perjantai 31. joulukuuta 2010

Räiskyvää Uutta Vuotta kaikille karvaisille ja vähäkarvaisille ystäville!


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Minä olen nyt tullut hyväksi tutuksi ilmiön “Joulu” kanssa. Seuraavaksi on vuorossa “Uusi Vuosi”, josta minulla ei ole vielä minkäänlaista käsitystä. Tämäkin on ensimmäinen minulle laatuaan ja aiheuttaa ihmisissäni mietintää. (Olen kuitenkin huomannut, että jonkinlainen juhla on kyseessä, koska ihmiseni ovat jyssänneet huushollia antaumuksella ja vanha tuttavani aktivointikeppikin on ollut käytössä lattioita mopatessa. Keittiössä valmistetaan herkkuruokia ja touhutaan jatkuvasti. Ehkä minullekin lohkeaa muutama makupala. Ehkäpä jopa mansikkajugurttia!)

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Asumme omakoti- ja rivitaloalueella jossa on paljon lapsiperheitä. Uuden Vuoden juhlinta aloitetaan jo hyvissä ajoin monissa talouksissa (tämä perustuu vuosikausien empiirisiin havaintoihin), mikä tarkoittaa sitä, että raketteja ammutaan jo paljon alkuillasta kun lapset ovat vielä hereillä. Viime vuonna olin aivan varma, että muutama niistä raketeista löytää tiensä suoraan ikkunoistamme sisään, sen verran lähellä ne räiskähtelivät; paikka ei siis ole mitenkään ideaali olla pennun kanssa kotosalla, kun ei ole mitään käsitystä siitä, miten se suhtautuu paukkujuhlaan. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä hyväksikäytetään ystäviä, jotka ovat tulossa istumaan iltaa (=harhautus ja mielenkiinnon suuntaaminen muualle), musiikin riittävän kovaääninen kuuntelu (= ulkoatulevien äänien minimoiminen) sekä kaikenlaisten muiden ulkoisten ärsykkeiden villasella painaminen eli ignooraminen mahdollisuuksien mukaan.

Uusi Vuosi kulminoituu vaiheeseen jossa pentu elää pelkovaiheensa loppumetrejä. Se on pääsemässä ohi terävämmästä säikkyperiodistaan kasvussaan, mutta rakettien loputon räiskähtely talon yläpuolella tuskin edesauttaa asiaa. Saattaahan tosin olla, ettei se ole moksiskaan äänistä ja valoista, mutta minulla on takaraivossani jäytävä tunne siitä, ettei näin ole. Pelkään pahinta ja toivon parasta. Ristimme sormemme ja silmämme ettei siitä tulisi paukkuarkaa. 
Uusi Vuosi jännittää.

 


 

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti Alfie selviät paukkuvista tunneista kotiväen avustuksella!
    Hyvää ja reipasta uutta vuotta, toivoo Olli.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Olli :) Uusi Vuosi meni aika näppärästi ohi, minä en pitänyt väreistä taivaalla, enkä pitänyt sihinästä joka kuului siinä vaiheessa kun raketteja oltiin laukaisemassa, mutta itse pauke ja ryske eivät häirinneet minua ollenkaan. Sisällä ollessani en edes muistanut, että on Uusi Vuosi, vaikka äänet kuuluivatkin hyvin kotiin asti.

    Mukavaa alkanutta uutta vuosikymmentä! :)

    VastaaPoista