Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olen huomannut, etteivät ihmiseni erityisesti pidä siitä, että piilottelen pitkien verhojen takana ja yritän metsästää sieltä lampunjohtoja. Käytän sumeilematta hyväkseni tätä seikkaa silloin kun vaadin huomiota.
 |
| Olen jäänyt kiinni rikospaikalta |
Mutta täytyy myöntää, että olen alati hämmästynyt ihmisen kyvystä erotella ääniä, jotka paljastavat minut: eräänäkin yönä kun olin valveilla (jos osaisin lukea kellonaikoja, sanoisin, että se oli siinä karvan alle kolme yöllä) hiiviskelin alakerrassa etsimässä pikkupuuhastelua itselleni kun yläkerran makuuhuoneesta kuului väsynyt ja kärttyinen ääni: “Pois sieltä verhoista!” Annoin periksi ja menin takaisin pedilleni. Mistä ihmiseni tiesi mitä tein? Voiko tosiaan olla, että verhojen pieni kahahdus kuului yläkertaan asti? Ja jos näin oli, mitkä ovat mahdollisuuteni salata aikeeni?
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Unen läpi korva nappaa ilmasta äänen, jonka aivojen reseptorit käsittelevät ja punainen lippu nousee ylös. “Pois sieltä verhoista!”.
Kuuluu tuhahdus, sitten pitkä hiljaisuus, ja vihdoin tassuttelu kulkeutuu takaisin pedille. Koira menee takaisin nukkumaan. Meistä kumpikin nukkuu aamuyöllä koiranunta.
Maanantaita:) Pakkasia siis sielläkin kovasti! Paluumatka meni yhtä hienosti kuin menomatka ja itse asiassa ihan turhaan jännitin koiran kanssa lentämistä, eihän mulla oikeastaan ollut lentokoneessa kuin yhden sijasta kaksi kassia mukana:) Mut kaikesta pitää etukäteen repiä stressiä!
VastaaPoistaTopin toleranssi pakkasiin kasvoi huikeasti seuraavina päivinä. Mökiltä kun ei saa minkäänlaisia koiratarvikkeita enkä sitten jaksanut alkaa kutoa Topille villasukkiakaan:) Mutta yks toinenkin kaveri kertoi veljensä salukista, jolla on aina tossut jalassa pakkasilla eli sellaisia siis myydään! Mutta esim. eilen kymmenen aikaan, kun tultiin kotiin ja käytiin Topin kanssa lenkillä, oli pakkasta -21, eikä tuo enää nostanut tassuja kertaakaan. Eikä myöskään kangistunut, se oli jopa hiukan pelottava juttu silloin ekana päivänä Lapissa, kun takajalat vaan pettivät! Koira itsekin oli ilmiöstä peloissaan ja mieheni tiesi kertoa, että koiraa sattuu, kun lihakset kramppaavat. Onneksi meni pian ohi, kun kannoin pienen sisälle.
Voi Alfie-askartelijaa! Se on kyllä niin valtavan nätti poika, ettei sille varmaan pysty olemaan edes vihainen pienistä jyrsimisistä:)? Tuossa syy, miksi Topi nukkuu kodinhoitohuoneessa, en saisi nukuttua ollenkaan, kun mua hermostuttaisi, et mitä se puuhailee. Sit kun ei oo puuhailtavaa, tyyppi nukkuu. Mökillä se ekan yön ulvonta muuten vaihtui vinkumiseen ja väheni yö yöltä. Poikani herää kukonlaulun aikaan ja minä en, niin Topi tietenkin ihmetteli, että miten ihmiset ovat jo hereillä eikä kukaan tule päästämään häntä pois... Yöllä vinkaisi pari kertaa myös, mutta ei raapinut ovea ollenkaan, mikä on kiva juttu:)
Topi ei muuten osaa murjottaa ollenkaan, se aina sellainen höhlän innostunut, vaikka olisi tehnyt mitä ja vaikka mä huutaisin pää punaisena, se vaan heiluttaa häntää ja sanoo "anna nami" :)
Päätin muuten ostaa Topille myös kuution, saa sen joululahjaksi:) Menen tänään joka tapauksessa hakemaan siitä nimeltämainitsemattomasta:) elukkaliikkeestä ruokaa, joten katson, saisiko kuutioita vielä sieltä!
Mukavaa päivää!
Huomenta! :)
VastaaPoistaHienoa, että Topi on noin mallikas reissumies! =)
Mä olen kanssa huomannut tuon säänkestävyyden kasvaneen Alfiella. Siinä vaiheessa kun itse olen aivan tönköksi jäätynyt (runsaasta kerrospukeutumisesta huolimatta), pojalla vaan vauhti kasvaa, heh. Toisaalta, mä veikkaan, että se vauhti kasvaa juurikin siitä syystä, että on havainnut, että mitä pidempään jää nuuskimaan lumipenkkoja, sitä nopeammin tassut ehtivät jäätyä, joten lenkit ovat menneet hyvinkin vauhdikkasti :) Sehän vain sopii mulle!
Alfie on tosiaan kunnostautunut tuossa askartelupuolessa viime aikoina...huvittavaa oli, kun poikani kanssa istuskeltiin keittiön pöydän ääressä juttelemassa (mulla on läppäri keittiössä, joten tässä tulee vietettyä aikaa suhteellisen paljon ;) ja Alfie yritti jyrsiä matonkulmaa katseeni ulottumattomissa. Poikani kielsi sitä pari kertaa, mutta koirapoika palasi aina uudestaan nappaamaan maton hapsuja suuhunsa (murkkuikä alkaa nostaa päätään, korvat ovat vain koristeena, hmph), kunnes kuuli, että nousin pöydästä ja kääntyi heti muina koirina tähyilemään seiniä ja kattoa, tyylillä "ihan vaan tässä makailen, en tee mitään muuta" :D Monesti riittää, että vain yskäisen merkitsevästi, ja heti on naamalla "En tehnyt mitään, minua ei voida syyttää mistään. En edes ollut paikalla"-ilme :)
Hankalaksi meillä erinäisten yöharrasteiden valvomisen tekee se, ettei alakerrassa ole mitään ns. rajattavaa tilaa, jossa Alfie voisi oleskella. Ja yläkerrassahan se ei viihdy öisin, ei ollenkaan. Tässä vaiheessa jos pistäisin sen esim. pesuhuoneeseen, sitä konserttia ei kestäisi kukaan, eikä se loppuisi, ikinä. Joten, toivoa sopii, että yötyövaihe menee jossakin vaiheessa ohi. Siihen asti joudun nukkumaan toinen silmä auki ja kuulolla. Olen kyllä tosi kateellinen rikkumattomista yöunistasi! :D
Muuten, tuli tuosta syömisestä mieleeni, kun mainitsit hakevasi safkaa nimeltämainitsemattomasta elukkaliikkeestä Topille, että mitä teillä koiraherra syö? Oletteko siirtyneet kerran päivässä tapahtuvaan ruokailuun vai aiotteko siirtyä siihen missään vaiheessa? Ja toivottavasti löydät kuution! Meillä siihen ei väsytä, kun sieltä on niin kiva kaivaa lelujakin (se taitaa olla se isoin kuutio mitä tarjolla oli, joten sitä käytetään myös lelukorina ja puruilen säilytyspaikkana ;)
Hauskaa päivää! :)
...typoilen taas mallikkaasti (ja bloggeri tökkii, tapansa mukaan, noissa kommenttien lähettämisessä), eli siis "puruilen" pitäisi olla "puruluiden" =)
VastaaPoistaHuomenta! Heh, en mä edes huomannut typoa, sitä lukee, mitä olettaa sanan olevan:) Topi syö Royal Caninin mäyräkoiran penturuokaa, mutta ei suinkaan sellaisenaan. Ei edes koske ruokaansa, jos siinä ei ole muutamaa hitusta kinkkua, nakkia, kanaa, juustoa tms. seassa. Ihan itse olen vahingossa opettanut tämän homman sille! Topi syö kaksi kertaa päivässä enkä aio siirtyä yhteen kertaan. Aiemmin söi kolme kertaa päivässä, mut olin onnellinen, kun 7kk tuli täyteen ja "sai" siirtyä kahteen kertaan. Päiväruoan sumpliminen ja ajoittaminen oli joskus hankalaa. Mun vanha koira (joka söi pelkästään kaurapuuroa, keitettyä riisiä ja jauhelihaa sekaisin) rupesi vanhemmiten (noin 10-vuotiaana, eli 15,5-vuotiaaksi) oksentamaan ruokansa ja ihmettelin, miksi, niin eläinlääkäri totesi, ettei vatsa pysty ottamaan vastaan koko päivän ruokaa kerrallaan ja koiralle tulee kurja olo, kehotti antamaan ruoan kahdessa osassa. Ihan viimeisinä vuosina tehtiin jopa niin, että iltaruokakin jaettiin vielä kahteen osaan, puolet ennen lenkkiä ja puolet jälkeen. En vaan muista, että miksi! Onhan siitä jo melkein kuusi vuotta...
VastaaPoistaTuota kutsutaan auktoriteetiksi! Siis että yskäisykin pistää ruotuun:) MIten ne osaakin olla tuollaisia "mä en oo tehnyt mitään", ihan kuin lapset! Askarteluvaihe loppuu varmasti nopeasti, on vaan rasittava sen aikaa, kun sitä kestää.
Ei ollu kuutioita ainakaan paikallisessa M&M:ssä, pitää tilata netistä!
Huomasin muuten vasta eilen sun taannoisen kommentin mun blogissa, anteeksi! Mulla kun ei ole hyväksyntää kommenteissa, en aina tajua katsoa vanhempia postauksia!
Huomenta :)
VastaaPoistaMeillä syödään kanssa tuota Royal Caninia, junnuversiota, ja kaksi kertaa päivässä. Siirryttiin kahteen kertaan kun Alfie täytti viisi kuukautta ja näillä eväillä mennään eteenpäin, ainakin toistaiseksi. Alfie ei ole kauhean nirso mm. eilen pisteli poskeensa salaatinlehteä kun pesin salaattia ja lattialle holahti yksi lehti.
Se on sellainen ruokarosvo, että syö kyllä kaiken mitä löytää, joten tarkkana pitää olla, ettei se heittelisi kitusiinsa mitään sille vaarallista. Joskus nuo pelkät nappulat silläkin tökkii, mutta jos niiden joukkoon sekoittaa viiliä, ne menevät alas alta ajatuksen ;) Viili on siis meillä se ykköshöyste ja lisuke, mutta toki kaikki muukin, erityisesti nuo sun edellämainitsemat kinkut, nakit, juustot ja kanat kelpaisivat oikein mainiosti, heh.
Lohta Alfie rakastaa ja tonnikalaa (jota joskus saa myös..sitten haiseekin koko koira kalalta pari päivää, äyh :) Kasvikset eivät Alfielle ole mitään ykkösherkkua, mutta viilin kanssa niitäkin kyllä syö keitettynä, ruispuuroa söisi myös mielellään ja sitä saakin joskus kun itselleni keitän aamuisin. Yritän pitää tuon viljaosaston minimissä, mutta jos nappuloiden kanssa meininki takkuaa, ruispuuro tekee kyllä tehtävänsä. Heti huomaa, jos on ollut kalaa ja raakaa lihaa ruokana pari päivää, niin nappulat eivät meinaa kelvata, joten meillä laitetaan ihan kaiken mukaan nappulaa, edes näöksi, ettei lakkaisi niitä syömästä.
Eilen tuli taas huomattua, miten yskäisy ei toiminut enää illalla, ei sitten millään lailla =) Alfie nakersi puruluutaan ja siltä on sohvallemeno kielletty sen kanssa (muuten saa olla sohvalla, mutta ei ruokansa eikä puruluidensa kanssa) ja heti kun sitä kielsi, se kehitti siitä leikin: piti puruluutaan saaliina, jonka kanssa piti hypätä sohvalle ja sitten sieltä alas, pakoon ympäri alakertaa :) Murisi mennessään ja häntä heilui niin, että koko koira huojui, heh! Siinä olisi saanut yskiä vaikka keuhkonsa pellolle ja korvaansakaan ei olisi lotkauttanut :D Kovasti se kokeilee nyt muutenkin rajojaan noiden kieltojen kanssa, ah, murkkuikä! :D
ps. Toivottavasti saat kuution :) Meillä se toimi taas eilen Alfie iltanokosten aikaan tyynynä, siitä on moneksi ja paljon iloa :)
Juu, kommenttien valvonta helpottaa kummasti sitä, että näet heti mihin postaukseen kommentti on tullut, suosittelen ;)
Joo, mä tilasin kuution eilen, Petparkissa isoimman koko oli 19x19cm.
VastaaPoistaHitsi, mä en ole antanut Topille koskaan viiliä, pitää kokeilla! Kermaviiliä laitettiin pienenä kasvattajan ohjeiden mukaan ruoan sekaan, mutta arvaa, miks mä lopetin sen?? En tiedä, kehtaanko edes kertoa... Tuolla meidän otuksella on naama täynnä partaa ja se kermaviili suttaa parran täysin ja jos en jaksanut vahtia syömistä (Topi ei edes hirveästi tykkää, että sillä on seuraa ruokailussa enkä mä jaksa tuijottaa sen syömistä:) tai paremminkin sen loppumista, niin eikös se pyyhkinyt naamansa esim. eteisen ruskeaan mattoon... Ja sit sain pestä kermaviiliä matosta! Totesin, että tuolle pojalle ruoka mahdollisimman kuivana:) Topi siis syö 1dl nappuloita kerrallaan ja siihen sekaan noin ruokaluosikallinen "jotain" eli pääosin nappuloita aina. Koen sen niin helpoksi 15,5 vuoden puuronkeittelyn jälkeen:) Topi muuten rakastaa kalaa myös! Ja olen kanssa ihan varma, että Topi lopettaisi erittäin mielellään nappuloiden syönnin kokonaan ja heti, jos sille olisi vaihtoehto. Kun noille antaa pikkusormen, ne vie jne.!
Hehee, meillä kanssa naama pyyhitään ruokailun jälkeen, ei yhteen, vaan kahteen eri mattoon! :D Siksipä onkin niin hyvä, että meillä on nyt nuo ns. harjoitusmatot lattialla. Meidän varsinaiset keittiön ja eteisen matot ovat kanssa väriltään tummanruskeita (ja niitä ei voi vesipestä, tosi fiksua, argh.) ja materiaaliltaan sisalmattoja. Vähemmän innokkaasti odottelen siis viilipäiviä ja oikeita mattoja lattiaan samaan aikaan ;) Viili kyllä sottaa siinä missä kermaviilikin, valitettavasti :/ Alfiella on välillä koko kärsä valkoisena, korvia myöten kun nuo lurppamalliset läpykät heiluvat sillä aina kupeissa.
VastaaPoistaNii-in, koira on sekaravinnon syöjä ja mäyräkoira erityisesti:) Aivan varmasti Alfie nakkelisi ääntä kohden ihan mitä tahansa jos sille annettaisiin. Raejuusto on sen mielestä ihan yhtä hyvää kuin viili ja se oliskin loistava koulutuspalkinto, jos sen antaminen ei olisi niin sotkuisaa :) Saattaisi olla myös suht' suttuista palkita viilillä =)
Raejuustoakaan en oo vissiin ikinä kokeillut! Sehän olis suht kuivaa, jos ruokalusikallisen laittais nappuloiden sekaan! Täytyykin kokeilla, kiitos vinkistä! Sun pitää sit vaan päivystää ruokailun loppumista märän talouspaperin kanssa, koska ruskeassa matossa valkoinen kuivunut viili on toooooosi kiva pikku pikantti lisä:) Etenkin, jos sitä ei saa märällä rätillä hangata veks:(
VastaaPoistaRaejuustolla on meillä aina hyvä menekki :D Juu, tuolla pojalla on nuo pitkät korvatkin välillä ihan soosissa kun syö, saati sitten jos niihin kasvaa pidemmät karvat. Hyvin ne kuitenkin lämmittää, nuo korvakarvat, näin talvella, ei tarvi pipoa, ei :)
VastaaPoista