Puhuivat, naisihmiseni ja miesihmiseni, suurinpiirtein suu vaahdossa kuinka mahtava sadeasu on. Se päällä on mukavaa käydä lenkillä kun mahanalus ei kastu, eikä niskaan sada. Ja otetaanpa saman tien vähän takaisinpäin. Ensinnäkin, se kahisee. Todella inhottavasti. Toiseksi, se päällä ei voi juosta kunnolla, se estää luontaisen viehkeän liikkeeni ja nappaa terävimmän kärjen liike-energiastani, saa näyttämään minut idiootilta ja kolmanneksi, olen vakuuttunut, että naapuritalon lajitoveri nauraa sille. Joten se siitä sadeasusta.
Olen osaratkaissut ongelman sillä, että venkoilen mahdollisimman paljon kun pukua puetaan päälleni. Tekniikkani on, ah niin yksinkertainen, mutta toimiva: sillä aikaa kun ihminen pungertaa ensimmäistä etutassuani hihasta sisään, käännyn mutkalle ja haraan kaikille kolmella muulla tassullani vastaan. Avustan toimenpidettä hampaillani joilla kiskon pukua pois päältäni. Jos ihminen kuitenkin - kiivaista yrityksistäni huolimatta – onnistuu saamaan tassuni puvun uumeniin, sabotoin ja nollaan tilanteen vetämällä tassun välittömästi pois kun hän keskittyy työntämään seuraavaa tassuani resorista sisään. Toistaiseksi hän on kuitenkin onnistunut muutaman kerran, sillä minua on harhautettu törkeästi luulla ja puvun pukeminen on onnistunut.
Osaratkaisuni kakkosvaihe ja loppusilaus pitääkin sitten sisällään sen, että lenkkeily sadeasussa tehdään ihmiselle mahdollisimman epämukavaksi. Neliraajajarrutus auttaa kummasti. Ehkä huomenna minun ei tarvitse laittaa sitä kirottua asua päälleni kun tänään jarrutan koko matkan. Mäyräkoira 1- Ihminen 0.
Otteita ihmisen päiväkirjasta, takautuvasti:
Aamulla taivas näyttää siltä, että vettä on tulossa. Valmistaudun henkisesti siihen, että taistelen sadeasun koiralle päälle. Se vaatii tarkkaavaisuutta, nopeutta ja harhauttavia manöövereitä onnistuakseen. Muutaman yrityksen, hudin, erehdyksen ja sadattelun jälkeen suunnataan ulos, sateenkosteaan ruohikkoon ja kun ollaan päästy riittävän kauas talosta, alkaa tulla vettä tauotta, vaakasuoraan ja kaikki-tehot-irti-tyyppisellä ratkaisulla. Tässä vaiheessa huomaa itse unohtaneensa sateenvarjon. Toinen meistä pysyy kuivana. Sillä toisella on häntä.
 |
| Minulla on teille neljä sanaa: mäyräkoiran tunteita on loukattu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti