Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Kun sinulta jää ruokaa tähteeksi, toivoisin ettet haaskaisi evästä laittamalla sitä roskikseen. Erityisesti ja varsinkin kun talossa asuu ainaisesti nälkäänäkevä koira. Minun vatsaani mahtuu aina. Voin vallan hyvin toimia biokompostina.
Kun haukun, minulla on asiaa. Toivoisin, että antaisit itseilmaisulleni tilaa. Miltä sinusta tuntuisi jos sinulle sanottaisiin "riittää" aina kun avaat suusi. Aika ohkoista olisi kommunikaatiosi lajitovereittesi kanssa. Joutuisit käyttämään viittomia.
Kun sinä lauleskelet itseksesi, toivoisin sinun muistavan ettet ole silloin yksin. Minun korvani ovat herkät. Hyvin herkät.
Kun olemme lähdössä ulos ja sinä haluat pukea minut, toivoisin, että tajuaisit minun haluavan kulkea alasti. Se on minun oikeuteni. Ei ole minun vikani ettei sinun kroppaasi peitä karvakerrasto ja joudut kiskomaan monia vaatekertoja päällesi. Älä kosta sitä minulle.
Kun nukun sängyssäsi, toivoisin ettet jatkuvasti siirtelisi minua. Minä tarvitsen paljon enemmän tilaa kuin sinä. Koukista jalkojasi ja makaa käsiesi päällä niin mahdut paremmin.
Kun teet ruokaa tai laitat astioita tiskikoneeseen, minä haluan maata jalkojesi päällä. Toivoisin, että hyväksyisit tämän. Olet yrittänyt saada minua siirtymään siitä jo kuukausien ajan, etkä ole onnistunut. Tiedä milloin olet hävinnyt.
Kiitos.
Terveisin Alphonse, mäyräkoira
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kun nukun, toivoisin, ettet työntelisi kosteaa kuonoasi kasvojani vasten ihan vain tarkistaaksesi pihiseekö minussa henki. Olen varma, että huomaat kyllä jos näin ei ole. Sinun ei tarvitse käydä tarkistamassa asiaa pitkin yötä.
Kun herään, toivoisin ettet asetu blokiksi vessan oven eteen vaatimaan aamurapsutuksia. Tällä menetelmälläsi ainoastaan hidastat aamutoimiani ja myös viivästytät omaa aamulenkkiäsi.
Kun juon aamukahviani ja yritän saada silmiäni pidettyä auki sen verran etten tunge kahta piilolinssiä samaan silmään - kuten on joskus käynyt - toivoisin, ettet komentele minua haukahtelemalla. Se ainostaan ärsyttää minua ja aamulenkkisi viivästyy entisestään. Lisäksi saatan hermostuksissani laittaa ne piilolinssit päällekäin ja luulla, että olen äkisti yön aikana sokeutunut toisesta silmästäni.
Kun lähdemme ulos, toivoisin, että koska olet venkoillut uloslähtemisen kanssa jo varttitunnin, sinulla riittää pidätyskykyä myös oven ulkopuolellakin, ainakin sen kymmenen metriä, että päästään pihasta pois, etkä lorottele naapurin etuoven tietämille.
Kun kävelemme pyörätietä ja teet isomman hätäsi sopivasti keskelle tietä ja kumarrun korjaamaan sen talteen, toivoisin ettet silloin hypi minua vasten hoputtaaksesi minua eteenpäin, ettei käy niin kuin viime viikolla kun tönäisit kättäni juuri kriittisellä hetkellä, enkä ollut vielä ehtinyt vuorata sitä pussilla, ja hanskan peittämä sormeni osui keskelle jätöksiäsi. Muistanet jo siitä yhdestä kerrasta, että lenkki loppuu sillä samaisella silmänräpäyksellä.
Kun syöt ateriaasi, toivoisin, että pidättäydyt omassa ruokakupissasi. Minäkään en norkoile sinun ruokasi vieressä ja yritä rukoilla siitä osaa.
Kiitos.
Terveisin Maria, mäyräkoiran ihminen
Hyvä Alfie, olen täysin samaa mieltä kanssasi mainitsemistasi asioista. Varsinkin ruoasta. Tänään ihmisiltä jäi täysjyväriisiä kattilan pohjalle. Sain kauhallisen riisiä ja sen jälkeen nuolla kattilan puhtaaksi. Voi pojat, se oli hyvää. Sitä en vaan ymmärrä, että laittoivat kattilan vielä astianpesukoneeseen? Sehän oli jo puhdas?
VastaaPoistaTerv. Olli
Olli: minunkin mielestäni riisi oli todella hyvää, kunnes sairastuin ja jouduin sille hiivatin riisidieetille. Nyt se tavara ei enää oikein uppoa minuun. Mutta jugurtti! Saan nuolla jugurttipurkit ja jo pelkkä jugun haju saa minut villiksi ja nuoleskelemaan huuliani.
VastaaPoistaAssch. Kyllä teillä muilla pojilla on hienot oltavat. Ossi-parka joutuu kaiken syömään omasta kipostaan:( Ei auta kertoa sille, että muut saavat nuolla kattiloitakin. Pidetään ihan salaisuutena:)
VastaaPoistaTuosta kaupan eteen jättämisestä: minä en taitaisi uskaltaa jättääkään koiraani kaupan eteen kun niitä varastellaankin nykyään niin paljon. Moniin kauppoihinhan saa nykyisin ottaa koiran paitsi ruokaosastoille. Tosin jokunen vuosi sitten kun oltiin Berliinissä niin Ossi (ja minä) jäimme tylysti KaDeWen ulkopuolelle kun siinä oli oikein hieno MÄYRÄKOIRIEN sisäänviennin kieltokyltti. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa... No kävelimme puistossa sen aikaa kun tyttö ja mies kävivät ihastelemassa tavarataloa. Terveisin Ossi ja M-L
Riisi on ihan arkiruokaa. Viimeksi sain kyllä riisi-kaura-ohra-hirssi-tattari-puuroa. Menetteli.
VastaaPoistaMinä eläisin pelkillä naudan mahapullilla. Enkä ymmärrä miksi emäntäihminen nyrpistelee nenäänsä sille hajulle, jonka vuoksi saan mahapullia ihan liian harvoin.
Jugurttia sain viimeksi kesällä, kun haukkasin rupikonnaa. Emäntä luuli että kuolen, ja juotti piimää ja jugurttia oletettuun myrkytystilaani. No, sitten joutui käymään kanssani pihalla 3 kertaa seuraavana yönä. Vatsalaukkuni venyy, rakko ei.
Marja-Leena: meidän kauppojen edessä olevat häkit ovat lukollisia, joten koiran voi jättää sinne vallan turvallisesti. En jättäisikään, ellei näin olisi. Lukko toimii euron kolikolla, joka on siis pantti, eli sen saa pois kun avaa lukon.
VastaaPoistaMäyräkoirakielto kauppaan! =) Ohhoh, ovatkohan juuri tämän rodun edustajat osallistuneet aktiivisesti näpistelyyn tms. kun ovat erityisesti tulleet nimetyiksi? :D
Mai: Alfie eläisi kanssa aika hyvin noilla naudanmahapullilla (juu, löyhkäävät kuvottavalta...), mutta jugurtilla vielä paremmin ;) Piimä vetää meillä poitsun mahan löysälle, mutta jugurtti ei, tosin ei se sitä paljoa saa, välillä saa putsata jugurttikupin. Kaikki hapanmaitotuotteet on tietysti laktoosittomia. Viili on kanssa sellainen, että Alfie latkisi sitäkin menemään aamusta iltaan ja se onkin hyvä keino, että jos sillä meinaa mennä ruoka hotkimiseksi, niin ruokalusikallinen viiliä sekaan ja syöminen hidastuu nautiskeluksi ;)
VastaaPoistaps. Mua hieman hirvittää jo tuleva kesä, kun tuo mäyriäinen menee jatkuvasti kuononsa kanssa joka paikkaan, että montakohan kyytä ja ampiaista se ehtii löytää ennen kuin kesä on ohi...ja se ruohon syöminen, kun sen maha on muutenkin herkkä...mitäköhän sitä keksisi...?