Koirankoulutusohjelmia

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Viikonloppuni on ollut mainio. Vetäisin niin riemukkaat lenkit ja niin kovilla tehoilla, että uni maistui hyvin lenkkien välissä. Olin mukana kaikessa, ensimmäisenä ja innokkaimpana perheenjäsenenä; katselin telkkaa ja torkahtelin samaan tahtiin sen edessä naisihmiseni kanssa (loogista, koska me kaksi olemme kaikista aikaisimmat linnut hereillä aamuisin jotka nappaavat ne proverbiaaliset madot), harrastin teollisuusvakoilua poikaihmiseni huoneessa (hänen ovensa oli jäänyt auki vastoin kaikkia varotoimenpiteitä) käydessäni vakoilemassa pöydän alla mitä sieltä löytyisi; pureskelin siellä pahvia, jonka palat ravinnoksi kelpaamattomana syljeskelin sitten matolle, kunnes jäin kiinni ja minut poistettiiin tilasta. Leikin sekä itsekseni että ihmisteni kanssa ja mäyhelsin puruluitani. Viikonlopun saldo jäi roimasti plussalle, ainoana miinuksena talvimantteli jonka pukemista yritin väistellä viimeiseen asti. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Katselen toisinaan koirankoulutusohjelmia televisiosta ja pudistelen itsekseni päätäni. Ymmärrän, toki, että ohjelman kiinnostavuutta lisää, jos käsikirjoitukseen sisällytetään ne kiintiöurpot ja toukohousut, jotka eivät tajua eläimistä mitään, että saadaan kouluttaja opastamaan heitä kädestä pitäen kuinka koiraa pitää ulkoiluttaa päivittäin. Eihän koko ohjelmassa muuten olisi minkäänlaista pointtia.

Viimeisin jakso Isännän ja koiran käytöskoulusta sai taas silmät pyörähtämään muutaman kerran kattoa kohti. Bichon frise-rotuista koiraa pidettiin, get this, ei häkissä vaan kuljetusboxissa normaalin työpäivän pituisen ajan, eikä se senkään jälkeen päässyt lenkeille. Ja sitten päiviteltiin suu vaahdossa kuinka koira on niin levoton ja ylienerginen ja tekee kaikenlaista pikkuhäijyä talossa, kuten esim. napostelee popcornit kulhosta ja varastelee polvisukkia. Jep, meillähän vastaavaa tapahtuu vaikka liikuntaa koirapojalle tulee vähintään se 2-3 tuntia päivässä. Paitsi ettei meillä jätetä popcornia koiran ulottuville, eikä meillä kukaan käytä polvisukkia.

Näissä koirankoulutusohjelmissa tuntuu olevan punaisena lankana ja johtoajatuksena kouluttajien puuttuminen ensimmäisenä suurimpaan kipupisteeseen: liikunnan vähyyteen. Maalaisjärki minulla ainakin puhuu selvästi artikuloiden ja kovaäänisesti: jos koira ei saa liikuntaa, ei voida olettaa, että se saisi purettua ylimääräenergiaansa mihinkään kovin tuottavaan. Eikä voida olettaa, että sen kunto pysyisi hyvänä, jos se makaa sohvalla viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Miten ihmeessä on olemassa koiranomistajia jotka eivät tätä tiedosta? Tietenkin osa on niitäkin, jotka tietävät tämänkin, mutta jotka eivät, syystä tai toisesta, katso tarpeelliseksi ulkoilla koiransa kanssa. Jotenkin vaan minusta tuntuu aika suhteettomalta, että meillä on neljä vuodenaikaa (joista kolme ovat tavalla tai toisella, mielestäni, säiden puolesta aika suolesta, erityisesti – 30 asteen pakkaspäivät talvisin) enkä tunne yhtään koirakkoa jotka eivät edes yrittäisi ulkoilla päivittäin, säistä riippumatta. Kun taas monet näistä koirankoulutusohjelmista on kuvattu jossakin Ikuisen Auringon valtakunnassa, jossa talvisäitä ei nähdä kuin postikorteissa. Ja siltikään koiran kanssa ei viitistä/haluta/osata/jakseta ulkoilla säännöllisesti. Hmmm...

Ja että tämä ei menisi suhteettomaksi jeesusteluksi, niin voi, minä teen varmasti päivittäin virheitä itsekin kasvattaessani ja kouluttaessani Alfieta, mutta uskaltaisin silti väittää, että liikuntaa ja aktiviteettejä se saa riittävästi. Menen jopa niin pitkälle, että väitän sen olevan onnellinen koira. Se uskoo kun sitä kielletään, olkoonkin, että "kerta kiellon päälle" on sen metodi, millä se yrittää saada tahtoaan perille. Ja että ulkona se haluaa osallistua monesti reitinvalintaan ja sitten seisoskellaan hyvä tovi risteyksessä ja katsellaan kumman kantti pettää ensin. Ja se on aina koiran kantti. Se ei olisi Alfie, ellei se yrittäisi velmuilla välillä ja mennä siitä mistä aita on matalin tai kokonaan poistettu.

Voi vain kuvitella hiljaa mielessään mikä härdelli ja hävityksen kauhistus täällä vallitsisi jos koiraa pidettäisiin liikuttamattomuuden tilassa päiväkausia, ilman että se olisi kipeä ja siihen olisi perusteltu syy. Sitä paitsi, kyllä kajahtaisi itselläkin, jos ei pääsisi lenkille.