Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Koirien ideaalimaailmassa yhteiskuntarakenne on suorastaan liikuttavan yksinkertainen ja se voidaan jakaa karkeasti kolmeen itsenäisesti toimivaan ryhmään:
- ne, joita palvellaan
- ne, jotka palvelevat
- ne, jotka viihdyttävät
Asian tekee kuitenkin moninverroin mutkikkaammaksi se seikka, että monesti näiden ryhmien sisällä on päällekäisyyksiä, jolloin rajojen hahmottaminen vaikeutuu. Ihmiset - nuo perhekoiran elämän ylläpito-organismien kannalta välttämättömät olennot- ovat kiistatta koiran yhteiskunnan perusta. Ihmiset ovat, tosin, sotkeneet tämän sinällään teoreettisesti simppelin mallirakenteen kuulumalla jokaiseen edellämainittuun ryhmään.
Ihmiset olettavat, että koiran täytyy palvella heitä suorittamalla vaadittuja tehtäviä ja noudattamalla ihmisen asettamia sääntöjä (olen tässä kuukausien aikana huomannut, että ihmisten mielivaltainen normisto pitää sisällään mm. sen, ettei ihmisille kuuluvia tavaroita saisi tuhota.). Kun taas toisaalta, ihmiset palvelevat koiraa tarjoamalla aterioita ja antamalla ulkoiluttaa itseään metsässä. Ihmiset myös osaavat mallikkaasti toimia koiran viihdytysjoukkoina, näin halutessaan.
Koiraa hämmentää; sen maailmassa ylivalta tulisi olla nelijalkaisilla, ei turkittomilla. Mutta se sopeutuu, se antaa ihmisille anteeksi sen, että nämä pyrkivät sekaantumaan kaikkeen ja rikkomaan järjestyksen, joka koiralle niin oivasti sopisi. Se antaa anteeksi ihmisen kömpelöt erehdykset, koska näkee ihmisessä potentiaalia, ja senkin se antaa anteeksi, ettei ihminen aina toimi niin johdonmukaisesti kuin sen pitäisi. Se antaa anteeksi, koska kaikeasta huolimatta se tuntee kiintymystä ihmistä kohtaan. Vaikkakin tämä olisi alempiarvoinen kuin se itse.
 |
| Tältä näyttää tylsistynyt koira. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koira koettelee ihmisen hermojen sisäänrakennettuja tehdasasetuksia toistamalla ei-toivottuja käytösmalleja. Ihminen käy poistamassa koiran sen kymmenennen kerran kielletystä paikasta; olohuoneen nurkassa kasvavan ison huonekasvin multa houkuttaa karvanaamaa liikaa. Aktivointipallo ei ole riittävä houkutin, ei edes vaikka se olisi täytetty ylimaallisila herkuilla, kuten kuivalihalla. Koira on päättänyt, että se haluaa ihmisen leikittävän sitä. Mikään vähempi tai itseohjautuva toiminta ei sille nyt riitä.
Ihminen antaa periksi ja muuntuu käskyttävästä viihdyttäjäksi silmänräpäyksessä. Ottaa vetonarun esiin ja houkuttelee koiran purkamaan ylimääräenergiaansa yhteiseen leikkiin. Jos koira osaisi puhua ihmisten kieltä, sen sanavarastossa saattaisi olla yksi sana. “Lälläslieru”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti