Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Minä en juuri koskaan pääse ihmisten kauppareissuille mukaan ja rangaistuksena tästä yritän aina auttaa kauppakassien purkamisessa. Varsinkin ja erityisesti lohen viemisessä jääkaappiin.
Tänä viikonloppuna he tekivät kuitenkin poikkeuksen ja pääsin käymään ostoksilla heidän mukanaan. Menimme siihen ainoaan kauppaan, jossa minun mielestäni on mitään järkeä tai yhtään mitään tarpeellista ostettavaa; koiratarvikekauppaan. Sieltä haettiin minulle ruokaa ja uusia leluja, mutta sitten ihmiset astuivat yhden pykälän harhaan ja ostivat minulle vaatteen. Neulepaidan. Raidallisen. Huom! Raidallisen. Miksi piti pilata hyvä reissu? Miksivät niiden kädet hamunneet vaikka siankorvia tai naudan mahalaukkuja, miksi paita?
Suureksi kauhukseni jouduin sovittamaan vaatteita jo kaupassa; piti vilkuilla koko ajan ympärilleen, etteivät paikallaolevat lajitoverini olisi nähneet nöyryytykseni määrää. Naisihmiseni totesi, että niitä on pakko kokeilla, että istuvat riittävän hyvin. Minkä ihmeen takia? En minä niitä aio kuitenkaan pitää.
Suureksi kauhukseni jouduin sovittamaan vaatteita jo kaupassa; piti vilkuilla koko ajan ympärilleen, etteivät paikallaolevat lajitoverini olisi nähneet nöyryytykseni määrää. Naisihmiseni totesi, että niitä on pakko kokeilla, että istuvat riittävän hyvin. Minkä ihmeen takia? En minä niitä aio kuitenkaan pitää.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Neulepaita ei ole menestys, eipä sillä että sen koskaan epäilinkään olevan. Sisällä koira antaa, tosin, pukea paidan niskuroimatta päälleen, mutta ulos sen kanssa ei lähdetä. Ei ainakaan pihapiiriä kauemmas. Täytynee harjoitella ennen kovia pakkasia, vielä kun olisi tarkoitus pukea sen ylle talvimantteli siinä vaiheessa kun hengitys jäätyy jo tuulikaapissa ja pakkasta on railakkaat kolmisenkymmentä astetta.
Kaupasta ostettu vetonaru on sen sijaan ollut varsin suuri hittituote. Jopa siinä määrin, että koiralla on kiire lenkiltä sisään. Yleensä siihen on syynä jano, kun monestikaan ei ennätä juoda ruokailun jälkeen kun haluaa jo ulos. Tällä kertaa koira ei kuitenkaan pysähdy juomakupilleen vaan juoksee kiitolaukkaa olohuoneeseen jonne on jättänyt uuden vetonarunsa. Vetonaru on nyt maailman paras asia. Sen kanssa nukutaankin ja jos vaihdetaan keskellä yötä nukkumapaikkaa, naru haetaan mukaan. Liikuttavaa.
 |
| Ja taas mäyräkoiraa nöyryytetään. Huomatkaa kuvassa uusi, ihana vetonaruni. Älkää huomatko raitapaitaa. |
No voi hitsi, minkä tekivät:) Minun silmääni villapaita on oikeinkin hyvännäköinen! Me käytiin toissaviikolla ostamassa Topille talvipomppa (tekoturkista sisältä, vettäpitävää enstexiä päältä), lähdetään keskiviikkona mökille Äkäslompoloon (lentäen... Topin eka lentomatka, mahtaa tulla mukavaa..)ja luulenpa, että Topilainen olisi ihan jankkojäässä siellä pakkasissa ilman takkia. Muutama päivä siellä on hyvää harjoitusta joulun 2,5viikkoa varten:) Meillä on tuo samainen lelu tosi lemppari! Sit on vielä sellainen Kodin1:stä ostettu lammas, jonka jalat ovat ohutta "köyttä". Se on ollut kaikkein kestävin pehmolelu (ei täytettä), vieläkin sillä leikitään päivittäin, vaikka ulkonäkönsä se on kyllä menettänyt:) Onkin pitänyt mennä katsomaan, josko niitä vielä olisi, koska kaikki eläinkaupan lelut on syöty suurin piirtein heti... Iloista alkanutta viikkoa ja Alfielle kovasti tsemppiä,jotta rohkaistuisi mageessa villapaidassa myös ulos:)!
VastaaPoistaMeidän pitäisi ostaa kanssa se talvipomppa Alfielle; juurikin tuollainen mitä kuvailit :) Ja voih, nyt olen kateellinen: Äkäslompoloon mökille! Kerro sitten, yksityiskohtaisesti, miten Topin eka lentoreissu meni! =) Pidän peukkuja, että mahdollisimman mukavasti ja kivottomasti :)
VastaaPoista