Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Kaikkein veikein, itsestäänreagoiva aktivointilelu on tietenkin ihminen, mutta väsymättömin se ei ole. Eikä aina yhteistyökykyisin. Se käyttää joskus sanoja "ei nyt" ja "kohta" tai "menepä pois, nyt ei ole leikin aika". Se on myös arvaamattomin. Se saattaa yhtäkkiä lakata leikkimästä, tuosta noin vain, ihan kesken kaiken. Tätä eivät hengettömät lelut koskaan tee. Ihmislelussa on siis hyvät ja huonot puolensa, mutta toistaiseksi se on ollut vertaansa vailla, varsinkin silloin kun se on virittäytyneenä leikkitaajuuksille ja siinä on riittävästi virtaa. Olen huomannut, että jos ihmisen ei anna lataantua rauhassa, se ei leiki hyvin tai pahimmassa tapauksessa ollenkaan. En ole vielä löytänyt onko siinä jokin kytkin tai katkaisija jolla sen saisi aktivoitua. Öisin se ei nimittäin tee yhtään mitään. Öisin se vain möllöttää sängyssään silmät kiinni ja teeskentelee ettei näe minua kun yritän herätellä sitä.
 | |
| Voitaisko yhdessä leikkiä tällä pallolla, voitaisko? |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Pyramid-aktivointilelu on ollut tauolla pari kuukautta, koska Alfie turhautui sen kanssa ollessaan liian pieni vielä hoksaamaan millä periaatteella homma toimi (ja erityisesti koska ajattelematon ja yllekirjoittanut ihminen oli leikellyt kuivalihapalat sen sisälle niin suuriksi paloiksi, ettei niitä meinannut veitsellä ronklaamallakaan saada ulos. Onko ihme, että koiralla paloivat päreet koko lelun kanssa?). Nyt Pyramid on kuitenkin muistettu kaivaa esiin kaapista ja meno sen kanssa on ollut vallan villiä ja hulvatonta.
Sen sisälle on pistetty nappuloita ja kumiseen aktivointipalloon on pilkottu juustoa. Ensin koira työstää Pyramidia sen puolisen tuntia keskittyneesti: riekkuu sen kanssa ympäri taloa, kieli suusta roikkuen, ja kun se on tyhjennetty herkuista, se käy pallon kimppuun samalla periksiantamattomuudella. Tämän jälkeen kun se vielä vetää reilun tunnin rivakan lenkin, se tykkääkin ottaa rauhallisemmin useamman tunnin ajan.
Lauantaina se myös sai uuden lelun lisää: Brainy-aktivointilaudan, jossa laudan päällimmäistä levyä pyörittämällä, joko tassuilla tai kuonolla, alta paljastuu pyöreitä koloja joihin voi piilottaa makupaloja. Sen vaikeusaste ei ole kovinkaan huima, mutta kun se otetaan tarpeeksi harvoin esille, siitä riittää sen hetken verran haastetta ja pähkinää purtavaksi. Miten saada lauta pyörimään ilman että sitä yrittää purra palasiksi? Ja ennen kaikkea, miksi sitä ei saa purra palasiksi? Luulen, että se on kuitenkin se suurin aivopähkinä mietittäväksi.
 |
| Siis, ihan tosi, nyt on vähän puuduttavaa ja pitkästyttävää. |
Alf, miten saat Pyramidissa kulumaan puoli tuntia! Laittaako emäntäsi sinne sisälle kokonaisen kanankoiven, vai huvittaako sinua vaan pitkittää leikin iloa, vaikka hoksasit jo ajat sitten, miten namit tulee ulos?
VastaaPoistaMeillä Pyramidi laitettiin kaappiin, kun muutettiin uuteen, tarkemman vuokraisännän asuntoon. Kesällä Pyramid huvittaa koiraa ja katsojia takapihan nurmikolla. Viime kesänä koiran ääntely ja harmistunut yksinpuhelu oli ylivoimaisen hauskaa. Mutta puoli tuntia? No way! Tyhjentäminen kestää suunnilleen saman ajan kuin kuivalihan pilkkominen Pyramidiin mahtuviksi kappaleiksi.
Ja aktivointipallo on tyjä ennen kuin emäntä ehtii kävellä huoneesta pois...
(Arttu on aina ollut äkkiä kyllästyvä ja lyhytjännitteinen, joten älä välitä, vaihtaisin oitis koiraa sellaiseen, joka VIIHTYY ostamieni lelujen kanssa, joiden tarkoitus on antaa koiralle muuta ajateltavaa kuin emännän piinallinen tuijotus tai lenkin tai ruuan odotus.)
Me saiimme jokunen vuosi sitten lahjaksi sellainen aktivointipallo joka oli hiukkasen suurempi kuin tennispallo ja mielestäni siis aivan liian pieni. Ossi oli nimittäin sitä mieltä että jos siellä sisällä kerran on jotain herkkua niin sehän saadaan ulos sieltä rikkomalla ja repimällä pallo.... En usko että Ossi on koskaan kyllin vanha leikkimään sillä repimättä sitä palloa riekaleiksi... Veikkaan että Alfie on oikeassa ja paras aktivointilelu olemme me.... Terveisin Ossi ja M-L
VastaaPoistaMai: Siis, meillähän on tosi liukkaat lattiat ja pyramid on liukasta materiaalia, joten sitä on vaikeaa saada matottomalla lattialla pysymään paikallaan (seinäänkin kun sen kiinni junttaa, se luistaa otteesta) nanosekuntia kauempaa. Sisälle laitettiin nappuloita, ei kokonaista kanankoipea, vaikka Alfsson olisi varmasti sen kanankoiven ottanut mieluummin ;) Alfie olisi sillä varmasti leikkinyt vaikka kuinka kauan koska tyhjänäkin se tykkää sitä pyöritellä ihan loputtomasti ja koko lelu on yltäpäältä kuolassa =)
VastaaPoistaAktivointipallo on kanssa tyhjänä sillä jalkapallona, pallottelee sillä yksikseen ja sen lisäksi sen kanssa 'pelataan jalkapalloa' yhdessä: tykkää ottaa pallon kiinni etutassullaan kun sitä vieritetään ja sen jälkeen juoksee sen kanssa karkuun, mutta tuo takaisin pyydettäessä, ainakin joskus. Vähän on vielä nuo futiksen säännöt meiltä hukassa, kun palloa kuljetaan suussa, mutta ne ovatkin Alfien omat säännöt :D
Ja hei, mä voisin vaihtaa haukkuvan koiran tuijottavaan...tehdäänkö vaihtarit pariksi päiväksi? :) Aiheesta on tulossa tämän päivän postaus, terv. nimimerkki "korvat soivat"
Marja-Leena: joku onkin joskus sanonut, ettei mäykyt tykkää leikkiä leluilla joita ei saa hajalle ;) Pitänee kutinsa tämäkin viisaus, vaikka meillä kyllä pallot ovat saaneet olla rauhassa, kumma kyllä ;)
VastaaPoistaJa sitten on ne "metrin halot", tykkääkö Alfie kantaa lenkillä valtavia puusta pudonneita oksia? Meillä se on ulkohuvi nro 1:) Tai no, oikeastaan nro 2 kaiken sen pas**n syömisen jälkeen, mutta nyt nuo kinokset vaikeuttavat suosituimman lajin harrastamisesta:) Joten Topi keskittyy juoksemaan pitkä oksa poikittain suusssaan eteenpäin ja aina pysähtyessään repii sitä vähän rikki ja taas jatkaa matkaansa... Meillä ei ole mitään aktivointileluja ja kaikki muut on suolistettu, jäljellä on oikeastaan vain purulelut. Nekin ovat jotain mallia kultainennoutaja, kun pienemmät tuo pistelee poskeensa ennen kuin ehtii selän kääntää. Tennispallo on mieleinen lelu sisällä, Topi juoksee se suussaan, viskaa pallon sivulle, jotta se pomppii ja syöksyy perään. Ja tietenkin pallo on aina sohvan alla ja sitten tulee hirveä poru. Topi leikkii pallolla ihan niin kauan kuin mulla hermo kestää hakea sitä sohvien alta veks, toisina päivinä siis pitempään kuin toisina:)
VastaaPoistaAnu: Alfie ei kantele suussaan halkoja, mutta pieniä oksia tykkää pureskella ja sitten saakin olla huutelemassa "jätä" vähän väliä, ettei se sitten oksentele niitä pois kun sillä oli se maha niin ärtynyt tuossa vähän aikaa sitten. Onneksi se tänäänkin pudotti jokaisen oksantyngän ulos suustaan kun komensi, että jotakin sentää menee käskyistä tässäkin vaiheessa perille asti, heh :)
VastaaPoistaAlfie on aika vähän loppupeleissä suolestanut noita lelujaan, nyt kun asiaa miettii, mutta se vetää kyllä ajatuksen nopeudella puruluun mahaansa, joten kai se sitten riittää, että saa niihin paneutua, mene ja tiedä :) Pallot on pop täälläkin ja nuo aktivointilelut, niiden kanssa se kyllä jaksaisi temuta jos niitä olisi jatkuvasti ja rajattomasti tarjolla, mutta niiden antamista säännöstellään ettei niistä sitten mene maku heti :)
Pallot menevät kyllä kiusallisen usein kaappien ja sohvien alle ja siitä seuraa joko tarmokasta haukkua tai surkeaa vonkua, päivästä riippuen ;)