Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Koprologia, kakkatutkimus eli torttutiede, tuo niin usein vaiettu tieteenala koirien käyttäytymisessä, siivittää tämänpäiväistä messuani. En nimittäin olisi minä, ellen siinäkin asiassa haluaisi profiloitua yksilötaitelijaksi.
Ihmiseni, joita selkeästi huvittavat pienet tapani ja hassut edesottamukseni – olkoonkin ettei heidänkään huumorintajunsa ihan kaikkeen veny, se on nähty – ovat naureskelleet ulostuskäytäntöäni. Kakkaaminen eli kansanomaisesti torden vääntäminen, ylämäkeen, painovoiman toimiessa minua vastaan, on jotakin mitä harrastan. Ylämäeksi laskettakoon puunrungot, lumipenkat ja ihan oikeat mäet/kumpareet. Olen kehittänyt tästäkin muunnoksen, eli nostan jalkaani kuin merkatakseni, mutta työnnänkin kiinteää tavaraa ulos.
Ihmiseni havaitsi tämän yhtenä päivänä, jo kuukausia sitten, kun jäin paikoilleni koipi ilmassa merkkaamaan liian pitkäksi aikaa lampuntolppaa. Hän oli hieman yllättynyt huomatessaan ettei sen juurella ollutkaan pissaa. Tämän yhden kerran jälkeen on seurannut monen monta toisintoa kyseisestä toimituksesta. Ihmiseni eivät voi ymmärtää miksi tämäkin asia pitää tehdä vaikeaksi.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Pahoitteluni, jos päivän puheenaihe aiheuttaa herkimmissä lukijoissamme kuvotuksen aaltoja ja ylittää veteenpiirrettyjä soveliaisuuden kuvitteellisia rajoja, mutta laskemme sen varaan, että suurin osa heistä on koiranomistajia, joille mikään inhimillinen, eli tässä tapauksessa koiramainen, ei ole vierasta.
 |
| Ihan tietyistä syistä päivän postauksen aiheesta ei ole graafisempaa todistusaineistoa blogissa, vaan kuva-antina toimii asiaankuulumaton otos karvanaamasta nokosillaan puoleksi rappusten alla. |
Meillä toimitaan aivan samoin. Jos vain mahdollista, Olli kiipeää talvisin lumikinoksen päälle isolle asialle. Ei puhettakaan, että asialle alettaisiin tasaisella ja suojaamattomalla paikalla. Puunrunkoa tai tolppaa vasten ja jalkaa nostamalla kuten Alfiekin. Ja paras paikka on tietysti pensaiden alustat - aivan kuin Olli pelkäisi, että joku näkee!
VastaaPoistaJoo, Alfie, sähän toiminut just oikein eli mitä korkeammalle kukkulalle torden saa, niin sitä laajemmalle alueelle haju kantautuu. Näin sä oot koko seutukunnan ehdoton kinggi. Ei se koko, siis koiran, vaan viekkaus...
VastaaPoistaOi voi, melkoiselta performanssilta kuulostaa tuo Alfien torttushow :) Minä kun olen luullut, että meidän Pipsa on kummallinen, koska nostaa jalkaa poikien tapaan kirjoitellessaan keltaisia kirjeitä. Alfie otti kyllä selkeän erävoiton tässä asiassa :D
VastaaPoistaMahtavia persoonia, näissäkin asioissa nämä mäykkyset :)
Siitä itsestään on joskus hyvä keskustella. Tuskinpa häiritsee koiranomistajia paitsi silloin kun keskustellaan kakkapusseista. Silloin häiritsee joitakin koiranomistajia. Ja minä tunnustan: Koska emme asu millään lähiöalueella vaan ihan oikeassa pöpelikössä en harrasta pusseja. Tosin silloin kun Ossi onnistuu torttuilemaan 600 metrin päässä olevan naapurimme tienrajaan niin silloin seuraavalla lenkillä minulla ON mukana kakkapussi.
VastaaPoistaTuo koipi ylhäällä ja hieman koukkumaisempi asento ei liene mikään harvinainen koiran(uros) kakkiasento. Tai nyt se on todettu ainakin kahdella mäyriksellä:) Tosin Ossi tuntuu käyttävän sitä vain silloin kun vatsa hieman kovalla. Esim syöty liikaa luita....Terveisin Ossi ja M-L
Olli: meillä toimitaan sikäli päinvastoin, että kasa pyritään sijoittamaan esim. mielellään keskelle polkua (jos ei korkeampaa paikkaa hätätilanteessa löydy) tai muulle näkyvälle paikalle ;)
VastaaPoistaPyry: veikkaanpa, että juuri tuosta on kyse =)
Idatoi: mä olen kanssa nähnyt tyttökoiria jotka nostavat koipea pissatessaan...ja myös poikakoiria, jotka eivät tee sitä :) Mahtanee olla tasa-arvoa sekin ;)
Marja-Leena: Ei meilläkään kakkaa metsästä keräillä, ei. Siinä joutuisi kiikuttamaan pussia mukanaan kilometrikaupalla, joten ei kiitos :) Mutta muuten noukitaan tuolta tienvarsilta, aina siis silloin kun ollaan ihmisten ilmoilla.