lauantai 26. maaliskuuta 2011

Vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan!


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Eilen pääsin pitkästä aikaa omaan kauppaani mukaan. Ooh, kaksi säkkiä ruokaa, kuivalihaa ja uudet Y-valjaat, jotka ovat oikein mukavat päällä. Ihmiseni syynäsivät erilaisia valjaita ja mukaan valikoituivat Topcanis-merkkiset härpäkkeet, jotka täyttivät heidän asettamansa ehdot: hyvä istuvuus rintakehästä, kiinnityslukko selän päällä ja kiristysverme vatsan alla, ei kainalossa. Ihan kiva, mutta enemmän minua kyllä kiinnostivat ruokasäkit ja pemmikaani.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Meillä on ongelma, joka haittaa jokapäiväistä lenkkeilyä. Kyseessähän on Alfielle niin kovin tyypillinen jumittaminen jota tapahtuu sen nähdessä toisen koiran. Ja niitä koiriahan täällä meidän kulmilla riittää! Koirasta ei tarvitse näkyä kuin vähän korvia lumipenkkojen takaa ja mäyräkoirapoika laskee pyrstönsä maahan eikä liikahda mihinkään. Eikä liiku eteenpäin millään konstilla eikä mitenkään, ennen kuin koira on joko kääntynyt toisaalle ja kadonnut horisonttiin tai kävellyt ohitsemme. Eikä sitä edes ole tervehditty, koska en halua palkita Alfieta tervehtimisellä sen jälkeen kun se on nököttänyt käskyistä huolimatta paikallaan aivan kuin sen takalistoon olisi vedetty runsaalla kädellä pikaliimaa ja juntattu maahan kiinni. Tämähän ei tietenkään ole mikään vakava ongelma, koska se ei ole aggressiivinen kohtaamiaan koiria kohtaan, päinvastoin; sen ylenpalttinen iloisuus, uteliaisuus ja halu tavata lajitovereita puskee kaikkien muiden asioiden läpi ja ohi. Mutta rasittava se on, yhtäkaikki.

Viimeksi tänä aamuna se iski peräpeilinsä maahan kun se näki kaukaisuudesta lähestyvän koiran. Minulla oli mukanani yhtä sen lempiherkuista: naudanmahalaukkupalleroita ja yritin niillä saada sen huomion käännettyä, että oltaisiin päästy jatkamaan matkaa. Ei auttanut vaikka työnsin makupalan ihan sen nokkareikiin kiinni; se lipoi huuliaan ja nuuskutti kuonollaan, muttei kääntänyt hetkeksikään katsettaan koirasta joka oli tulossa sitä kohti, eikä edes yrittänyt napata herkkua kädestäni. Sitä ei vain kiinnostanut riittävästi. Vasta kun koira oli kääntynyt kokonaan toiselle tielle ja kadonnut näkyvistä, mäyräkoira osoitti mielenkiintoa herkkua kohtaan, jota se ei tietenkään enää siinä vaiheessa saanut kiitokseksi tottelemattomuudestaan.

Eilen nähtiin yksi kulmakunnan ärhäkäimmistä uroksista, jota omistajat ovat alkaneet kouluttaa pois remmirähjäämisestä. Meidät ohitettiin mallikkaasti kuljettamalla makupalaa koiran kuonon edessä, eikä se edes kääntänyt päätään mäyräkoiraan päin. Tämä ei siis toimi meillä ja kaikki mahdolliset temput ja viritykset on jo kokeiltu: tiukat komennot, maanittelut, mukaan nykäisemiset ja makupalat, eikä auta edes se, että koiran nappaa syliinsä ja kantaa sitä eteenpäin vähän matkaa, koska siinä vaiheessa kun se laskee maahan, se ei suinkaan ole unohtanut, että jossakin kauempana on koira. Mielestäni ajoituksenikin on ollut kohdallaan, joten siitäkään homma ei voi kiikastaa. Alkaa olla keinot vähissä ja itsepäinen muuli istuu maassa. Pitääkö tässä ruveta kantamaan mukanaan purkillistä lehmäverta? Lehmänhermojahan kannan jo mukanani ihan omasta takaa ja nekin on venytetty äärimmilleen.

Olisiko, siis, kenelläkään jotakin muuta konstia jota en ole edes tullut ajatelleeksi? Olisin kovin kiitollinen kaikista mahdollisista vinkeistä ja neuvoista, nimittäin nyt alkaa tosissaan rassata se, että koiran karvainen berberi jämähtää maahan kiinni aina kun jossakin edes etäisesti vilahtaa jokin koiraa muistuttava olento.

ps. lisäperspektiiviä ongelman laajuuteen antaa ehkä se, että kun Alfie kuulee parhaimman ystävänsä äänen ulko-oven takaa, eli kun seinänaapurimme iso uros lähtee lenkille, mäyräkoira saattaa puoli tuntia (kyllä, tämä on kellotettu) itkeä kaverinsa perään, kynsiä ulko-ovea ja pyytää päästä ulos leikkimään. 

Minulla olisi ratkaisu ongelmaan: otetaan meille toinenkin karvanaama asumaan. Yksi puoltoääni lähtee välittömästi naisihmiseltä, tiedän.
 

8 kommenttia:

  1. Tässäpä valitettavasti ongelma, johon minulla ei ole ratkaisua :/ Taitaa olla mäyräkoiran yleisluontoa tuo innokas tervehtimisen halu, meillä on nimittäin sama vika. Pinjan ollessa pieni se kohdistui myös ihan kaikkiin vastaantuleviin ihmisiin, jota tietysti lietsoi se, että kun söpönnäköinen pentu yrittää tulla tervehtimään niin useampi kuin yksi ihminen vastasi tervehdykseen. Jotenkin sain tämän tavan sentään kitkettyä pois. Mutta kiinnostus muihin koiriin jäi.

    Meilläkin siis yritetään iskeä paikkamakuulle saman tien, kun näköpiiriin tulee koira. Ilkeänä akkana olen todennut meille parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti kiskoa koiraa mukaan. Onhan se varmasti kiva näky, kun hinaan perässä neliraaja-jarrutteista koiraa, mutta silloin saan koiran edes jonkin verran liikuttamaan jalkojaan. Seuraavaksi tulee vielä toinen, mukavampi, vaihe. Kun vastaantuleva koira tulee kohdalle, yrittää Pinja sännätä sen luo. Eli sitten saa vielä tarkasti pitää hihnasta kiinni, ettei koira hyppää toisen koiran luo. Välillä meinaan sitten jopa kompastua tuohon makkaraan. Ollaan varmaan aika usein huvittava näky...

    En siis osaa todellakaan auttaa asiassa. Olen jopa itse ruvennut lepsuilemaan tämän homman kanssa. Kun mitään ratkaisua ei ole tullut, olen tehnyt nykyisestä tilanteesta -ikävä kyllä- ratkaisun eli edellä kuvaamani toimintapa on meidän nykyinen käytäntö. Vaikka olisihan se kiva, jos koira ohittaisi nätisti hihnassa kävellen vastaantulijat. Täytyy kai pureutua tähän asiaan taas uudestaan.

    Tulipas pitkä selonteko ilman mitään konkreettista apua :D

    VastaaPoista
  2. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmaa pysähtelyn kanssa, vaikka kaikkea muuta onkin kokeiltu :D Itse käyn lueskelemassa mäykäkoirafoorumia, sieltä saa usein ihan päteviä vinkkejä kunhan suhtautuu lukemiinsa aiheisiin pienellä varauksella :) Tässä linkki aihetta koskevaan keskusteluun: http://www.createphpbb.com/phpbb/viewtopic.php?t=6137&mforum=tappijalat

    VastaaPoista
  3. Sunan: tämähän ei nyt varsinaisesti helpota tuota teidänkään vastaavaa ongelmaa, mutta silti: onpa kiva tietää että muillakin on ongelmia tämän asian kanssa! :D

    Paikkamakuut meilläkin otetaan, mutta perässävetämisestä ei ole mitään apua, koira ei suostu siltikään kävelemään askeltakaan vaikka kuinka yrittäisi :/ Sitä joutuisi raahaamaan vaikka kuinka pitkään mukanaan eikä sitä voi tehdä. Iloisesti sännätään täälläkin vastaantulevan koiran luo, ihan sama vaikka näyttäisi torahampaita, läppäkorva olisi silti menossa ellei sitä pitelisi tiukasti vierellään. Ei niin minkäänlaista itsesuojeluvaistoa *silmien pyörittelyä* Olenkin kuullut muutamalta koiranomistajalta, etteivät ennen ole nähneet noin yliystävällistä urosmäkkyä, kun muut kohtaamansa ovat olleet nurjamielisemmin toisiin uroksiin suhtautuvia. Juu, meillä ei haittaa vaikka vastassa olisi mikä ärjyvä peto, Alfiella on valtava itseluottamus siihen, että saa käännettyä senkin kaverikseen. Ja tästä on kokemusta siinä mielessä, että sillä on muutama sellainen uroskoirakaveri jotka ovat tosi aggressiivisia toisia uroksia, Alfieta lukuunottamatta, kohtaan. Se on niin monta kertaa antanut ystävällisiä signaaleja näitä koiria kohtaan, että ovat viimein lämmenneet ja nykyään ovat ylimpiä ystäviä. Edellä mainitut urokset eivät tosin vieläkään hyväksy muita uroksia, vaan käyvät tappomeiningillä kiinni, jos ne päästettäisiin. Ja ovat muutaman kerran, valitettavasti, päässeetkin. (Hampaita irronnut taistelussa näiltä uroksilta).

    Mäkin, kieltämättä, välillä lepsuilen tuon asian kanssa, kun jokin toleranssi on ylittynyt, enkä aina kerta kaikkiaan jaksa tuota venkoilua...pitäisi vaan systemaattisesti jatkaa...

    Idatoi: Kiitti muistutuksesta! :) Olen käynytkin suhteellisen aktiivisesti lukemassa mäykkyfoorumia ja varmasti tuohonkin threadiin olen törmännyt jossakin vaiheessa, mutta pitääpä mennä mulkaisemaan, oikein ajan kanssa, uudestaan. Jospa sieltä jotakin neuvontynkää irtoasi :)

    VastaaPoista
  4. Ei minullakaan neuvoja ole millä saisi tilanteen ratkaistua sillä lailla "mukavasti". Voin kertoa että kun Ossi lenkillä kuulee jonkin kivan äänen se istahtaa kanssa kannikoillensa ja siitä se sitten lähtee liikkeelle jykevästi hinaten. Meillä ei ole vaihtoehtoja. Aina tuo kokeilee ja aina se valitettavasti häviää hinaajalleen. Menen päättäväisesti eteenpäin, kuitenkin sen verran hiljaa ettei Ossin tarvitse kylkimyyryä tulla perässä vaan ihan kävellen pääsee... Ei mikään ongelman ratkaisu. Ainoa keino mikä meillä toimii. Herkuilla houkuttelua on Ossille turha kokeilla kun maailmassa ei ole olemassa sellaista herkkua joka Ossin saisi liikkeelle. Terveisin Marja-Leena

    VastaaPoista
  5. :) Lisää mäykkyjä taloon ja sassiin ...nimimerkki 16 tassua
    Henna tekee tota meillä ajoittain. Jää "vaanimaan" vastaantulijaa. On kyllä niin namien perään, että ruoka voittaa vaanimisen.
    Olen myös joskus joutunut "vetämään" mäykkyä perässäni ( huom talvella, kun luistaa ) silloin ei tiedä itkenkö vain nauranko :D mahtava näky!
    Rotuna maailman vaativin JA IHANIN <3
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Vähintään ala-arvoisen konstin heitän ilmaan, kun ei ole juurikaan kokemusta jumituksesta tuon meidän tuhatjalkaisen kanssa:
    Mitä jos käännät suuntaa, kun koira jumittaa? Vai annatko silloin sille signaalin, että vastaan on tulossa jotain pelottavaa...
    Olen tuota suunnanmuutosta käyttänyt, kun koira kiskoo eikä tottele vaikka kiellän. Siinä sitten tepastelemme metrin, käännymme, kaksi metriä, käännymme, pari askelta jne kunnes koira jää tepsuttamaan rinnalle.

    Toinen, ehkä vielä surkeampi amatöörineuvo:
    Onko Alfiella leikkikavereita? Siis ihan kunnon riehumishetkiä koirakaverin kanssa. Olen huomannut, että Artun kiinnostus lenkkeileviin koiriin vähenee muutaman päivän ajaksi huomattavasti, kun se on saanut revittää kaverikoiran kanssa itsensä uuvuksiin.

    Ja "sokerina" pohjalla:
    Jos huomaat koiran ennen Alfieta, mitä jos pistät reippaaksi juoksuksi? Voiko mäyräkoira vastustaa sitä, että emäntä juoksee sen kanssa. Ja pystyykö se juoksemaan ja istumaan samaan aikaan :)

    En ole koirakouluttaja, joten saan anteeksi surkeat yritykseni auttaa.
    (Vaikka eräs tuttava pyysikin minua kouluttamaan omaa pentuaan, joka on mahdoton... Otin sen aikamoisena kohteliaisuutena. Ainakin se kertoo jotakin siitä, minkälaisena ihmiset Artun näkevät :)

    VastaaPoista
  7. Meillä mäykky tekee joskus samaa koiran nähdessään, menee maahan, mihinkään ei suostuta liikkumaan mutta sitten kun koira on kohdalla tää poika joko hyökkää ilosta toista koiraa kohti tai sitten ei niin ilosta ja alkaa räyhätä.
    Joskus saan Milon kulkemaan ohitse ilman maahan menemistä kun rohkaisen sitä. Eli voiko mäykkyni olla epävarma itestään? :D vai mistä tämä johtuu..

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille neuvoista! :)


    Marja-Leena: Eipä auta herkut meilläkään jumittelemiseen lenkeillä. Mutta ei auta perässä vetäminenkään; ei ota Alfie jaloilleen vaikka kiskoisi mukanaan, ei :/ Aika kausittaisista tuo jumittelu tuntuu olevan, välillä mennään kuin höyryjuna ja sitten toisinaan taas tuntuu, että se jää haaveilemaan jotakin omia juttujaan kesken kaiken. Ota noista nyt sitten selvä! :)

    Paloma: 16 tassua takaavat varmasti sen, että aina löytyy kaveri joka jaksaa leikkiä! :D Jep, mä olen vakuuttunut, että Alfien kotkotukset vähenisivät, jos sillä olisi koiraseuraa päivittäin. Kiitti tsempistä :)

    Mai: Alfiella on just päinvastoin kuin Artulla, kun se on leikkinyt koirakaverin kanssa se haluaa sitä enemmän tavata uusia tuttavuuksia. Suunnanmuutosta ollaan kokeiltu, menee hinaamiseksi. Se pistää kerta kaikkiaan niin kampoihin ja kun sillä on muutenkin painopiste matalalla, niin se laskee välittömästi itsensä niin alas kuin mahdollista kun huomaakin mun aikeet, että sitä on mahdotonta vetää perässään ellei halua että se rikkoo tassujaan :/ Juoksuksi olen laittanut monta kertaa kun koira on nähty, harmillista vain, että koira on monesti ollut meidän takanamme ja Alfie on ehtinyt haistaa sen ennen kuin olen itse sen huomannut, joten siinä mielessä on mennyt pieleen. Täällä liikkuu tosi paljon koiria ja aina samaan aikaan meidän kanssanne, joten haastetta riittää! :)

    Mä itse asiassa luulen, että ongelma on siinä kun Alfiella on niin paljon noita koiratuttuja. Se on innokas tutustumaan kaikkiin ja kuten jossakin mainitsinkin, niin sillä on sellaisia kavereitakin joilla ei ole muita kavereita, kun ovat liian aggressiivisia koiria tullakseen toimeen toisten urosten kanssa. Se on todellakin sosiaalinen koira ja haluaa tutustua kaikkiin. Toisen koiran näkeminen lenkillä on sen mielestä liian vastustamatonta...:)

    Kyllähän se kertoo omista taidoista, jos pyydetään pentua kouluttamaan, hieno kohteliaisuus! :) Kai lupauduit menemään? :)

    Veera: Meilläkin otetaan tuo paikkamakuu, erityisesti kun Alfie näkee nartun. Kohti hypitään joskus, mutta aina ilosta.

    Muutaman tutun koira tekee tuota samaa kuin Milo, ja niiden kohdalla kyse on epävarmuudesta, mutta siitä kielii sitten kyllä selvästi koiran muukin elekieli. Niiden koko käyttäytyminen puhuu sen puolesta, noin yleisestikin ottaen. Sen näkee jo koiran asennosta ennen kuin kohdataan niitä tuolla ulkona...

    VastaaPoista