Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Naisihmiseni on keksinyt kokonaan uuden tavan kiduttaa minua.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Tässä eräänä päivänä, ruokaa tehdessäni, lauleskelin itsekseni. Kesti hetken huomata, että koira oli tullut lattialle viereeni istumaan ja kuunteli päätään kallistellen. Jatkoin laulamista, piinaavasta tuijotuksesta välittämättä. Päästyäni kertosäkeeseen koira alkoi kumarrella toistuvasti ja sinnikkäästi. Se voitaneen tulkita joko: A) “Ihanaa! Laulat minulle, kiitos kiitos!” tai sitten B) “Kiitos riittää. Korviin sattuu.”
Veikkaan jälkimmäistä.
 |
| Pyydän, ettet laula enää. Pyydän painokkaasti. |
Ei piinaava tuijotus, vaan PALVOVA tuijotus!!!Mä veikkaan tuota ensimmäistä:)
VastaaPoistaSun olis pitänyt nähdä sen ilme, saattaisit muuttaa mielipidettäs! :D Muutenkin niin hauska veijari, kun osaa venyttää naamansa niin pitkäksi kun mieltää kokeneensa vääryyttä, hehe! Mä olen aina pitänyt koira ylipäänsä hyvin ilmeikkäinä, mutta mäyräkoiran naamanvääntelyt on kyllä mainioita ;)
VastaaPoistaHeh, voi olla:) Mun pitikin aiemmin kommentoida tuota yhtä kuvaa, jossa Alfie ihan selvästi hymyilee onnellisena (lähikuva), aivan mieletön! Mäkin laitoin pitkästä aikaa blogiin muutaman Topin kuvan, kun kerrankin sellaisia sain aikaiseksi otettua. Kesällä en muuta tehnytkään kuin makasin nurmikolla ja kuvasin sitä, mut nyt ne hommat on jostain syystä jääneet ja sisällä se vaan säntäilee ja innostuu ja punkee syliin, kun otan kameran esille. Mukavaa iltaa!
VastaaPoistaHuomenta :) No mähän tulen heti katsomaan Topin kuvia! :) Meillä kanssa taitaa tietää jo mitä kamera merkitsee, vaikeuttaa kuvaamista ja venkoilee, niin että suurin osa kuvista on yhtä tärähtäneitä kuin kuvattavakin ;) Monet noistakin fotoista täällä mä olen napsinut kännykällä pikaisesti...ja jälki on sen mukaista, heh.
VastaaPoista