tiistai 24. toukokuuta 2011

Jänikset ja rusakot, ne suloiset töpöhännät


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Tiedättekö kun koirat hinkkaavat itseään erinäisiin hajuihin ulkona, peittääkseen oman ominaistuoksunsa ja harhauttaakseen sillä näin saalistaan? Monet lajitovereistanihan hinkuttavat turkkiaan esim. linnunjätöksiin tai muuhun ns. sheibeliksi luokiteltavaan orgaaniseen ainekseen. Minähän olen alusta asti kiehnännyt renkaanjäljissä (auto tai pyörä, molempi parempi) tai talvella moottorikelkan jättämällä ladulla.

Ihmiseni ovat vasta nyt oivaltaneet, että haluan naamioitua ajoneuvoksi johtaakseni saaliini harhaan. Olen citykoira, mitenkäs muuten?


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Eilisellä iltalenkillä mies ja Alphonse olivat kohdanneet jäniksen. Tämän on huomionarvoista siksi, että jänikset ja rusakot eivät ole koskaan aikaisemmin nostaneet karvanaaman (jälkimmäistä siis kutsumme karvanaamaksi tässäkin yhteydessä. Edellinen on ajanut sänkensä.) pulssia yhtään lyöntiä nopeammaksi, ei edes silloin kun on ohitettu vast'ikään toiseen hiippakuntaan vaihtanut eli autuaimmille porkkanapelloille muuttanut töpöhäntä, mutta tällä kertaa kävi toisin.

Mäyräkoirahan on ollut lähinnä kiinnostunut siivekkäästä riistasta ja julistanut yhdenmiehensodan pikkutirppejä vastaan (västäräkit erityisesti vihan kohteena), sekä suoranaisia raivontunteita ovat nostattaneet varikset, harakat ja uutuutena nyt myös korpit. Sorsia se, sen sijaan, jaksaisi tuijotella loputtomiin ja kumma kyllä viimeksi kohtaamamme pari koiraspuolista sorsaa eivät olleet moksiskaan sen läsnäolosta. Ehkä niillä on jokin keskinäinen salainen sopimus, jonka olemassaolosta minulla ei ole sen tarkempaa tietoa. Tai sitten sorsat olivat mahdollisesti nauttineet jotakin rauhoittavaa ainetta, koska torkahtelivat mäyräkoiran seistessä parin metrin päässä passissa. Mäyräkoiran häntä heilui iloisesti, eikä sen eleissä ollut mitään saalistukseen viittaavaakaan.

Jänikset ja rusakot ovat saaneet rauhassa lisääntyä ja pyrkiä täyttämään kulmakunnan metsiä ja pöpelikköjä. Kiitettävästi niitä onkin siunaantunut ja kooltaan ovat sen verran isoja tapauksia, että vellikellon soidessa ovat takuulla olleet kaikki kuulolla.

Eilen mäyräkoira ei ollut varsinaisesti nähnyt jänistä, sillä mies oli tehnyt silmähavainnon ja mäyräkoira teki ainostaan lopullisen nenävarmistuksen asiasta. Se oli napannut ilmavainun pitkäkorvasta ja rynnännyt jäljen perään kuin lämpöhakuinen ohjus. Mies ei valitettavasti ollut varautunut varusteidensa puolesta ryntäämään suinpäin märkään ryteikköön, joten kovin pitkää matkaa ei koira ollut päässyt jälkeä seuraamaan.

Mutta tapahtuneesta voimme päätellä seuraavaa: se on sittenkin metsästysrotuinen tuo koira. Jossakin vaiheessa oli hieman hakusessa että haluaako koira ainoastaan jäljittää ihmisiä ja kiinnostavatko sitä ollenkaan neljällä raajalla kulkevat olennot. Kiinnostaa sitä, mutta emme siltikään aio metsälle sen kanssa. Mäyräkoira saa toteuttaa rauhanomaisemmin keinoin viettejään.

Voisin kyllä houkutella pupun porkkanalla lemmikiksi, en pataan. Miehen mielestä tosin se kuuluisi houkutella porkkanalla suoraan uuniin. Mäyräkoira ja mies saavat pitää haaveensa, mutta valitettavasti täällä ei enemmistön ääni tässä asiassa ratkaise. Demokratia. Mitä se on?

Miesihmisen pää on katkaistu kuvaa varten. Valitamme.

ps. kävimme tänään lenkillä täsmälleen niillä sijoilla jossa pitkäkorva oli kohdattu. Mäyräkoira löysi jäljen, villiintyi ja kadotti kuulonsa. Se etsi jänöä samalla intensiteetillä kuin millä lehmä odottaa uutta navettaa. Emme kohdanneet jänistä, mutta koira kävi kovilla kierroksilla vielä pitkään. 

7 kommenttia:

  1. Riistavietti vie voiton. Meillä riittää siilin tai oravan haju innostamaan koiran. Ja kuten sanoit, kierroksilla käydään kauan, usein koko ilta. Tietenkin notkutaan sohvan käsinojalla katsomassa ikkunasta, josko saalis hiippailisi pihalla.

    VastaaPoista
  2. Koirien ja ihmisten välillä ei tulisi vallita demokratia. Ossi on sitä mieltä ja minä mutta valitettavasti me yleensä olemme asioista eri mieltä tai päinvastaista mieltä.

    Alfonsostahan voisi kouluttaa jälkikoiran. Niitähän tarvitaan monessa.Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  3. Olli: ihmiset eivät ole tässä huushollissa vieläkään tajunneet madaltaa ikkunoita koiran tasolle, mikä saattaa loppupeleissä olla hyväkin asia, koska raivokohtauksia on saatu lintujen näkemisestä ikkunan läpi, sylissä istuen :)


    Marja-Leena: mä olen joskus miettinyt, että mistäköhän johtuu että etsijäkoirissa ei juurikaan mäyräkoiria ole? Tai huumekoirissa? Metsästyskoirilla on kuitenkin ylivertainen nenä verrattuna moneen muuhun rotuun, samalla tavallahan ne voisi kouluttaa etsimään kadonneita ihmisiä tai huumekätköjä lentokentillä kuin jäljestämään riistaa.

    Meilläkään ei, valitettavasti, olla monestikaan samaa mieltä koiran kanssa. Koiran ideat eivät yleensä ole käyttökelpoisia ;)

    VastaaPoista
  4. Musta tuntuu että Milo on opettanu Tyynen kans hinkkaan itteensä kaiken maailman shaisseen :D Ja musta tää ei oo mikään kovin kiva juttu. :D

    Mäykyt olis kyllä varmaan ihan huippuja jonain huumekoirina. Kyllä tolla kuonolla pitäis pärjätä ;)

    VastaaPoista
  5. Nyt en tiedä mitä trkoitat etsijäkoirilla? Minun käsittääkseni mäyriksiä käytetään ainakin jonkin verran haavoittuneen riistan etsintään. Tietysti jossain oikein vaikeassa maastossa sen mäyräkoiran eteneminen hihnassa saattaa olla himpun verran vaikeaa. Täytyykin ottaa selvää.

    Sen ymmärrän oikein hyvin ettei mäykkyjä käytetä huumekoirina kun ne ovat rotumääritelmän mukaan itsenäisesti työskenteleviä. Ne olisivat hiivatin vaikeita kouluttaa kyseiseen tehtävään. Voisin kuvitella meidänkin Ossin kysyvän katseen "joo muuten toimisi mutta kun justiinsa nyt nukuttaa. Otetaan parin tunnin päästä uudestaan." Ehkei onnistuisi. Nenähän näillä otuksilla on varmasti yhtä hyvä ellei parempikin kuin labbiksilla tai saksan paimenkoirilla tai dobbereilla mitä rotuja nyt tullissa käytetäänkään. Mutta se palvelualttius, se puuttuva ominaisuus on kanssa melko tärkeä:)
    Terveisin M-L ja aamupäiväunia viettävä Ossi

    VastaaPoista
  6. Ehkäpä Alphonse olisi halunnut jänojussista leikkikaverin itselleen :)

    VastaaPoista
  7. Veera: jeps, skebeliin hinkuttaminen ei ole hyvä juttu! :D Mäyräkoiran kuono on kyllä aika tarkka. Viimeksi lenkillä huvitti kun nähtiin tuttu koirakko ja Alfie istui anovine katseineen kaverikoiran omistajan jalkojen juuren. Tämä sitten totesi, ettei hänellä valitettavasti ole mitään makupalaa mukanaan, mutta taskunpohjalle oli vissiin jokin murunen jäänyt. Mäyräkoira kyllä haistoi senkin! :D


    Marja-Leena: etsijäkoiralla tarkoitin niitä, jotka jäljittävät kadonneita koiria tai ihmisiä. Mut joo, oikeassa olet, eipä taitaisi välttämättä mäyräkoiran miellyttämishalukkuus (se olematon, siis) riittää kauhean pitkälle noissa huumekoirahommissa! :D Tietenkin, jos käsissä olisi hyvin totteleva yksilö ja koiralla olisi valtava motivaatio :)


    Ellieli: tällä kertaa sillä oli puhdas tappo mielessään :) Mutta, tosiaan noista sorsista se varmasti haluaisi kavereita itselleen :) Saapa nähdä miten käy kesällä kun mökillä on joutsenia...nehän vielä ovat suht' äkäisiä lintuja eivätkä välttämättä ihan kauheasti välitä mäyräkoirakaverista :D

    VastaaPoista