Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta, takautuvasti:
Keskiyö
Kaikki nukkuvat, paitsi minä. Kierrän alakerran, varmistan, että kaikki on ok. Kaikki on ok. Ilmoitan haukahtamalla, että kaikki on ok. Yläkerran makuuhuoneesta kuuluu ääniä; aivan kun joku sanoisi “shhhhhhhhh!”
Klo 01:20
Kaikki on edelleen ok. Ilmoitan senkin. Nyt yläkerrasta kuuluu ihan varmasti ääniä. “Hiljaa nyt. Nukkumaan!”
Klo 02:20
Ulkoa kuului jotakin. Haukahdan varottavasti. Ei kuulu mitään. Kaikki on siis ok. Yläkerrasta kuuluu suhteellisen kiukkuisesti: “Hiljaa!”
Klo 03:00
Ei väsytä. Tarkistan tilanteen. Muita väsyttää. Kukaan ei halua leikkiä. Kerron, että alakerrassa on kaikki ok. “Älä hauku!”, vastataan yläkerrasta. En minä hauku, minä informoin muita, että täällä on kaikki ok.
Klo 03:30
Ihan varmasti kuulin ulkoa ääniä! Haukun varoitukseksi, ettei kukaan tule tänne. Täällä nukutaan! Yläkerrasta kuuluu närkästynyttä ääntelyä. Ei hätää, täällä on nyt kaikki ok. Tilanne hallussa.
Klo 03:32
Yläkerrassa ei enää nukuta. Ilahdun kun pääsen ulos tarkistamaan tilanteen. Siellä on kaikki ok. Kukaan ei pääse liikkumaan talon ohi aamuyöllä minun vahtivuorollani. Naisihmiseni ei ole huvittunut eikä vaikuttunut minun vahtitaidoistani. Menen nukkumaan. Olen ehkä hieman loukkaantunut.
Otteita ihmisen päiväkirjasta, takautuvasti:
Klo 04:00
Kello on vielä liian vähän, että edes tajuaisin mikä viikonpäivä nyt on, saati että tunnistaisin yhdenkään järjellisen ajatuksen, jos sellainen vastaan tulisi. Ei nukuta enää. Kas, koira kuorsaa.
 |
| Luen aamun sisustusuutiset. Sen jälkeen sisäistän tekstin yrittämällä syödä lehden. |
 |
| Kas näin. |
Voi Alfie:) Meillä tuo otus on aika haukkuherkkä ja sitä yritetään nyt kitkeä kovasti pois. Mutta jännä on se, että tyyppi haukkuu vain kotona, muualla on hyvin nöyrää poikaa:) Miten teillä? Meillä Topi nukkuu kodinhoitohuoneessa suljetun oven takana, vain siten yöt ovat rauhallisia, muuten hommasta ei tule mitään vaan tyyppi vaeltaa levottomana ja ehkä hieman pelokkaanakin ympäriinsä. Tuntuu kuin se olisi jopa helpottunut, kun sen puolilta öin laittaa omaan sänkyyn ja oven kiinni:) Tää sun blogi on NIIN helmi, ilahdun joka kerta, kun huomaan uuden postauksen!
VastaaPoistaHuomenta, Anu :) Kiitos kehuista, tosi mukavalta tuntuu kirjoittaakin tätä kun tietää, että joku tykkää ja lukee :) Juu, voi Alfie ja sen loputtomat metkut ;) Meillä koirapoika nukkui aluksi makkarin lattialla omalla (nyt jo edesmenneellä) pedillään, mut yöt muuttuivat aika rauhattomaksi kun rupesi vaeltelemaan ja herättelemään mua.
VastaaPoistaIhan kokeeksi pistettiin poika sitten alakertaan nukkumaan ja hyvin on mennyt! :) Nyt, tosin, on alkanut "mörkökausi", joten hieman pelottaa välillä eri asiat ja niille sitten pitää haukkua, esim. lumiaurat ulkona, pitkät, tummat miehet, tuulessa heiluvat puunoksat pimeällä ;) Öisin, tosiaan, saattaa haukahdella ulkoa kuuluville äänille, mut se on enemmänkin sellaista vahtihaukkua kuin pelkohaukkua. Kiusalliseksi asian tekee se, että asutaan rivarissa...ei ole kauhean naapuriystävällistä jo karvakuono haukkuu aamuyöllä :( Aika vaikeaa tuntuu olevan opettaa sitä pois tuosta haukkumisesta; sen verran kova taitaa pojalla olla vahtivietti, ettei se ihan äkkiä onnistu. Onko teilläkin haukkuminen just tuota vahtihaukkua, koska meillä selkeästi on sitä, että puolustaa omaa reviiriään (olemattomia) tunkeilijoita vastaan ;)
Mukavaa aamunjatkoa! :)
Joo, haukkuminen on nimenomaan vahtimista, mutta välillä tuntuu, että se innostuu vähän liikaa äänestä, jonka saa aikaan ja sitten se räksyttäminen jää ikään kuin "päälle". Yhtenä iltana en saanut sitä millään hiljaiseksi, kun naapurin koirat haukkuivat innokkaina pihalla, Topi siis sisällä. Vaikka kuinka kielsin ja kielsin, niin nada, tyyppi vaan haukkui oikeinkin innokkaana. Yksi rangaistus meillä toistaiseksi tepsii ja se on se, että nyt kun oltiin yhdessä yläkerrassa, vein Topin alakertaan ja jätin sinne. Johan hiljeni. Tyyppi ei nimittäin uskalla edelleenkään mennä portaisiin ja minusta eroon joutuminen muuten kuin nukkumaan mennessä on ihan maailmanloppu:) Kuului yksi itku ja sitten se pisti masentuneena portaiden alle kerälle nukkumaan ja rupesi odottamaan parempaa päivää:) Tämän jälkeen se on taas totellut "hiljaa" -käskyä huomattavasti paremmin, että kyllä siellä päässä ilmeisesti jotain on, vaikkei aina siltä tunnukaan:)
VastaaPoistaMeilläkin jää tuo oman äänen ihasteleminen päälle toisinaan :) En tiedä auttaisko se, että opettais "hauku"-käskyn ja sitten heti perään "hiljaa"- käskyn...molemmista siis herkkua palkinnoksi. Saattaa mennä ojasta allikkoon kun muutenkaan sitä ei saa vaimenemaan käskystä ;) Yleensä muutaman haukahduksen jälkeen sanon aina tiukasti "riittää!"; joskus se toimii, yleensä ei. Koirapojan kun pitää ilmoitella aina niin isoäänisesti asioista. Olkoon ne sitten kuinka vähäpätöisiä tahansa ;)
VastaaPoistaHih, mä en ikinä uskaltaisi opettaa tuota "hauku" -käskyä, never ever:) Käytän tosiaan "hiljaa" -käskyä tai sitten jos Topi on päästänyt vasta yhden kokeilevan haukahduksen, sanon sille hiljaa "shhh", sitä se yleensä tottelee tosi hyvin eikä toista haukahdusta tule. Mut sit kun se innostuu siitä haukkumisesta, voi olla, ettei mikään tepsi. Olen varma, että tähtien asento/biorytmit tai joku sellainen vaikuttaa otuksen tottelevaisuuteen!
VastaaPoista