Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Minä kaipaan tekemistä aina kun en nuku tai ole lenkillä. Joskus ihmiset, jostakin käsittämättömästä syystä, eivät leiki kanssani, joten minun täytyy keksiä viihdykettä aivan omasta takaa. Monesti paneudun huolellisesti ja hartaasti siihen, että tekemistä riittäisi pitkiksi ajoiksi, mutta valitettavasti minulla ja ihmisilläni on eriävät mielipiteet siitä, mikä tekemisistäni on luvallista ja mikä ei. Olen viime aikoina huomannut, että valokuva-albumien pureskeleminen ei ole sitä, mitä minun toivoittaisiin tekevän vapaa-ajallani. Myöskään naisihmiseni sisustuslehtien syöminen ei ole sitä. Tai pöytälamppujen varjostimien nuoleminen. Eikä sen puoleen ole vessan maton uudelleensijoittaminen olohuoneeseenkaan.
Koska olen neuvokas ja näppärä, olen kehittänyt “sokea koira”-nimisen leikin. Minulla on, nimittäin, isohko, teddykankainen pehmokuutio (sellainen ison arpakuution näköinen lelu), jonka kuudesta sivusta viisi ovat aukollisia ja yksi umpinainen. “Sokea koira”-leikkiä varten tarvitaan tämä arpakuutio ja riittävästi energiaa sen toteuttamiseen.
Leikin kulku on seuraavanlainen: työnnän pääni kuutiosta sisään sillä tavoin etten näe ulos ja sen jälkeen juoksen ympäri huushollia ja yritän olla törmäämättä huonekaluihin. Tämä yksinkertainen, mutta varsin viihdyttävä, leikkini herättää ihmisissä aina suurta huvittuneisuutta. Minusta olisi kuitenkin parempi, että he viihdyttäisivät minua, eikä suinkaan päivastoin. Sehän se tässä tarkoitus olisi.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koira juoksee vaarallisen näköisesti kuutio päässään olohuonetta ja keittiötä ympäri. Onneksi on tuo pääpehmuste. Pitäisköhän sille ostaa kypärä näitä sen vähemmän fiksuja leikkejä varten?
 |
| Kamera pois ja keksimään tekemistä minulle. Heti. |
 |
| Pehmokuutio! Tylsän päivän pelastus! |
 |
| Pylväs ja kirjahylly lähestyvät uhkaavasti. Vähennän kierroksia. |
Ha haa... Voin vain kuvitella kuinka sinä siellä juoksentelet pää kuutiossa ;)
VastaaPoistaMeillä oli aikoinaan koira, jolla oli aktivointikuutio sellainen kova... Sitten koiramme työnsi sitä aina otsallaan, jotta kuono on maassa ja heti reagoisi, että kun nami tippuu kuutiosta. Välillä meno oli tosi vauhdikasta ;)
On mahtanut näyttää veikeältä :) Hauska katsella miten keksivät tekemistä itselleen, käytännössä tyhjästä, eikä aina tarvi edes olla kummoiset välineet :)
VastaaPoistaEi Alfie oo tuota vielä suolistanut? Ihana lelu, mistä tuollaisia saa??? Meillä on nyt urakalla kaikki pehmolelut "tapettu", hohhoijaa, eilen ostin Topille uudeksi leluksi sellaisen, missä ei ole täytettä ja kangaskin on sellaista purjekankaan tapaista, toivottavasti se kestäisi pidempään kuin viikon:) Tätä edellinen ostos oli pehmomustekala ja eipä aikaakaan, kun kaikki lonkerot oli pitkin poikin huushollia ja pelkkä pää jäljellä:)
VastaaPoistaSiinä ei ole täytettä, siksipä sitä ei olekaan suolestettu :) Mustista ja Mirristä oli tuo kuutio, alennuskorista, hintaa en nyt äkkiseltään muista. Siellä oli sisällä 4 eriväristä, vinkuvaa, palloa, samasta teddykankaasta kuin tuo kuutiokin ja tosiaan viisi seinää tuosta kuutiosta on aukollisia ja pohja umpinainen, eli niitä palloja on tarkoitus pudotella aukoista sisään. Noh, meillä sinne piilotellaan kaikenlaista muutakin, lähinnä leluja ja luita. Alfie ottaa monesti sinne luun mukaan, pistää päänsä sisään ja järsii sitä siellä sitten omassa rauhassaan :)
VastaaPoistaJust noita mainitsemias purjekankaisia juttuja mäkin olen ajatellut, ottaen huomioon, että mäyriksillä on - kokoonsa suhteutettuna- kaikista kovin puruvoimia koiraroduista, niin mitkään ns. pikkukoiran lelut eivät käy. Niistä tulee ruumiita alta ajatuksen :)
Olen myös miettinyt uudeksi pediksi sellaista purjekankaista isoa tyynyä, jospa siinä pysyis täytteetkin sisällä ;)
ps. meillä kuoli vastikään pehmosika. Sen suolet on tälläkin hetkellä pitkin olohuoneen lattiaa =)
Otan osaa teidän sian johdosta:) Melkoinen joukkokuolema on meilläkin tapahtunut, mustekalan lisäksi läks vesinokkaeläin (onneks sen sisällä olleet munat ovat ilmeisesti rikkoutumattomia ja niistä on älyttömästi riemua:), fasaani, lammas ja nyt on lähtölistalla sellainen metrin mittaiseksi venyvä rottweileri (se on kauheen kätevä, kun voi lukea Hesaria ja juoda kahvia, pitää vaan toisella kädellä koirasta kiinni ja aamun vetoleikit tulee samalla hoidettua:). Siinä on siis jo isoja reikiä, mutta Topilainen ei ole vielä ruvennut repimään täytteitä ulos. Hitsi, mun pitää ehdottomasti mennä äkkiä Mustiin ja Mirriin katsomaan, josko siellä olisi tollaisia. Mullekin tuollainen olisi hyvä, voisin pistää pääni sinne, ottaa kupin kahvia ja lehden mukaan ja nauttia hiljaisuudesta... :)
VastaaPoistaFatboyn koirapedit ovat ilmeisen kestäviä. Niissä on vaan se huono, että JOS ne saa rikki, niin eiks ne oo sitä samaa pientä styroxpalloo sisältä kuin ihmistenkin säkkituolit? Meillä on Topilla edelleen hänen itsensä uuteen uskoon muokkaama ja rei'ittämä pehmeä sänky, mutta melkein se tykkää eniten nukkua sen vieressä sellaisella kammottavalla apinafleecellä, jonka kasvattaja pisti vappuna pojan mukaan:) Tietenkin se joka ilta ryttää fleecen mieluisaan asentoon ja asettautuu sitten sen kasan päälle kerälle... Kukin tyylillään!
Tuo sun ehdottama oman pään pistäminen kuution sisään oli kerrassaan mainio idea! :D Joskus kun olemattomien äänten haukkukimara alkaa, sitä voisi hyödyntää ja blokata karvakuonon äänenavausta =) Alfie, tosin, joskus käyttää tuota pehmokuutiota itsekin äänenvaimentimena ja haukkuu pää sen sisällä, heh :) Huvittavin haukkumismuoto on kuitenkin se, kun alkaa haukkua vinkuva pallo suussaan :D Vähän aikaa se naurattaa kun joka vuh-ääntä säestää rytmikäs vinkuna, mutta uutuudenviehätys häviää nopeasti, ainakin meikäläiseltä ;)
VastaaPoistaOlisi kiva ostella noita pehmoeläimiä, kun Alfie ainakin tykkää niistä kovasti, mutta ne eivät enää muutamaa sekuntia kauempaa kestä :/ Mistäköhän sitä saisi mäyräkoirankestäviä leluja jotka eivät maksaisi maltaita...ja mistä materiaalista ne pistäisi olla valmistettuja? Teräksestä?
Mä olen kans katsellut noita Fatboyn petejä, mutta ihan samalla tavalla ajatellut, että ne sisältävät taatusti niitä styroxpalleroita ja voin vaan kuvitella mikä Sodoma ja Gomorra talo olisi sen jälkeen kun niitä palloja olisi joka paikassa. Olisi myös vähän liian kallis peti rikottavaksi.
Mustissa ja Mirrissä oli alennuksella joitakin petejä, mutta ihan vielä ei viitsitä kauhean hintavaa ostaa kun ei tiedä tuleeko siitä sitten entinen alta ajatuksen. Täytyy vissiin odotella vielä vähän aikaa, että tuo puru- ja tuhoamisvimma noiden pehmeiden materiaalien suhteen laimentuisi ja sitten voisi harkita enemmän sellaista pysyvämpää sänkyratkaisua. Siihen asti mennään peitoilla.
Meillä kanssa rytätään petiä pehmeämmäksi ja monesti se kuskataan maton päälle (meillä on valkoisia räsymattoja ns. "harjoitusmattoina" ennen kuin pistetään varsinaiset, oikeat matot takaisin lattioille), että siitä saataisiin mahdollisimman mukava alusta. Pelkällä lattialla Alfie ei nuku kuin pieniä päiväunia, on ilmeisen kova paikka nukkua niinkin mukavuudenhaluiselle koiralla ;)