tiistai 11. tammikuuta 2011

Kuriton Kersa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ehkä olen viime aikoina venyttänyt naisihmiseni pinnaa lenkeillä hieman liikaa. Tänä aamuna kuului nimittäin selkeä napsahdus. Olen varma, että se oli se pinna joka katkesi.

Esittelen teille, täysin avoimena ja rehellisenä, aamulenkkini syntilistan:

Jos näitte laikukkaan mäyräkoirapojan yrittämässä jahdata lumiauraa, se olin minä.
(Jos näitte tämän tapahtuvan kaksi eri kertaa, se olin varmasti minä.)

Jos näitte laikukkaan mäyräkoirapojan yrittämässä jahdata kahta lenkkeilijää, yhtä koululaista ja kolmea pyöräilijää, se olin minä. (Tarkennus lienee paikallaan: jahtaaminen on sitä, että yritän rynnätä ihmisten perään, tarkoituksenani juosta heidän rinnallaan.)

Jos näitte laikukkaan mäyräkoirapojan hyppäämässä tiikerinloikalla syvälle hankeen ja sen jälkeen, n. 5 minuutin tuloksettoman neuvonpidon seurauksena, ihmiseni hyppäävän perään hakemaan minua pois, se olin minä. (Tämä saattoi olla se, mihin ihmiseni viittaa sanonnoilla “viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän” tai “nestepisara joka valutti maljan lopullisesti yli”. Eikä asiaa tainnut auttaa se, että hän oli jo valmiiksi aamuäreä ja maastokengät hörppäsivät reilusta lunta sisäänsä hangesta, joka ulottui häntä reisiin asti.)

Jos näitte laikukkaan mäyräkoirapojan yrittävän syödä toistuvasti hiekkaa, jota lumiaura oli nostanut tienpenkalta esiin, se olin minä.

Jos näitte laikukkaan mäyräkoirapojan jarruttamassa, pysähtelemässä istumaan kesken matkan ilman näkyvää tai ilmeistä syytä, se olin minä. (Jos näitte tämän tapahtuvan n. 600 kertaa kilometrin matkalla, se olin varmasti minä.)

Jos näitte laikukkaan mäyräkoirapojan yrittämässä merkata kaikkea mahdollista irtaimistoa kotipihalta, aina postilaatikoista rappuralliin asti, se olin minä.

Ihmiseni on langettanut tuomionsa. Se on pahin kaikista: panta ja kelautumaton talutin eli nahkainen hihna. Saattoivat meikäpojan lenkkivenkoilut olla vähäksi aikaa venkoiltu. Voi minua. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoirasta riippumattomista syistä aamu alkoi sadattelulla ja ärtymyksellä, mutta asiaa tuskin auttoi lenkillä huonosti käyttäytyvä KK eli Kuriton Kersa.

Yleensä suhteellisen leppoisa aamunavauslenkki päättyi hampaiden kiristelyyn, lievästi pullottaviin otsasuoniin, tuskanhikeen ja laajakirjoiseen kokoelmaan äänettömästi lausuttuja kirosanoja, jotka olisivat saaneet kaukomaiden satamien paatuneet merimiehetkin vilkaisemaan toistamiseen.

Toivomme suopeampia tuulia illaksi; paikattua, kiristymätöntä pinnaa ja kirosanavapaata oloa.

Eilen illalla yritin seurata agenteista kertovaa elokuvaa, mutta tarinassa ei ollut yhtään koiraa eikä edes kissaa. Juonen kuljetus oli nuivaa, eivät näyttelijätkään mielestäni suoriutuneet kaiken sen hybriksen arvoisesti, jonka olin olettanut kuvaruutuvälitteisesti kohtaavani. Näin siis kävi. Omat uneni ovat mielenkiintoisempia.


12 kommenttia:

  1. Onneksi ikä rauhoittaa kuritonta mäyräkoiran kersaa mutta siihen menee kyllä tolkuttoman monta vuotta:)Tietäen tämän Ossi ja Marja-Leena

    VastaaPoista
  2. Tosi-teeveetä pahimmillaan/parhaimmillaan: huonosti käyttäytyvät mäyräkoirat ;)

    VastaaPoista
  3. Oi sinä levolliseen uneen vaipunut Alfons, tule opettamaan Artulle vaikka kaikki maailman metkut lenkillä, jos sen myötä loppuaika illasta suodaan emännän ja koiran rauhalliselle rinnakkaiselolle kodin lämmössä...
    (No, jos jätetään ne 600 jumitusta pois, muu lurjustelu lenkillä annetaan anteeksi... JOS emäntä parka saa sisätiloissa olla rauhassa edes joka toinen ilta.)

    VastaaPoista
  4. Todella mukaansatempaavaa tekstiä, käyn päivittäin kurkkaamassa Alfien edesottamuksia ja välillä saan nauraa maha kippurassa:)
    t: mäyrikän emäntä savosta

    VastaaPoista
  5. M-L: toivoa sopii! :) Iän soisi kyllä rauhoittavan tuota velmua, edes vähän =) Välillä tuntuu, että se on koiramaailman vastine Vaahteramäen Eemelille.

    VastaaPoista
  6. Olli: Älä muuta sano =) Joskus on olo ja elo kuin elokuvissa olisi, tosin viimeaikaiset vempuloinnit kyllä nitistävät liiemmät huumorintajut ;)

    VastaaPoista
  7. Mai: kyseisessä kuvassa Alfie on lenkitetty/leikitetty/temputettu uuvuksiin :) Se on vähän niin kuin pakonsanelema juttu, tuolla olennolla virtaa nimittäin riittäisi jos sitä ei kunnolla aktivoisi siitä pois :D

    Arttu voisi tulla opettamaan Alfielle muutamia isompien poikien käyttäytymismalleja, joista tuo hörsö voisi ottaa opikseen :)

    VastaaPoista
  8. Mäyrikän emäntä savosta: hei ja kiitos kovastipaljon kehuista :) Tervetuloa mukaan, aina on kiva saada kommenttia kun joku on löytänyt meidät :) Minkäikäinen mäyris siellä teillä on? Ja mitä mallia/kokoa/karvalaatua?

    VastaaPoista
  9. Koiriin työkseen perehtynyt ihminen kertoi tänään ilouutisen: Artun luonteessa ei ole mitään vikaa :)
    Ihan tosissaan hauska kuulla jotain helpottavaa välillä, kun oma näkökulma kieroontuu (uus-suomea tämäkin sana...) kun tuon kanssa joutuu saman katon alla asumaan. Ja välillä saa asua :)
    Ehkä Aatu osaisi opettaa miten kuljetaan toisen perässä kuin perskärviäinen, tai uroksen ollessa kyseessä; miten tartutaan niskavilloihin ennen kuin toinen hoksaa... Ei siis mitään järin opettavaista seuraa.

    VastaaPoista
  10. Oikeastaan tuo nimimerkkini on harhaanjohtava, pitäisi olla monikossa.Meiltä nimittäin löytyy mäyriköitä kaksin kappalein, karkeakarvaisia ovat kumpikin ja narttuja. "Vanharouva" Itsu on 11v ja pentu Kelo täytti juuri 7kk. Kelolla alkoi maanantaina ensimmäinen kiima ja siksipä onkin jatkuvasti Itsun kimpussa... ja välillä vaan istuu ja vikisee. Reppana taitaa olla vähän hämillään että missäs nyt mennään ja mitä kropassa tapatuu.
    t: Mäyrikän emäntä savosta

    VastaaPoista
  11. Mai: tosi hyviä uutisia! :) Varmasti olivat tervetulleita uutisia, ymmärrän oikein hyvin! Mä luulen, että Arttu ja Alfie tulisivat loppupeleissä hyvin toimeen; Alfie on tosi sinnikäs kääntämään puolelleen koiria jotka eivät välttämättä ole heti sen kanssa niin hyvää pataa; saattaa toki olla niinkin, että kyllästyvät ja antavat periksi kun toinen ei tajua lopettaa :D

    VastaaPoista
  12. Mäyrikän emäntä: Ahaa, se sun nuorimmainen on sitten vain kuukauden nuorempi kuin meidän rasavilli mäyrispoitsu :)

    VastaaPoista