Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Kuten jo aiemminkin on todettu, minä olen haju- en näkökoira. Olisin tosi huono opaskoira, koska todennäköisesti kuljettaisin ihmistä päin jokaista lyhtypylvästä ja tolppaa joka ulkona on. Saattaisin kierrättää häntä harhaan monilla retkilläni ja tunnin reipas kävely venyisi metsälenkiksi jossa kuljettaisiin upottavan suon kautta ja rämeikön läpi ryteikköön. Ilmeisesti tästä syystä johtuen mäyräkoiria ei nähdä kyseisissä hommissa kovinkaan usein.
Minä en käytä silmiäni ulkona, paitsi silloin kun näen horisontissa toisen koiran, erityisesti jos se on joku koirakavereistani. Ihminen toivoo että katselisin enemmänkin ympärilleni, mutta hän ei ole vielä sisäistänyt sitä tosiasiaa, että ainut syy miksi raahaan häntä mukanani on se, että hän on silmäni. Varoittaa autoista, komentaa pois tieltä jos takaa tai edestä tulee pyörää ja pulkkaa. Luulisi, että hän olisi tämän jo tajunnut näiden kuukausien aikana. Minun tehtäväni on keskittyä olennaiseen, hänen puolestaan ympäristön tarkkailemiseen.
Se, miten hyvin näen, on suoraan verrannollinen ympäröiviin olosuhteisiin. Esimerkki: olen menossa ulos viedäkseni ihmisen lenkille. Näen sivusilmällä että hän kaivaa talvivaatetustani esiin ja tekeydyn paitsi sokeaksi, myös kuuroksi. En näe, että hän haluaa lähteä ulos, enkä kuule kun hän pyytää minua mukaansa. Heti kun talvipomppakauhistus pistetään pois näkyvistä, minä kirmaan paikalle. Enter: valikoiva näkökyky. Toinen esimerkki: nyt toipilasaikani minua yritettiin saada syömään oksennuksen estolääkettä, joka oli muka taidokkaasti piilotettu raejuuston sekaan. Minä näin sen sieltä. Ja haistoin. Tökin raejuustoa kuonolla sivuun, erottelin tarkasti lääkemöyheen sen seasta ja siirsin syrjään. Kuka luuli huijaavansa ja ketä? Enter: tarkat silmät. (Menettely ei sinällään tuottanut tulosta, koska ihmiseni avasi suuni ja työnsi lääkkeen kurkkuuni. Kunniakseni on kyllä mainittava, että kaikki muut pillerit nappaan mukisematta.) Kolmas esimerkki: ihmiseltä putoaa maahan kirjekuori. Olen salamana paikalla. Enter: nopea havainointikyky. Ihminen nappaa kirjekuoren ennen kuin ehdin ottaa sen hampaideni väliin. Enter: ihmisen silmää sukkelampi reaktionopeus. Pahus.
En ole varma miten hyvä näkö mäyrispojalla on. Ainakin se tuntuu tunnistavan omat ihmisensä suhteellisen kaukaakin. ”Suhteellinen” on tosin juuri ja nimenomaan sitä; suhteellinen käsite. Mikä nyt sitten on mäyräkoiralle ”kaukaa” kun se on niin matala, että pieni varpukasvillisuuskin saattaa olla sille varteenottettava näköeste. Tosin se luulee kaikkia mustia henkilöautoja meidän autoksemme, mutta sehän nyt johtuu, vain ja ainoastaan siitä, ettei se ole vaivautunut opettelemaan rekisterikilpien tavaamista.
Äippä meinasi seota, kun katseli niitä mäykkyihanuuksia antamastasi linkistä.
VastaaPoistaHajuaistiin voi aina luottaa. Minäkin suunnistan nykyisin hajuilla, kun kaihi on vienyt näön anhittomiin.
Jokos nappuloiden määrä on vakiona?
Olen huomannut, että Ollilla on hämärässä tavallista huonompi näkö, mutta sen kanssa pärjää. Huonommin pärjätään satunnaisesti toimivan kuulon kanssa: kuulo on hyvä, jos ollaan lähdössä ulos, on ruokaa tarjolla tai tapahtuu muuta mielenkiintoista. Halutessaan mäyräkoira osaa olla täysin kuuro.
VastaaPoistaPyry: eikös ollutkin kivoja kamoja siellä nettikaupassa? :) Sieltähän voisi tilata vaikka ja mitä! =)
VastaaPoistaOnneksi mäykyillä on loistava hajuaisti, jonka varassa on hyvä suunnistaa, jos näkö alkaa vanhemmiten hämärtyä. Nenään voi aina luottaa!
Nappuloiden määrä ei ole vielä ihan vakio, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Riisin osuus vähenee joka kerta.
Olli: Alfien hämäränäössä en ole huomannut mitään erityistä, ainakaan vielä, mutta selvästi sitä välillä hirvittää kulkea pimeässä kun aikaisin aamulla katulamppuja on sammutettuina säästösyistä.
VastaaPoistaKuulo on meilläkin valikoivasti hyvinkin huono välillä. Mä uskallan veikata, että valtaosalla mäykkyjä se on rotupiirre, että sitä otetaan pois päältä aina tarvittaessa ;)