Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Päivän pakollinen poseeraus, jossa esittelen teille miten puruluulla voi hankkia katu-uskottavuutta pitämällä sitä rennosti suupielessään, aivan kuin polttaisit cohibaa tai jotakin muuta paksua sikaria. Erityisen lisäuskottavuuden saamiseksi kannattaa tepastella rehvakkaana sikaripuruluu suupielestä roikkuen. Muista erityisesti pitää päätäsi koholla, samoin häntääsi, rintaa kannattaa työntää eteenpäin ja nostella jalkoja korkealle.
 |
| Nimeni on Sakari. Sikari-Sakari. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Humppatukkaa ei ole huvittanut kuunnella viime aikoina minkäänlaisia käskyjä juuri ollenkaan. Siis kyseessä ei ole edes se, etteikö se olisi totellut, vaan että se ei ole yksinkertaisesti kuunnellut. Kyseinen asia on helppo todentaa kutsumalla sitä nimellä: kestää muutaman kutsuntakerran, ennen kuin se hätkähtää ja kääntyy katsomaan 'täh, sanoitko jotain, puhuitko?'-ilmeellä. En tiedä mitä se päiväuneksii, mutta ainakaan se ei ole kokonaan valveilla vaan jossakin omissa haaveissaan.
Eilen kävin läpi sen kanssa koko komentorepertuaarin eikä se nikotellut missään kohtaa, vaan suoritti kaikki vaadittavat käskyt välittömästi ja niskuroimatta. Kyllä ne siellä muistissa näköjään ovat, sillä vaan tuntuu pyörivän muut asiat päällimmäisenä mielessä eikä se halua palautella mieleensä mitään niin triviaalia kun jotkin turhanaikaiset temput.
Ulkona ohitukset menevät samaan malliin kuin aina aikaisemminkin; surkea itku livahtaa ilmoille jos ei pääse tervehtimään vastaantulevia koiria, mutta rähjääville se ei vastaa haukkumalla, vaan kävelee häntä pystyssä ohi. Poikkeuksena tietenkin isot, aggressiiviset urokset, jotka ovat omissa aitauksissaan pihoissaan. Näiden kohdalla se tuhahtelee kiukkuisesti ja pörhistelee uhmakkaasti, ja siinä vaiheessa kun se saa ne haukkumaan leukaperät louskuen, se kävelee tyynesti tiehensä. Muutaman kerran olen hieman kauhuissani katsonut, että kohta sieltä vielä tulee joku molossikoira karmit kaulassa sen perään. Tällainen lälläslieru-henkinen kansankiihotus ei voi olla terveellistä kenellekään.
 |
| Talk to the hand, cos the head ain't listening. |
Sikari-kerhossa on kiva olla :) Siinä on hauskinta juuri se suunnaton rehvakkuus, höystettynä miehekkäällä örinällä, jota ei voi erehtyä oikeaksi murinaksi luulemaan...
VastaaPoistaMeidän siilitukka osaa myös rajoittaa vastaanotetun tiedon ja äänen määrää. Ehkä koirat ovat tietoyhteiskunnan rennoimpia otuksia, koska ne eivät hukuttaudu tietotulvaan, vaan seulovat hyvinkin vähäisestä ja harvasanaisesta informaatiosta tarvitsemansa.
Tänne tuli jo eilen leuto sää. En tiedä sanoisinko jipii vai kehveli. Itselle kiva, koiralle huippu, mutta meille yhdessä päätöntä sinkoilua lenkillä...
Pientä mölinää yritettiin jo iltalenkillä uroksille pitää, mutta vielä on tilanne suht hallinnassa. Olen myös pysynyt rauhallisen itsevarmana johtajana, vähentänyt sanallisten käskyjen määrää, viestinyt myös keholla missä koiran on oltana jne. Ei liene vaikea arvata mitä ohjelmia meillä katsotaan oppimisen toivossa ;)
Alf osaa siis mäyräkoirien provokaatio-asenteen ja isompiinkin tehoavan pörhistelyn täydellisesti. "Jos tahdon, sanon kovasti, mutta jos en tahdo, laitan vastaantulijan sanomaan kovasti. Joka tapauksessa Minä olen pelottava kingi."
Mitä lämpimämmät ulkoilukelit ovat, sitä tottelemattomampi Olli lenkeillä on. Aivan kuin varsa olisi päästetty kevätlaitumille. Ohitukset toisten koirien kanssa sujuvat hyvin, mutta ongelmana onkin vetäminen. Emäntä ei pääse niin lujaa kuin Olli haluaisi ja niinpä sitä mennään hihna tiukalla. Emäntä komentaa takaisin vierelle ja sitten kaksi sekunnin kuluttua kakki on taas unohtunut. Huokaus.
VastaaPoistaLuin otsikon moneen kertaa, että humppa_patukka ja ajattelin, että olet opettanut pötkylän humppaamaan :D
VastaaPoistaHieno kuva sinusta Sikari-Sakarina. Meidän iskä oli ihan kade. Hän kun on sikarimiehiä. Hän joutuu tosin tupruttelemaan ulkona. Onneksi ei sentään ole joutunut ulkoruokintaan.
VastaaPoistaSitä ei vaan aina jaksa olla kuulolla. Ei ainakaan silloin, kun se on meikkiksille epäedullista...
Alfiehan on sitten vaan "miehistymässä". Eiväthän miehetkään aina kuuntele mitä heille puhutaan ja käskyn saa antaa tosi kipakalla äänellä ja sittenkin voi vastaus olla: "Puhuit sä mulle?" Terveisin Ossi joka todennäköisesti on erimieltä ja M-L
VastaaPoistaMai: rehvakkuus on melkoista, kyllä :D Sitä pitää aina niin röyhistellä ja pöristä kuin olisi isompi ja vanhempikin otus ;) Uutena ilmiönä on tullut tuo suuremmille, turvallisen välimatkan päässä oleville koirille isottelu...tarkistaa aina ensin, että ko. koira ei pääse kimppuun ja sitten alkaa lällättely, hmph. Ei kyllä mitenkään väistele vastaantuleviakaan, päinvastoin, mutta omat eleet ovat silloin kyllä huomattavasti paremmin sillä hallussa, eli ei välttämättä ihan jokaista ärsytä. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto siis toimii ;)
VastaaPoistaOlli: mäyräkoiran muisti on välillä valitettavan lyhyt, ainakin tietyissä asioissa. Kuulo saattaa myös huonontua lenkeillä, muisti hapertua. Pikkasen meinaa välillä ihmisten hermoja kiristää moinen... ;)
VastaaPoistaSunan: hehehe!:D Ei ole poissuljettu sekään, että humppatukka tanssisi humppaa, pukkihyppelyn ja Main lanseeraaman mäyräkoirapolkan lisäksi ;)
VastaaPoistaPyry: kiitos :) Ihmisiäkin aina naurattaa tuo puruluun asento, varsinkin kun ovikellon soidessa pitää ovellekin kirmata sikari suussa rehvakkaasti :D
VastaaPoistaMarja-Leena: juu, selvästi täällä ollaan miehistymässä pikku hiljaa, paljon on tullut viimeisen kuukauden aikana sellaisia isojen poikien elkeitä poitsuun ;)
VastaaPoista