Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Illalla kotiteatterihuoneessa on hiljaista. Miesihmiseni istuu tietokoneensa edessä ja tuijottaa näyttöä keskittyneesti. Hiippailen paikalle. Tutkin paikkoja, työnnän kuonollani varovasti tavaroita. (Niihin ei saa koskea.) Hän ei huomaa mitään. Pöydällä on piparminttuteetä mukillinen, se tuoksuu huumaavasti. Makaan hetken hänen tuolinsa alla, pehmeällä villamatolla, kunnes hän huomaa minut, rapsuttaa vatsaani ja hörähtelen tyytyväisenä.
Naisihmiseni istuu makuuhuoneen sängyllä, kutoo kaulahuivia ja katselee televisiota. (Lankakerää ei saa ottaa eikä kudinpuikkoihin koskea. Joskus olen ottanut. Joskus olen koskenut.) Käyn siirtelemässä hänen joogamattoaan kuonollani. Varastan villasukan. Hän huomaa minut, rapsuttaa niskaani. Piilotan villasukan petiini kun hän katsoo muualle.
Hiiviskelen yläkerran aulassa. Poikaihmisen huoneen ovi on valitettavasti taas kiinni. Työnnän kuononi kynnystä vasten, nuuskin. Kukaan ei avaa ovea. (Sinne ei saa mennä yksin, eikä varsinkaan ilman lupaa. Menen välillä. Yksin ja ilman lupaa.)
Haen pediltäni Verokarhuni ja menen makaamaan ylimmäiselle rappuselle. Siirryn siitä vähitellen pari askelmaa alemmas, työnnän pääni rappusten välistä ja katselen alakertaan. Poikaihminen istuu sohvalla, pelaa pelikonsolillaan. (Olen syönyt häneltä muistikortin. Hänellä on käytössään toinen. Siihen ei ehdottomasti saa koskea.) Makaan rappusten puolivälissä, pidän silmällä Verokarhuni kanssa sekä yläkertaa että alakertaa. Minun tehtävänäni on toimia vahtikoirana iltaisin, ainakin siihen asti kunnes nukahdan. Siihen kuluu arviolta kaksi minuuttia. Vahtivuoroni on lyhyehkö.
 |
| Havainnoin ja tarkastelen ympäristöäni lintuperspektiivistä. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koira on nukahtanut portaille. Käyn korjaamassa sen talteen ettei se kierähdä unissaan alas rappusia ja kannan sen Verokarhunsa kanssa pedilleen. Sieltä löytyy yksi kappale villasukkia, pala pahvia ja katkennut kitarankieli; Alfien aarteet. Kerään ne pois ja pistän Verokarhun tilalle, koska se nukkuu aina pehmolelunsa kanssa ja jos sitä ei yöllä löydy, löytyy aamulla pedistä sukka, jos toinenkin.
 |
| Vahtivuoroni uuvutti minut täysin. Mukanani unessa uskollinen Verokarhuni. |
Voi miten on toinen suloinen:)!!! Meidän Topi nukkuu ihan samassa asennossa ja yleensä sohvaa vasten lattialla. Alfie siis osaa itse mennä portaita? Meillä Topi ei niihin lähde sisällä ollenkaan. Ainoastaan eteisestä kun menee kolme porrasta olohuoneeseen, ne se on oppinut menemään, vasta muutama kuukausi sitten tosin. Muihin portaisiin se ei uskaltaudu. Mukavaa iltaa!
VastaaPoistaNukkuva koira on kyllä hellyttävä näky ;) Siis, Alfiehan ei _saisi_ mennä yksin rappusia, mutta nykyään sillä on sellainen hiipivä hivutustaktiikka jos lapsiportti ei ole kiinni, että tulee vaivihkaa alas porras kerrallaan. Yleensä pyritään kantamaan se ylös ja varsinkin alas, mutta se tykkää kovasti loikoilla portailla ja kurkistella niiden välistä =) Mukavaa aamua sinnepäin! :)
VastaaPoista