Koira autoilee

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olen huomannut, että auton keskikonsolissa on takatuulettimet niille, jotka joutuvat kärsimään autotuomionsa siellä missä ihmiset eivät halua matkustaa, takapenkillä. Kurjuuden maksimointi helpottaa kun voi työntää kuononsa ja kielensä kiinni tuuletinritilään joka puhaltaa viileää ilmaa kun ulkona on liian kuuma. Tämä tekee autoilun siedettäväksi. Samoin puiden laskeminen sivuikkunoista. Ja turvavyön jyrsiminen.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonse ei pidä autoilusta. Se sietää sitä, muttei pidä siitä. Niin kauan kuin matkustin sen kanssa takapenkillä rauhoittaakseni sitä, se pisti korvia ja hermonpäitä riipivän vinkuvongun päälle ja minä ajattelin itsekseni, että "ihanko totta tässä joutuu matkaamaan takapenkillä jonkun kanssa, kun viimeksi olen siellä istunut säännönmukaisesti kun lapsi oli turvaistuimessa ja se tapahtui silloin kun Metusalah (tai jokin muu vapaavalintainen ja legendan mukaan pitkäikäinen hahmo) oli vielä nuori poika. Ei voi olla totta." Tämän lisäksi koen matkapahoinvointia kaikessa fillaria kovempaa liikkuvassa vempeleessä (koska olen monipuolinen, olen luonnollisesti maa-, ilma-, ja merisairas), joten takapenkkimatkustus ei pidemmän päälle ollut minulle mikään vaihtoehto vaan rangaistus. Julma ja tarpeeton rangaistus.

Koira jätettiin sitten yhden kerran tylysti yksin matkustamaan takapenkille ja ongelma ratkesi. Vinkuvonku väheni 99% siitä mitä se oli ollut; päättelinkin, että olin takuulla itse lietsonut sitä kun jo autoon istuessani kiristelin hampaitani valmiiksi. Heti kun matkanteossa siirrytään kaupunkiajosta tasaisempaan vauhtiin, eli maantieajoon, ilman pysähdyksiä jokaisissa mahdollisissa liikennevaloissa, koira asettuu paikoilleen.

Se valvoo toki liikennettä välillä, nousee takapenkkiä vasten ja katselee perässä tulevia autoja tai yrittää arvuutella ohittavien/ohitettavien autojen matkustajamääriä. Mutta kaiken kaikkiaan se on rauhallisempi. Tietenkin se välillä pyrkii nakertamaan tietään vapauteen eli etupenkille kääntymällä ovelasti kiepille ja yrittämällä järsiä turvavyötään tai valjaitaan rikki salassa, mutta toistaiseksi tiukka komennus on riittänyt lopettamaan nekin puuhat.

Kesällä Alfien turnajaiskestävyys pistetään koetukselle kun matkaamme kotiseuduilleni ja henkiseen kotiini Etelä-Suomeen. Kun tien päällä vietetään sitten yli kahdeksan tuntia, mitataan kantti ja sietokyky, sekä meiltä, että koiralta. Esitän jo nyt valistuneen arvion koirakansalaisen energiamääristä kun se vihdoinkin pääsee määränpäässään autosta ulos. Pitoisuudet ovat korkeat, oletan.

Vesisateen sivullinen uhri.