulla ulos, eikä myöskään kuonon hinkkaamisella tassuihin tai ruohikkoon. Siihen tarvittiin peukalollisen apua. Ihminen on kätevä olemassa.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Mäyräkoira ohitti vihollisen mallikkaasti tänä aamuna. Vastaantuleva uros oli omistajallaan hyvin hallinnassa ja vaikka se ei siedäkään toisia uroksia, se pysyi hyvin kontaktissa. Mäyräkoira ei pysynyt kontaktissa, koska se ei ole sellaisesta kuullutkaan ohitustilanteissa vaikka sen umpiluiseen päähän onkin sitä yritetty saada taottua. Mutta niin hyvin vierellä pysyen se ohitti, että se palkattiin mahalaukkupallerolla heti kohtaamisen jälkeen. On ihan turha mitään nakkeja tai muitakaan spessuherkkuja koiran kuonon edessä heilutella silloin kun se näkee lajitovereitaan, mutta jälkeenpäin palkkaaminen hyvästä ohituksesta saattaa jättää sille tuohon kilpasatulan malliseen kalloon jonkin muistijäljen. Toivossa eläen.
Nyt menen aktivoimaan sitä treenillä. Se on käynyt varastamassa tuulikaapista pohjallisia kengistä yrittäessään keksiä jotakin tekemistä ja energia on taas suuntautumassa ihan väärille urille. Aloitamme aamupäivän kontaktiharjoituksilla ja silityslautaseisomisella. Sen jälkeen se varmasti nukkuukin uupumustaan pitkälle päivään. Mikään ei väsytä tuota poikaa yhtä tehokkaasti kuin aivotyöskentely.
 |
| Mäyräkoira odottaa taivaan tippuvan niskaansa tai kuuntelee ohjeita. Kyse saattaa olla kummastakin. |
Voi ei, Alfons kultakuono, mulla taitaa olla mäyräkoiranikävä huipussaan, kun tekis mieli pusuttaa tuota pystynenää!
VastaaPoistaArvasin myös, että Alf kirvoittaa tälle lauantaille hyvät naurut, siksi poikkesin blogissanne kesken kiireen ja niin kävi ;D))))
Muurahainen sieraimessa! Onko antaa mitään vinkkiä, miten peukalohenkilö sen poisti? Tulee mieleen vaan vanupuikko.
Aivastaminen oli fiksu tyyli omatoimiseen muurahaisen karkotukseen. Vaikkakin taitaa olla refleksi siinä tilanteessa...
Arttu pyysi joskus apua jalkaan takertuneen muurahaisen poistamiseen. Se katsoi ja nosti kinttua mua kohti, ja sieltähän se vihollinen löytyi. Sitä ennen se oli saanu sellaset hullunkohtaukset pitkin nurmikkoa, että arvasin jonkun olevan vinossa ;/
Aivotyöskentely: Artun ollessa pentu en saanut sitä millään työskentelyllä väsymään. Kaikki yhteiset aktivoinnit johti siihen, että se jäi odottamaan että homma jatkuu ja jatkuu ja olen sen kanssa koko ajan. No, toki se joskus väsähti, mutta siihen tarvittiin aika paljon hommaa.
Silityslautaseisonta on jo sanana niin hauska :) Taas iskee morkkis, kun blogi toisensa jälkeen treenaa koiriaan näyttelyyn sun muuhun. Tosin en usko Artun pärjäävän näyttelyssä valkoisen rintamerkin ja järsittyjen kainaloiden vuoksi, enpä tiedä.
Mutta nyt lauantai jatkukoon, viimeinen koiraton sellainen, jihuu vapaus nyt ja juhuu koiran paluu maanantaina :)
Meidän Ossi on valitettavasti rähisevä kaveri yleensä kun kohdataan koiria, sauvakävelijöitä ja melkein mitä vain. Naapurini pitää hankkimiaan kahta kääpiösnautseria aina vapaana mikä ainakin minua ottaa suuresti pannuun. Mieheni on joutunut kohdatessaan nostamaan Ossin syliinsä. Tosin vauriot saattaisivat olla suuremmat naapurimme koirilla mutta raivostuttaa että niitä pitää "suojella" kun omistaja pitää niitä vapaana..Read my lips mitä mieltä olen vapaina juoksevista koirista muutenkin... Ossi typeryksemme ei metsästele murkkuja.Se yrittää ottaa kiinni amppareita jotka taasen yrittävät tehdä pesää parvekkeellemme:( Marja-Leena
VastaaPoistaMai: saat koska tahansa tulla pussaamaan pystynokkaa, se raukka on pusuihin niin tottunut, että ottaa kaiken tyynesti vastaan ;)
VastaaPoistaMuurahainen poistettiin ihmisen pikkurillillä kaivamalla varovaisesti :D Onneksi on nuo sieraimet sen verran isot, että niistä saa noukittua kaikki pullonkorkkia vain aavistuksen pienemmät tavarat pois ;)
Arttu on aktiivinen kaveri, siinä olisikin varmasti poika joka tykkäisi suorittaa kaikenlaista :) Oletteko ajatelleet tokoa tai jotakin? Meitä kiinnostaisi hieman rallytoko, nyt kun ruvetaan vähitellen tottumaan isompiin koiralaumoihin ja osataan jopa rauhoittua vaikkei päästäkään tervehtimään jokaista :)
Onko tuo rintamerkki hylkäävä värivirhe? En muista ulkoa noita Kennelliiton sääntöjä...kainaloista tuskin hylkyä tulisi, en ainakaan luule niin. Ei muuta kuin mukaan vaan, yllättävän hauskaa puuhaa tuo treenaaminen! :) Tänään käytiin ekoissa mätsäreissäkin ja hienosti meni, vaikka pelkäsin, että Alfie kieltäytyy kokonaan kävelmästä kehässä kun vihaa tuota näyttelypantaansa aika paljon. Toisin kävi :D
Marja-Leena: pikkasen alkoi ärsyttää teidän puolesta nuo irtokoirat! Mä en käsitä miksi jotkut kuvittelevat, että niillä on erioikeus mitä tulee koirien pitämiseen vapaana. Ihme touhtua. Niin kauan nuo tietyt ihmiset koiriaan pitävät irti, että jotakin sattuu, valitettavasti.
Ampparit ovat pahoja vastuksia. Nyt ollaan yritetty takoa Alfien päähän, ettei mitään lentävää ötökkää saa yrittää ottaa kiinni. Aivan kuin se tekisi eroa perhosen ja ampiaisen välillä.
Heh, jos muistan ilmansuuntanne oikein, tänä tai ensi kesänä on aikomus tulla sinne päin ystäviä moikkaamaan. Pusukoira voidaan jopa bongata jollakin lenkkipolulla istuskelemasta ;))
VastaaPoistaA on aktiivinen, mutta B eli emäntä ei osaa motivoida tarpeeksi hyvin, tai koira ei ota aina todesta, vaan välillä häslää ja häärää omiaan, tuo ja vie palloa, mutta jos pyydän sitä, jää härnäämään ja järsimään pienen matkan päähän.
Yritän tänä kesänä miettiä tosissaan jotain mihin innostuisimme koiran kanssa. Pyöräilyä kokeillaan heti, kun joku laittaa jomman kumman fillarin kuntoon...
Rintamerkin vaikutus riippuu kai vähän tuomarista. Ei se ihan hylkäävä ole, mutta ei suotava.
M-L: Onpa tosiaan ärsyttävää, jos ne naapurin kääpiöt on edelleen vapaana! Eikö niille uskaltaisi ehdottaa, että molemmin puolin vältettäis ikäviä tilanteita ja koirat olis kiinni... Ettei sun tartte olla aina varuillaan turhan takia. No niin, lainasin Alfin blogia tähänkin, kun alko suivaannuttaa itsekkäät ihmiset!
Mai: oi että oliskin hienoa jos nähtäisiin! :) Pistä heti postia tulemaan blogimailiini (mayrakoirapoika@gmail.com) jos tällainen mahdollisuus olisi olemassa kesällä! :D
VastaaPoistaMeillä on kanssa tuo sama pallon kanssa; jäädään järsimään vähän matkan päähän ja vilkuillaan silmäkulmasta, että miten ihminen suhtautuu!:D Kyllä osaa mäyräkoira kaikki mahdolliset temput kun sitä ei huvita ;)
Juu, tuomareilla on varmasti omia juttujaan mihin kukanenkin kiinnittää erityishuomiota; kauneushan on aina viime kädessä katsojan silmässä, samoin koiran arviointi.